Vuonna 1977 Kurajoen kaupungissa, Kiinassa, teloitetaan nuori nainen vastavallankumouksellisista toiminnasta. Shanin sureminen on virallisesti kiellettyä, sillä se katsotaan vastavallankumoukselliseksi toiminnaksi, näin ollen sureminen on kielletty myös Shanin vanhemmilta, jotka joutuvat maksamaan patruunan, jolla nainen surmataan. Shanin äiti kuitenkin tapaa kumouksellisen uutisankkuri Kain, jonka johdattelemana nainen kääntyy vastarintaan. Kai ja rouva Gu, yhdessä muiden kumouksellisten kanssa, järjestävät mielenilmauksen, joka kritisoi Shanin teloitusta. Kylässä, jossa jokainen yrittää vain selvitä päivästä toiseen puhkeaa yllättävä yhteishenki, joka loistaa vain hetken, kunnes valtio päättää kitkeä Kurajoelta väärämieliset pois.
Vaikka kirjan henkilöt ovat fiktiota, niin olin aivan sydänjuuriani myöten järkyttynyt näistä ihmiskohtaloista ja valtion brutaaliudesta. En ennen ole niin lukenut tästä aiheesta, mutta kommunistinen Kiinan on ollut kamala paikka elää.
Kulkureissa kietoutuu yhteen monta tarinaa. Yksi kohtaaminen johtaa toiseen ja yhden elämä kietoutuu toisen elämään kuin sattumalta. Mutta nämä monta tarinaa auttaa lukijaa ymmärtään moniulotteisemmin kommunistisen puoleen tumman varjon alla eläviä kansalaisia. Henkilöt ovat joukko kirjavia persoonia, joista jokainen on omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta samalla myös omituinen. Kirjan tunnelma on surullinen, ahdistava ja melankolinen, mutta kuitenkin mukaan mahtuu rakkautta, toivon kipinöitä ja pieniä onnenhetkiä.
Kulkurit on koskettava ja hätkähdyttävä lukukokemus. Välillä oli pakko jättää kirja omaan rauhaan ja lukeminen oli hidasta, sillä ajoittain kirja oli hyvinkin ahdistava. Kulkuria ei voi lukea kerralla hotkaisten, vaan sen kertomaa on välillä pakko jäädä sulattelemaan. Olen tavallaan huojentunut että viimein kirja on loppu ja pääsen lukemaan jotain muuta. Minusta Lin Kultatyttö, smaragdipoika oli kuitenkin parempi kuin tämä naisen esikoisteos.
Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2013
Alkuteos: The Vagrants (2009)
Sivuja: 431
Suomentanut: Seppo Loponen
Mistä minulle: Kirjastosta
Tutustuin Li´hin tässä parisen kuukautta sitten hänen uutukaisellaan Yksinäisyyttä kalliimpaa, ja se oli kyllä hyvä kirja, vaikka en aivan häikäistynyt. Mutta sen verran Li alkoi kiinnostaa, että muutakin häneltä voisi lukea. =D
VastaaPoistaMinun pitäisi lukea tuo uutukainen, se kiinnostaa kyllä kovasti. Suosittelen kokeilemaan tätä ja kultatyttö, smaragdipoikaa. :)
PoistaMinustakin tämä oli järkyttävä, mutta myös todella hyvä. Ehkäpä paras Lin suomennetuista teoksista. Lin kerrontatyyli on jotenkin piinaava: toteava ja karu, mutta silti niin täynnä tunteita.
VastaaPoistaTämä oli ihan hyvä, mutta jotenkin pidin enemmän tuosta kultatyttö, smaragdipojasta. Tiedä sitten tuosta uudesta suomennetusta. :)
Poista