lauantai 1. marraskuuta 2014

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 1. Rakkaus & 2. Sairaus

Vuonna 1982 nuori Rasmus astuu junasta Tukholmassa silmissä kiintäen uusi ja vapaampi elämä. Taakse on jäänyt lapsuus pienessä kylässä Värmlannissa, jossa Rasmus ei voinut olla oma itsensä. Edessä on syntinen elämä Tukholmassa, viimein Rasmus voi olla sitä mitä hän on. 

Benjamin on Jehovan todistaja. Hän kiertää ovelta ovelle puhumassa ilosanomasta ja Jumalan valtakunnasta. Hän on isänsä ylpeys ja vakaassa asemassa seurakunnassa. Mikään ei voi estää häntä harjoittamasta uskoaan, kunnes hän eräänä päivänä sattuu kilteimmän ja hauskimman homomies Paulin oven taakse. 

Pimeyden laskeutuessa viimein Tukholman ylle jouluaattona Rasmus ja Benjamin viimein kohtaavat Paulin luona. Mikään ei ole enään sen jälkeen ennallaan.

Tämä kirja on trilogian ensimmäinen osa. Kirja on kuvattu olevan pohjoismainen kirjatapaus 2012. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Gardell on kertonut että itse henkiin jääneenä hänellä on velvollisuus kertoa ystävistään, jotka eivät kaikki selvinneet. Kirjan tarina on ihon alle sukeltavan koskettava kertomus Ruotsin homokulttuurista 1980-luvulla. Homomiehet ovat saamassa viimein äänensä kuuluviin, he ovat tavallisia ihmisiä, jotka haluavat elämänsä aikana rakastaa jotakuta, joka rakastaa heitä. Samaan aikaan HI-virus on uusi sairaus, joka tappaa homoseksuaaleja. Gardell kuvaa koskettavasti itsensä löytämisen ja kaapista tulemisen vaikeutta sen hetkisessä kulttuurisessa ilmapiirissä sekä läheisyyden kaipuuta että kuolevien viimeisiä hetkiä. Kaikki tämä saa lukijan herkistymään, mutta uskon että minun kyynelpatoni aukeavat kunnolla vasta seuraavien osien parissa, jotka ovat Sairaus ja Kuolema.

Itse vasta 90-luvun alkupuolella syntyneenä on vaikea kuvitella että vielä 80-luvulla homoseksuaaleilla on ollut rikollisten ja sairaiden maine. Tai että Dagens Nyheter on kieltäytynyt julkaisemasta kuolinilmoituksia, joissa lähimpänä surijana on mies. Itse olen kasvanut hieman suvaitsemammassa ilmapiirissä, mutta on hyvä tietää mitä nämä miehet ovat joutuneet kokemaan. Nämä kirjat ovat varmasti herättäneet keskustelua ja tulevat varmasti sitä herättämään. Homoseksuaalien oikeudet ovat kuitenkin tänäkin päivänä tapetilla. Koen siis hyvänä että päätin tarttua kirjaan ja aikomuksena on ehdottomasti lukea seuraavatkin osat.

Yksi asia minua kuitenkin vaivasi. Suomentaja olisi voinut olla tarkempi. Esimerkiksi huomasin saman kuin Karoliina että ensin Samu Sirkan joulutervehdys oli suomennettu oikein, mutta kohta taas puhuttiin Aku Ankasta. Samu Sirkan joulutervehdys kulkee Ruotsissa nimellä Kalle Anka och hans vänner önskar God Jul, joten ymmärrän inhimillisen erehdyksen. Olisi kuitenkin hienoa että pysyttäisiin siinä käsitteessä, jota on alunperin käytetty. 

Netin uumenista löysin myös tiedon että Gardell kirjoittaa kirjojensa pohjalta telvisiosarjaa, jota on suomessakin näytetty. Minulta on kyllä mennyt ohi. Olisi ollut kyllä hienoa nähdä sarjaa.

Annan kirjalle arvosanaksi 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Johnny Kniga
Ilmestynyt suomeksi: 2013
Alkuteos: Torka aldrig tårar utan handskar – 1. Kärleken (2012)
Sivuja: 291
Suomentanut: Otto Lappalainen

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, sillä olin jo netissä törmännyt ylistäviin arvioihin kirjasta.

Hyvin pian ensimmäisen osan lukemisesta sain käsiini trilogian toisen osan Sairauden. Tämä toinen osa vei lukijan yhä lähemmäs ensimmäisesta osasta jo tutuksi tulleiden miesten elämää. Kirjassa poraudutaan syvemmälle homoseksuaalisuuteen ja AIDSiin. Toinen osa on siis syväluotaavampi kuin ensimmäinen osa.

Kyynelpadot kyllä pysyivät vieläkin kiinni, mutta koskettava ja puhuttava kirja oli ehdottomasti tämä toinenkin osa. Harmittaa suuresti että jouduin kirjan lukemaan kovalla kiireellä läpi, sillä kirja oli varattu kirjastossa ja laina-aika alkoi uhkaavasti painaa niskassa. Kirja olisi pitänyt lukea ehkä hieman vähemmällä kiireellä ajatuksen kanssa. Mutta nyt en huomannut suomennoksessa tuollaisia pieniä asiavirheitä kuin ensimmäisessä osassa. Johtuneeko kiireestä tai sitten suomennoksessa oli onnistuttu nyt paremmin. Joku viisaampi voi valaista tätä.

Aika paljolti samoilla linjoilla olen tämän toisen osan kanssa kuin ensimmäisenkin osan. Tärkeitä kirjoja kumpainenkin ja kolmannenkin osan otan lukuun kun sen aika tulee. Kirjat antavat paljon ajattelemisen aihetta! Mutta vaikka kirjat ovatkin puhuttelevia, kertovat tärkeästä asiasta ja perustuvat toteen, niin ikävä kyllä ne eivät vain ole minulle täyden pisteen lukukokemuksia. Sarja kirjat ovat raskaita lukukokemuksia. Huomasin nyt kun kävin alkuviikosta kirjastossa ja viimeinen osa olisi ollut lainattavissa, mutta en vain pystynyt vielä lainaamaan. Ajattelin etten jaksa nytten lukea niin rankkaa kirjaa, varsinkin kun tiedän että viimeinen osa Kuolema sinetöi kaiken, eikä tule päästämään varmasti lukijaansa helpolla tälläkään kertaa. Jätin siis kirjan odottamaan parempaa hetkeä, hetkeä kun olen valmis kohtaamaan kirjan.

Annan tällekkin kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Johnny Kniga
Ilmestynyt suomeksi: 2014
Alkuteos: Torka aldrig tårar utan handskar – 2. Sjukdomen
Sivuja: 297
Suomentanut: Otto Lappalainen


1 kommentti:

  1. Kirjasarjaan perustuvan tv-sarjan katselin itse televisiosta, jonka jälkeen se näkyi pitkään Areenassa. (Tuskin enää.) Mutta sarja löytyy myös dvd:ltä! En tiedä saako sitä kirjastosta, en ole katsonut, mutta itse ostin Levykauppa Äxästä :)

    VastaaPoista