maanantai 15. joulukuuta 2014

Hilkka Ravilo: Nimeltään Eerika

Enni lähti sodan päätyttyä saksalaissotilaan matkaan, mutta joutui myöhemmin palaamaan kotikyläänsä saksalaisen äpärälapsi mukanaan. Ennin maine oli mennyttä ja hänet karkoitettiin asumaan kylän ulkopuolelle yhdessä tyttärensä Eerikan kanssa. Eerikan ollessa 15-vuotias hän löytää äitinsä jättämän kirjeen, jossa tämä kertoo lähteneensä Saksaan Eerikan isän luo. Eerikan on tästä edespäin pärjättävä omillaan, niinpä hän lähtee Tampereelle töihin ja salaa visusti perhetaustansa saadakseen pitää työpaikkansa. 

Minulle tämä oli ensimmäinen Ravilo ja olen ihan myytyä naista. Nimeltään Eerika on kuitenkin kirjailijan yhdeksäs teos. Jee, minulla on vielä paljon Raviloa luettavana! Mutta sitten itse kirjaan. Kun tutustuin joskus pari vuotta sitten, että tuleeko tämä kirja minun lukulistalleni silmiini ponnahti aina että rikosromaani. Tämä määritelmä luki myös kansilehdellä. Kyllä sitten ihmettelin, kun pitkälle kirjaa luettuani ei vieläkään ollut mitään rikosta tapahtunut, mutta voi kuulkaas kyllä se sieltä tulee, siittä ei vain pidetä niin kovaa meteliä ja se hiipii kuvaan pikku hiljaa salakavalasti kunnes se tapahtuu. Ja sitten elämä taas jatkuu, toki omatunto kolottaa ja tapahtuu yhtä sun toista muuta, mutta kukaan ei jää kiinni. Ilmeisesti tämä on Ravilolle ihan tyypillistä? Mutta ei tämä minulle kuitenkaan rikosromaani ollut, vaan todella hienosti kehittyvä Eerikan elämänkaari kaikkien siihen liittyvien ihmisten kanssa. Eerika on niin hienosti kirjoitettu henkilöhahmo ettei hänestä voinut olla pitämättä ja varsin värikäs on hänen elämänsäkkin kaikkine sattumuksineen, jonka tunnussanana voitaisiin pitää totuutta ja sen kertomista. Pidin myös älyttömästi kirjan sivuhenkilöistä, koska ne tekivät Eerikan elämästä niin kiinnostavan kuin se oli. Toki hänen anoppinsa sai niskakarvat nousemaan ja hänen poikansa oli moukka vailla vertaa, mutta nämä henkilöt juuri tekivät tarinan ja Eerikasta Eerikan.

Todella hieno romaani ja todella koukuttavasi kirjoitettu. Paljon käsiteltiin painavia aiheita, mutta mitään ei oltu kerrottu liian raskaasti. Muutamia itselle mieleen jääneitä teemoja on lestadiolainen Lappi ja naisenasema erityisesti perheessä. Suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan, ellei sitä ole lukenut jo. Mikähän Ravilo kannattaa lukea seuraavaksi?

Annan kirjalle arvosanaksi 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Myllylahti
Ilmestynyt: 2012
Sivuja: 429

Mistä minulle: Kirjastosta

1 kommentti:

  1. Olen lukenut tämän ja tykkäsin kovasti. Rikosromaani ei tosiaan ole kuvaavin määre Ravilon kirjoille. Olen lukenut Ravilolta kaksi muuta romaania (Kuolleet lehdet ja Mesimarjani, pulmuni, pääskyni) ja tietty tyyli yhdistää näitä kaikkia. Eli rikos kyllä tapahtuu, mutta syyllisen selvittely ei ole se perimmäinen idea. Kun tästä Eerikasta tykkäsit, niin rohkenen suositella noita aiemmin mainitsemaanikin. Ovat hyviä!

    VastaaPoista