keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Enni Mustonen: Paimentyttö ja Lapsenpiika

Ida Erikssonin elämä mullistuu äidin kuoleman jälkeen. Ystävällisten ihmisten avulla hän päätyy ensin lypsäjäksi ja lopulta piikatytöksi Björkuddeniin Topeliuksen perheeseen. Idan omat lähtökohdat ovat kaukana Topeliuksen perheen virkeästä kulttuurielämästä, mutta hän oppii paljon elämästä ja kasvaa hiljalleen kohti aikuisuutta.

Enni Mustosen Paimentyttö aloittaa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan. Sarjan parissa päässään nuoren Idan seurassa tutustumaan 1800-luvun kulttuurikoteihin ja perheisiin. Erittäin mielenkiintoisen oloinen sarja siis ja hauska idea. Ensimäisessä osassa on parrasvaloissa Topelius. Kuitenkin itse luin tätä ennenkaikkea Idan tarinana. Aivan alkumetreiltä asti tykästyin tuohon nuoreen tyttöön. 

Ensimmäinen Mustoseni ja Paimentyttö kyllä vakuutti minut. Todella hyvä, elämänmakuinen ja maanläheinen kirja, jota luki ihan nautinnokseen. Minä tosissaan eläydyin pikku Idan tarinaan ja halusin heti lisää, onneksi toinen osa oli ilmestynyt juuri! Pidin kirjassa oikeastaan kaikesta; palvelija herrasväki asetelmasta, mutta erityisesti sen ajankuvasta, joka tuntui realistiselta. Hienon kerronnan avuin Topeliuksen perheen elämä maalautui silmieni eteen.

En yleensä pidä tälläisista yksinkertaisista elämänkuvaus kirjoista. Myrskyluodon Maija ja Lundbergin Jää saivat pitkästymään minut kuoliaaksi. Laskisin ne kuitenkin samaan kategoriaan Syrjästäkatsojan tarinat -sarjan kanssa. Tämän kirjan parissa en kuitenkaan pitkästynyt missään vaiheessa, vaikka kirja alusta loppuun muutamine juonenkäänteineen oli Idan työntäyteisen elämänkuvausta. Mutta toisaalta kyllä minun mielestäni Idan elämä käänteineen ja sattumuksineen oli värikkäämpää kuin esimerkiksi pappispariskunnan elämä Luodoilla Lundbergin Jäässä

Annan kirjalle arvosanaksi 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2013
Sivuja: 363

Kun olin saanut Paimentytön luettua niin satuin heti saamaan kirjastosta toisen osan lainaan. Poikkeuksellisesti otin sen melkein heti lukuun. Oli pakko saada tietää kuinka pikkuisella Idalla sujuu Sibeliusten perheessä, jonne hänet on palkattu lapsenpiiaksi. Hän muuttaa maalta kaupunkiin ja ottaa vastuun perheen tytöistä sekä keittiöaskareista. Kaupungissa Ida kohtaa jälleen ensi-ihastuksensa Eliaksen, joka sattuu asumaan samassa pihapiirissä. Vanhat tunteet heräävät henkiin ja voimistuvat vain entisestään. Hetken jo näyttää siltä että Idan matka Suomen historian kulttuurisuvuissa päättyy avioliittoon ja mantereen vaihtoon.

Sibeliusten perheessä Ida myötä elää emäntänsä tuskat, herra Sibeliuksen sävellystyön ylä- ja alamäet sekä hänen viftireissut, jotka vaikuttavat ikävästi koko perheeseen sekä tradegian, joka kohtaa perhettä. Eteen tulee myös muutto maalle kauemmas Eliaksesta.

Pidin tästä toisesta osasta aivan yhtä paljon kuin ensimmäisestäkin. Olen todellakin aivan koukussa tähän sarjaan, en malta odottaa seuraavaa osaa. Tämän sarjan idea itsessään on jo niin hyvä että täytyy hattua nostaa. Minä en ainakaan ole ennen törmännyt vastaavaan.

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2014
Sivuja: 366

Mistä minulle ja miksi: Kummatkin kirjat lainasin kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Minä aloitin Paimentytön lukemisen jo heinäkuun helteillä, mutta kirja kävi jotenkin niin raskaaksi että kesken jäi. Mutta tapahtumat ovat edelleen niin hyvin muistissa, että voisin jatkaa milloin vain samasta kohtaa. Sekin kai jo kertoo kirjan mieleenpainuvuudesta.

    VastaaPoista
  2. Kiva kun tykkäsit kirjoista, niin minäkin. Enni Mustosen paras sarja :)

    VastaaPoista