Seurakuntapastorina työskentelevä Maria jättää elämän taaksensa ja matkustaa New Yorkiin. Siellä Maria tutustuu naiseen, joka avaa hänelle oven tanssin maailmaan. Tanssin rytmien keinutellessa, askel askeleelta Maria uskaltaa kysyä itseltään mistä hän on kotoisin, sieltä pohjoisen pikku pitäjästä, jossa hän meinasi ajaa itsensä tuhoon vai jostain ihan muualta. Uskonkriisin ravistelema Maria etsii rapakon toiselta puolelta uutta pyhää kolminaisuutta, mutta hän ei pysty pakenemaan polttavaa kysymystä, jota pakeni.
Jälleen hullaannuin Pulkkisen teokseen. Pidin aiemmista teoksista Raja ja Totta, ja niin pidin tästäkin. Totta on kuitenkin se ensimmäinen Pulkkiseni, joka on tehnyt syvimmän vaikutuksen eikä ole vielä nämä muut Pulkkiset yltäneet minun kohdallani samoihin sfääreihin.
Vieraassa oli havaittavissa, ettei Pulkkisen kieli ollut enään niin viimeiseen hiouttua ja tiiman tarkasti mietittyä. Tätä oli helpompi ja mielyttävämpi lukea, vaikka pidin Pulkkisen aiemmastakin tyylistä kirjoittaa. Tässä kieli kuitenkin soljui mutkattomasti, vaivattomasti ja runollisen leikkisästi, kaikki kielen notkistelut ja vivahteet tuntuivat tulleen paperille luonnollisemmin kuin aikaisemmin, tekstiä luki mielellään. Jälleen aihekkin oli puhutteleva ja löydettävissä oli useampia tärkeitä teemoja, joista minulle läheisimmäksi nousi syömishäiriö, josta Maria kärsi nuoruudessaan. Teema on minulle henkilökohtaisella tasolla läheinen ja pystyin samaistumaan paljon nuoreen Mariaan. Lukiessa iho nousi välillä kananlihalle.
Vieras on ehdottomasti mielenkiintoinen kirja luettavaksi ja Pulkkinen on taitava kielenkäyttäjä. Jostain syystä odotin kirjalta vain paljon enemmän, joten tällä saralla tullut pienoinen pettymys miinustaa hieman kokonais pistemäärää, jonka tulen antamaan kirjalle. Tämä kirja on kuitenkin jäänyt vahvana mieleen samoin kuin Totta. Suosittelen kyllä lukemaan!
Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2012
Sivuja: 299
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti