Jodi Picoult: Koruton totuus

Pennsylvanian rauhallisen amish-yhteisön rauha järkkyy, kun maatilan navetasta löydetään kuollut vastasyntynyt vauva. Poliisitutkinassa paljastuu että keskosena syntynyt vauva on ilmeisesti saanut surmansa äidin toimesta ja vauvan äiti on vasta 18-vuotias nuori ja herttainen amishtyttö, joka itse kieltää jyrkästi koskaan synnyttäneensä tai edes odottaneensa lasta. Tapaus vaikuttaa kovalta palalta purtavaksi, sillä lapsen äiti näyttää aidosti unohtaneensa raskauden ja synnytyksen, vaikka todisteet puhuvat toista kieltä. Suurkaupungin piin kova juristi Ellie Hathaway astuu myrskyn silmään puolustamaan nuorta amistyttöä, vaikka tapaus näyttää jo valmiiksi hävityltä.

No niin, nyt sen nautin viimeisen lukematta olleen suomennetun Picoultin. Ihastuin aikoinaan Picoultin tyyliin kertoa tarinat monelta näkökulmalta ja kuinka hän yhdistää tarinoihin oikeudenkäynnit ja keskeisten henkilöiden elämät niin että lukijan sympatiat eivät aina olekkaan siinä itsestään selvässä kohteessa.

Tässäkin kirjassa Picoult kuvaa hienosti ja tarttuvasti amishien maalaiselämää, mutta myös kiinnostavasti oikeussalissa käytävää taistelua, vaikka yleensä inhoan kaikkea oikeussalidraamaa. Jälleen kerran vyyhdin purkautuessa ymmärsin henkilöitä hyvin, sillä yli 500 sivun aikana he olivat tulleet lähelle ja hyvin tutuiksi. Kirjan lopusta löytyi myös yllätys, joka sai minut mietteliääksi. 

Wikipedian mukaan Picoult on kirjoittanut enemmänkin kirjoja, joita ei kuitenkaan ole suomennettu kuin kolme, jotka kaikki olen nyt lukenut. Pidän Picoultin tyylistä ja kun sopivin pitkin väliajoin lukee, niin jokaisessa kirjassa toimiva samankaltainen rakennekkaan ei ala puuduttamaan, vaan tuntuu toimivalta ja Picoultmaiselta.

Annan kirjalle arvosanaksi 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Karisto
Ilmestynyt suomeksi: 2007
Alkuteos: Plain Truth (2000)
Sivuja: 509
Suomentanut: Tytti Träff

Mistä minulle: Kirjastosta