lauantai 14. toukokuuta 2016

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

Pienessä kanadalaisessa preeriakylässä asuvan Etan toteutumattomista haaveista suurin on nähdä meri. Niinpä hän, 82-vuotias, herää varhain eräänä aamuna, nappaa mukaansa kiväärin, suklaata ja parhaat kenkänsä ja lähtee kävelemään 3 200 kilometrin matkaa veden äärelle. Otto löytää keittiöstä vaimonsa jättämän lapun ja ymmärtää, tavallaan.

Etan vaelluksen lomassa tarina aaltoilee nykyisyydestä nälän, sodan ja toivon täyteiseen menneeseen. Muistamisesta unohtamiseen, ja takaisin. 
  
Voi kuinka ihana kirja tämä oli! Tarina ampaisi suoraan sydämeeni ja tästä muodostuikin yksi kuluvan vuoden parhaista lukukokemuksista. Tarina oli jotenkin runollisen kaunis ja sympaattinen. Tarinaa kerrotaan kahdessa aikatasossa. Nykyisyydessä muistisairas Etta vaeltaa päättäväisesti kohti merta, taskussaan lappu, jossa hän muistuttaa itseään siittä kuka on, jos sattuu unohtamaan. Matkaseuraksi liittyy jo matkan alkuvaiheessa kojootti, jolle Etta antaa nimen James. Nimelläkin on merkityksensä, joka selviää Etan menneisyydestä. Menneisyydessä kerrotaan, kuinka Etta, Otto ja Russell liittyvät toisiinsa, kuinka heidän tarinansa nivoutuvat yhteen. 

Vaikka pidin Etan tarinasta, niin eniten pidin Oton osasta. Oton suuresta perheestä, sotakoettelemuksista ja nykysiyydessä siittä, kuinka Oton on yhtäkkiä opittava pärjäämään ilman vaimoaan . Kuinka hän päätyy rakentamaan paperimassasta eläinten armeijan pihalleen. 

Menneisyyden valottaminen loi syvyyttä Hooperin luomiin henkilöhahmoihin ja he tulevat hyvin lähelle lukijaa. Tarinan tunnelma on ihanan rauhallinen, vaikka tarina kertoo paljon ei tapahtumia ja juonenkäänteitä ole liiaksi. Minusta tämän kirjan juju piilee sen ainutlaatuisessa tunnelmassa ja viisaudessa, jossa mielenkiintoiset henkilöhahmot ovat keskiössä ja jossa mennyt sekä nykyisyys nivoutuvat yhteen taidokkaasti. Kun olen kirjan loppuun lukenut, voin myöntää ikävöiväni sen henkilöhahmoja, joihin oikeasti kiintyi lukemisen aikana. Bonusta oli myös se, että kiran kieli oli helppolukuista, mutta nautinnollista. Kirja tuntui kiitävän kohti loppuaan ja takakantta tuijotti ennenkuin huomasikaan.

Tätä kirjaa en osaa muutakuin suositella. Tämä on varsin kaunis tarina, johon oli ihana tutustua.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2015
Alkuteos: Etta and Otto and Russel and James (2015)
Sivuja: 333
Suomentanut: Sari Karhulahti

Mistä minulle: Kirjastosta

3 kommenttia:

  1. Kiva kun pidit tästä. Tämä oli ihana kertomus, suosittelen :)

    VastaaPoista
  2. Minulla on ollut tämä lukulaitteessa ties miten pitkään. Taidanpa ottaa kesän lukuohjelmaan, kun kuulostaa niin hyvältä. :)

    VastaaPoista
  3. Tämä oli todella herttainen ja koskettava kirja. Pidin myös Rachel joycen kirjasta Harold Fryn odottamaton toivioretki (muistinkohan nimen oikein), molemmissa oli todella hellyyttävää miten vanhat ihmiset lähtevät kävelemään. Ja voi mitä kaikkea heistä ja maailmasta opimmekaan matkan aikana!

    VastaaPoista