keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus

Hyvän naisen rakkaus on kahdeksan novellin kokoelma, joka käsittelee rakkautta perheen näkökulmista. Munro kuvaa ihmisiä suhteessa heidän aviopuolisoihin, lapsiin ja vanhempiin. Hän käsittelee taitavasti rakkauden oikkuja ja intohimoja, ihmisen sydämen oikkuja, jotka saavat välillä koomisiakin piirteitä. 

Kirjan nimikko novelli on Hyvän naisen rakkaus, joka on jaettu omiin kappaleisiin. Siinä pikku kaupungin optikko löytyy autostaan hukkuneena, mutta totuus on suurempi kuin hänet löytäneet pikku pojat tai kotisairaanhoitajana kuolevaa perheenäitiä hoitava Enidkään osaa kuvitella. Hyvän naisen rakkaus nousi yhdeksi suosikikseni kirjan novelleista, en voinut olla pitämättä sen tunnelmasta.

Lisäksi kirjasta löytyy novelli Jakarta, joka kertoo kahdesta nuoresta, kahdessa eri aikatasossa. On nuoruuden ajan kesän vietto, jonka tapahtumilla on vaikuttavia seurauksia vuosi kymmeniä myöhemminkin. Tämä tarina ei oikein napannut minua, mutta seuraavasta taas pidin kovasti. Cortesin saari kertoo nuoresta pariskunnasta ensimmäisessä vuokra-asunnossaan, jossa naapurit eivät ole mieluisia. Novelli oli jollakin niin pirullinen, että se puri minuun.

Niittomies kuului myös suosikkeihini, siinä kerrotaan äidin ja tyttären suhteesta sekä retkestä, jonka isoäiti tekee lastenlastensa kanssa. Tämä novelli oli minusta verrattoman tapahtumarikas yksinkertaisuudessaan, että sen parissa viihtyi hyvin. Lapsia et saa jäi minulle hieman avoimeksi, tuntui etten meinannut saada siittä millään otetta, joten kosketukseni siihen tuntui jäävän hyvin pinnalliseksi. Siinä harrastelijateatteria harrastava perheenäiti tekee kohtalokkaan päätöksen koko perheen kannalta. Novelli Rahaa kuin roskaa oli minusta taaas hieman sekava ja minulle jäi olo etten ymmärtänyt sitä aivan kunnolla. Siinä nuori tyttö palaa äitinsä luokse ja havannoi äitinsä sekä naapurin pariskunnan kummallisia suhteita. Ehkä siksi minulle jäi olo etten ymmärtänyt, sillä nuo suhteet olivat niin monimutkaisia ettei niihin tuntunut tulevan järjellistä tolkkua.

Kokoelman kaksi viimeistä novellia olivat koskettavia. Toiseksi viimeisessä novellissa Muutoksen aika tytär palaa kotiin isänsä luo, joka on ikääntynyt lääkäri. Hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja tekemiensä valintojen seuraamukset sekä opeteltava ymmärtämään vanhaa ja juroa isäänsä. Pidin eritysesti siittä, että novelli oli kirjoitettu kirjemuodossa. Viimeinen novelli Äitini uni oli hätkähdyttävä kertomus äidiksi kasvamisesta. Siinä leskeksi jäänyt nuori nainen saa ensimmäisen lapsensa miehensä äidin ja sisarten luona. Novelli oli tiivis tunnelmainen ja vaikuttava. Arvoin kauan nouseeko suosikiksi Hyvän naisen rakkaus vai tämä.

Munron novellikokoelma on loppuun asti hiouttu, monikerroksillinen ja yhtenäinen. En kuitenkaan saanut siittä irti niin paljon kuin olisin toivonut. Odotin jotain tajunnan räjäyttävää, sisukaluihin uppoavaa kerrontaa, sillä Munroa on hehkutettu niin paljon. Minulle novellikokoelma jäi kuitenkin hieman etäiseksi, vaikka pääosin siittä pidinkin. Se oli minulle kuitenkin vain hieman keskinkertaista parempaa, ei mitenkään erikoista. Mutta mielessä pilkahti ettei Munron ole tarkoituskaan olla helppoa luettavaa, vaan kirja olisi vaatinut enemmän paneutumista ja ajattelua, joka ei kirjan aikana vallinneella lukumoodilla ollut mahdollista. Palaan Munron pariin varmasti vielä uudestaan, annan naisen kirjoille vielä toisen mahdollisuuden vakuutta minut syvemmin.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2014 (1.painos 2000)
Alkuperäinen teos: The Love of a Good Woman (1998)
Sivuja: 386
Suomentanut: Kristiina Rikman

Mistä minulle: Kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Minä rakastan tätä kokoelmaa, vaikka se ei olekaan lempparini, ja rakastan myös Munroa. Jos joku on kirjailijani, niin hän.

    Vaikka olenkin henkeen ja vereen Munron fani, niin ymmärrän sen, ettei hän voi kaikkiin iskeä. Esimerkiksi novellien arkipäiväisyys ja joskus vaikeasti tulkittavat tapahtumat eivät välttämättä ole kaikkien makuun. Minusta tuntuu, että Munron novellien hienous on piilevää. Se joko iskee lukijaan tai sitten ei.

    Kannattaa antaa toinen mahdollisuus. Oma suosikkini Munron kokoelmista on Liian paljon onnea ja Kallis elämä on jännä, koska viimeiset neljä novellia ovat Munron omasta elämästä.

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus! Luin tätä kirjaa reilu vuosi sitten, mutten koskaan saanut tätä kirjaa loppuun. Jätän todella harvoin kirjoja kesken, mutta tämä vaan ei millään tavalla innostanut minua. Tunnistan tunteesi, että novellit ovat taallaan hyviä ja keihtovia, mutta silti niistä toivoisi saavansa enemmän irti. Itseäni harmitti ihan vietävästi huono suomennus ja runsaat kirjoitusvirheet. Tämä oli minulle yksi niistä "ehkä pitäisi taas vähän lukea" -kirjoista, mitä luen pari viikkoa pääsemättä juuri eteenpäin. Täytyy ehkä antaa Munrolle toinen mahdollisuus jonkun toisen kirjan yhteydessä :)

    VastaaPoista