Punaisen morsiammen ensimmäinen osa kertoo Sabasta, joka naitetaan 15-vuotiaana edesmenneen siskonsa miehelle. Perhe asuu pienessä Kaltran vuoristokylässä, jossa perinteet ja uskomukset hallitsevat elämää ja värikkäät naapurit hauskuuttavat arkea. Murheista huolimatta elämä on rikasta, ja Sabasta kasvaa lopulta matriarkka. Toisen osan päähenkilönä on Saban 70-luvulla syntynyt pojantytär Dora. Siinä missä kommunismi aikoinaan toi vapautta maaseudun naisille, alkaa Enver Hoxhan diktatuurin ote kuristaa kaupungissa, jossa Dora perheineen asuu.
Eipä tule usein luettua kirjoja, jotka sijoittuvat Albaniaan. Itseasiassa tämä taitaa olla harvoja kosketuksiani kyseiseen maahan. Juurikaan aikaisempaa tietoa maasta ja sen tavoista ei minulla ollut, siinä mielessä kirjallinen matka oli kiehtova. Kommunismi toi oman säväyksen tarinaan, kun Albania sulkeutui kokonaan muulta maailmalta.
Punainen morsian on ennen kaikkea sukutarina, mutta se on sukutarina albanialaisista naisista eri aikakausina. Itse nautin eniten Saban kertomuksesta. Hän joutuu naimisiin miehen kanssa, joka kaipaa kuollutta vaimoansa, Saban siskoa. Naisten lyöminen on sallittua ja arkipäivää, äidit valitsevat lapsilleen puolisot ja monissa avioliitoissa rakkaus ei ole itsestäänselvyys. Kirjassa on näyttämöllä naiset, perheitä hallitsevat matriarkat, jotka ovat suvun vanhimpia naisia. Miehet ovat taustalla häilyviä henkilöitä, jotka vaikuttavat naisten elämään olennaisesti. On kuitenkin selvää, että kaiken takana on nainen.
Elämä on karua, sota runtelee ja kommunismi kuristaa otetta ihmisten elämässä. Silti elämästä löytyy iloa ja huumoria, hersyviä tarinoita. Kaikki ei siis ole aivan toivotonta. Punainen morsian on vahva tarina, joka on osittain omaelämänkerrallinen, mutta myös huumorilla höystetty. Kaiken kaikkiaan vaikuttava lukukokemus, vaikkei yhtä vaikuttava kuin Ibrahimin myöhemmin kirjoittama Ajan riekaleita, joka teki minuun suuren vaikutuksen.
Suosittelen kyllä lämpimästi lukemaan.
Annan kirjalle arvosanaksi 4 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi:2010
Alkuteos: Rosso come una sposa (2008)
Suomentanut: Helinä Kangas
Sivuja: 306
Mistä minulle: Kirjastosta
Minäkin pidin tästä ja jopa enemmän kuin Ibrahimin myöhemmästä teoksesta!
VastaaPoista<3
Oi, tämä pitäisi lukea! Suosittelen lukemaan myös Ibrahimin uudemman suomennoksen, Ajan riekaleita. Sekin oli todella vaikuttava!
VastaaPoistaLuin tätä yli puoleen väliin vuoden vaihteessa, kunnes kirja jäi jostakin syystä kesken. Minäkin pidin Saban osuudesta, mutta kun siirryttiin seuraamaan Doraa, kadotin kai mielenkintoni. Ehkä pitäisi antaa kirjalle vielä mahdollisuus, sillä Albanian lähihistoria on tosiaan kiehtova aihe.
VastaaPoistaMinulla on palkinto sinulle: http://cillainwonderland.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html
VastaaPoista