keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Charlaine Harris: Kylmäveristen klubi

Sookie Stackhousella on mieshuolia. Vaikka hänen vampyyripoikaystävä Bill on ainoita, joiden ajatuksia Sookie ei voi lukea, on selvää että Billillä on paljon salattavaa. Bill valehtelee Sookielle lähtevänsä työmatkalle, mutta katoaa reisulleen kuin tuhka tuuleen. Eric tulee pyytämään Sookien apua, jotta Bill löytyisi. Sookien tulee soluttautua Mississippin yliluonnollisten olentojen alamaailmaan ja oppaakseen hän saa ihmissusi Alciden, joka sattuu olemaan vahva älyinen ja hurmaavan komea.

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tarttua tähän Sookie Stackhouse -sarjan kolmanteen osaan. Satuin kirpputorilta löytämään itselleni neljännen osan ja ajattelin että nyt on hyvä sauma tarttua kolmososaan kun nelonen ja aikaisemmin lahjaksi saatu vitonen odottelevat omassa kirjahyllyssä. Minulle kun tuppaa näiden huippu hyvien vampyyrisarjojen kanssa käymään niin että jään ihan koukkuun eikä muiden kirjojen lukemisesta tule mitään. Eikä tällä hetkellä Udolphon lukemisesta tule mitään, kun haluaisin tietää kuin Sookien solmuun menneet mieshuolet oikein kehittyvät. 

Tämä sarja on tälläinen menevän viihteellinen, romanttinen sekä yliluonnollinen. Hyvinkin minun makuuni, kun haluttaa lukea jotain kevyempää. Nämä kirjat ahmaisee hetkessä, kun ei niitä malta laskea kädestä. Ideana olisi kerätä kaikki sarjan osat omaan hyllyyn, kun tälläisten sarjojen pariin on aina välillä kiva palata uudelleen, kun tietää varmasti viihtyvänsä. Kirjat ovat sopivaa vastapainoa raskaammille lukukokemuksille. Enkä minä vaan voi vastustaa vampyyreitä. Tykkään myös sarjan pohjalta tehdystä True Blood -sarjasta, joka aika löyhästi myötäilee kirjasarjaa. Ehkä pääjuoneltaan kyllä, mutta muuten vähemmän. Innostuin sitten HBO:lta katselemaan koko sarjan kirjan innoittamana. Kylläpä harmitti kun viimeinen jakso loppui, tuli aivan orpo olo.

Alussa kyllä kirjan kieli tuntui jotenkin töksähtelevältä, kun on tottunut hieman ns. laadukkaampaan kaunokirjallisuuteen. Kuitenkin juoni, josta ei käänteitä puuttunut, vei minut hyvin pian mukanaan enkä miettinyt enään kielen ontumista yhtään. 

Ehkä taidan laittaa Udolphon sivuun ja tarttua nelososaan, kun into jatkaa sarjan parissa vain kasvaa tätä kirjoittaessa. Sitä paitsi Udolpho on ihan tappavan tylsä...

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2010
Alkuteos: Club Dead (2003)
Sivuja: 291
Suomentanut: Sari Kumpulainen

Mistä minulle: Olen saanut tämän joululahjaksi aikoinaan.

2 kommenttia:

  1. Harvoin sanon näin, mutta tässä tapauksessa olen sitä mieltä että tv-sarja on parempi kuin kirjat, joihin se perustuu :D True Bloodin kuudes kausi alkaa olla kohta katsottu. Pitää varmaan katsoa koko sarja sitten aika pian uudestaan, on se niin hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täytyy myöntää että sarjan katsoin melkein putkella loppuun asti kun se oli niin hyvä, kirjoista olen saanut luettua kuitenkin vain nämä kolme. Kuitenkin kun näitä luen, kirja tulee ahmittua ennätysvauhdilla. Mutta kuitenkin tv-sarja oli koukuttavampi ja minua harvoin tv-ohjelmat koukuttaa yhtä pahasti. :D Pakko varmaan katsoa uudestaan jossain vaiheessa, koska Eric <3

      Poista