Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

Kirjakauppias johdattaa aamuyönhämärissä kymmenen vuotiaan poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonan kaupungin sydämessä muuttaa Danielin koko loppuelämän. Vanhan paperin ja pölyn keskeltä pojan käsiin etsiytyy kirja nimeltään Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjailijaa Julián Caraxia Daniel alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmennen ajan Daniel seuraa kirjailijan jalan jälkiä läpi rakkauden, petoksen, ystävyyden ja väkivallan labyrintin.

Olen todella paljon kuullut kehuja tästä kirjasta, joten odotukset olivat korkealla kirjan suhteen. Kuitenkin jossain kirjoja rakastavan sieluni syövereissä tiesin että rakastan tätä kirjaa. Kirja, joka kertoo kirjasta, kirja, jossa on Unohdettujen kirjojen hautausmaa, eihän sellaiseen voi pettyä. Ja ei, en pettynytkään vaan rakastin kirjaa alkumetreiltä lähtien koko sydämestäni. Palvoin sen jokaista sanaa ja olin niin kietoutunut tarinan verkkoon, että pari tuntia kirjan parissa tuntui kahdelta minuutilta. Tätä kirjaa ei voinut lakata ahmimasta. 

Sitten arvosteluni vaikein osa. Miksi kirja oli minusta niin huikean hyvä? Tuntuu vaikealta pukea sitä sanoiksi. Tarina tursusi mitä erilaisempia henkilöhahmoja, joista jotku olivat niin raivostuttavia, että alkoi ihan inhottaa ja toiset taas niin ihania, että heitä teki mieli halata. Sitten oli henkilöitä, jotka olivat mukana, koska heidän täytyi, mutta eivät herättäneet sen suurempia tunteita. Tarinan miljöö on herätetty hyvin henkiin ja suosikki paikakseni Unohdettujen kirjojen kirjaston lisäksi nousi Usvan enkeli.

Kirjan tunnelma on vertaansa vailla, välillä jopa pelottava. Juoni on alussa verkainen, mutta kun tarina kunnolla alkaa se muuttuu lähes henkeäsalpaavaksi dekkarimaiseksi kilpajuoksuksi, jossa Julián Caraxin traaginen elämä selviää pala palalta. Olin täysin yllättänyt, kirja onnistui yllättämään minut kokonaan, en millään olisi osannut arvata ja oikeastaan vähän edes kokeilin totuutta arvuutella kirjan edetessä, odotin vain jännittyneenä mitä tuleman pitää, vailla harmainta aavistustakaan siittä minkä suunnan juoni ottaa.

Tuulen varjo nouseen ehdottomasti yhdeksi parhaimpia lukemiani kirjoja, niin hieno lukukokemus se oli.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2006
Alkuteos: La sombra del viento (2004)
Sivuja: 479
Suomentanut: Tarja Härkönen

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Tuulen varjo on minullekin yksi hienoimmista lukukokemuksista, ehdottomasti rakkaimpia kirjoja koko elämäni aikana. Pitäisi lukea se lähiaikoina uudestaan, jotta tulisi blogiinkin kirjoitettua. Suosittelen lukemaan myös sarjan muut teokset, Enkelipelin ja Taivasten vangin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkelipeli löytyykin minulta itseltä kirjahyllystä, mutta tuntuu että aina kaikki muu luettava tunkee edelle. :/ Pitäisi kyllä lukea sarja loppuun piakoin. :o

      Poista
  2. Minäkään en osaa selittää miksi rakastan kirjaa, mutta luen sen uudelleen kerran vuodessa ja aina tulee kylmät väreet, aina siitä saa niin paljon. Suuria tunteita, monenlaisia.

    VastaaPoista
  3. Luin tämän kirjan viime kesänä, mutta jostain syystä kirjoittaminen jäi. Haluan lukea tämän uudelleen, niin paljon minä tästä pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mielenkiintoista lukea sinun kokemuksesi kirjasta. :) Minulla tuo toinen osa odottelisi tuolla kirjahyllyssä. :p

      Poista

Lähetä kommentti