lauantai 21. toukokuuta 2016

Eva Weaver: Jacobin takki

Varsovan ghettossa asuva nuori juutalaispoika Mika perii isoisänsä merkillisen takin, isoisän kuoltua saksalaisten kädestä. Takin lukuisien salataskujen kätköistä löytyy arkisten aarteiden lisäksi eloisa käsinukke. Mika alkaa valmistaa isoisänsä jalanjäljissä lisää nukkeja ja pian Mika ilahduttaa nukketeatterilla gheton lapsia, jotta kaikkia piinaava nälkä unohtuisi. 

Kun Mika nukkeineen käy puolustamaan saksalaissotilaan ahdistelemaa juutalaisnaista, sotilas remahtaa makeaan nauruun. Sotilas raahaa Mikan väkipakolla likaiseen natsipaikkaan esiintymään saksalaisille sotilaille. Esiintymispaikka tarjoaa kuitenkin Mikalle yllättävän mahdollisuuden salakuljettaa nälkiintyneitä ja sairaita lapsia pois ghetosta toiselle puolelle. 

Holokaustikuvausta, joka antaa äänen niin juutalaispojalle kuin saksalaissotilaalle. Mikan tarina sijoittuu pääasiassa Varsovan ghettoon, vaikka lopulta tarina kertoo myös kuinka Mikalle kävi sodan loputtua. Saksalaissotilas Maxin ääni ja tarina sijoittuu sodan loppumisen jälkeen, kun hänet kuljetetaan vankileirille Siperiaan. Jacobin takki on vaikuttava kuvaus jo niin paljon käsitellystä aiheesta ja sen tavassa kertoa sodan kauhuista on jotain uutta ja omaperäistä. Nuket tuovat piristystä ankeaan elämään ja tuo takki monine taskuineen on Mikalle muistojen labyrintti.
Olisin itse viipynyt kauemmin Mikan nuoruudessa ja sota-ajassa. Vaikka se, että tiesi mitä keskeisille henkilöille tapahtui sodan jälkeen toi ympyrän päätökseen, nautin enemmän kirjan alku- kuin loppupäästä. Moni kirjan lukenut on sanonut, että kirjan lukeminen toi mieleen Roman Polanskin elokuvan Pianisti. Samoin kävi minulle. Kumpikin tarina sijoittuu Varsovan ghettoon, gheton tapahtumat sinänsä ei tulleet siis yllätyksenä minulle. Mutta joku kirjan tunnelmassa on samanlainen kuin elokuvassa, niin että tietyt kirjan tapahtumat saivat päässäni pyörimään pätkiä elokuvasta. 

Weaver on osannut luoda realistisen tarinan holokaustista, mutta löytänyt siihen persoonallisia elementtejä. Plussaa myös, että tarinaa katsottiin kahdesta näkökulmasta, joka tuo kirjan tapahtumat entistä lähemmäs lukijaa. Pidin myös sittää, että kirjassa vilahti todellisia henkilöitä holokaustin ajalta kuten lastenlääkäri ja orpokodinjohtaja Janusz Korczak.

Olen hieman vaan ähkyssä näistä holokausti ja sotakirjoista, vaikka yhä uudelleen ja uudelleen niitä minun matkaani kirjastosta tarttuu. Kirjan tarvitsee vain olla todella säväyttävä ja omaperäinen, että se nousee minun vuoden huippukirjojen listaukseen. Pidin kyllä tästä Weaverin teoksesta, mutta se ei ollut minulle kuitenkaan mikään huikea kokemus. Suosittelen kyllä silti ehdottomasti kirjan lukemaan, varsinkin jos holokausti kiinnostaa ja kaipaa siihen vähän erilaista näkökulmaa.

Annan kirjalle 3, 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta: 
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2015
Alkuteos: The Puppet Boy of Warsaw (2013)
Sivuja: 359
Suomentanut: Anna Lönnroth


Mistä minulle: Kirjastosta

1 kommentti:

  1. Holokaustista on tosiaan kirjoitettu paljon, mutta tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista