keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Haruki Murakami: Sputnik - rakastettuni

Tarinan kertoja K on nuori tokiolainen opettaja, joka on rakastunut opiskelutoveriinsa Sumireen, joka haluaa palavasti kirjailijaksi. Sumire ei kuitenkaan vastaa hänen tunteisiinsa, mutta pitää K:ta silti uskottuna ystävänään, jolle voi soittaa vaikka kello neljä aamuyöllä. Mutta sitten Sumirekin rakastuu. Hänen rakkautensa kohden on vain Sumirea 17 vuotta vanhempi nainen nimeltään Miu. Sumiresta tulee Miun sihteeri ja hän muuttuu täysin. Sumire ja Miu lähtevät yhdessä matkalle Eurooppaan ja päätyvät lopulta pienelle Kreikkalaiselle saarelle. Sieltä K saa viestin Miulta, että Sumire on kadonnut kuin tuhka tuuleen jälkiä jättämättä. K matkustaa pikimmiten etsimään ystäväänsä, mutta laihoin tuloksin.

Tämä oli minun viides Murakamini ja nyt minun täytyy sanoa, että miehen kirjat ovat toinen toistaan erilaisempia. Edelleenkin pidän valtavasti Murakamin tyylistä kirjoittaa ja sekoittaa kirjoihinsa enemmän tai vähemmän maagistarealismia. Mutta, kun alan miettimään, Sputnik - rakastettuni sijoittuu miehen realistisempaan tuotantoon, jonnekkin Norwegian Woodin ja Värittömän miehen vaellusvuosien kanssa. 1Q84 - sarja ja Kafka rannalla olivat sitten enemmän maagisia ja hyvällä tavalla vinksahtaneita. Voidaan siis päätellä, että herra Murakami on varsin muuntautumiskykyinen kirjailija, jonka tuotannosta löytyy moneen lähtöön, mutta kuitenkin hänen teoksiaan leimaa se tietty Murakamimaisuus, joka tekee kirjoista nautittavia ja persoonallisia.

Sputnik - rakastettuni oli hieno romaani, jossa oli aivan omanlaisensa verkainen tunnelma, joka kannatteli lukijaa loppuun asti. Periaatteessa kaikki kirjan tapahtumat olisivat voineet olla totta, mutta kuitenkaan ei, koska lopussa Murakami yllättää lukijansa pienellä twistillä, joka saa kirjan todellisuuden ja realisimin keinahtamaan vinoon. Ja juuri tästä yllätyksellisyydestä minä pidän ja tietenkin siittä, että Murakamin tyyli kirjoittaa ja liikuttaa juonta on hyvin vangitsevaa. Ohuehkon kirjan lukaisi hetkessä, ei sitä maltaanut päästää käsistään. 

Kirja on kertomus rakkaudesta ja ystävyydestä. Kirjan henkilöt jäävät lukijalle pienoiseksi mysteeriksi. He ovat erittäin mielenkiintoisia persoonia, jokainen omalla tavallaan, mutta heidät on jätetty tahallisesti hieman etäisiksi. Näin henkilöt tunkeutuvat lukijan tajuntaan ja he jäävät mieleen kummittelemaan vielä lukemisen jälkeenkin. Asiaa ei yhtään auta, että tässäkin Murakamin teoksessa loppuratkaisu jätetään hieman avonaiseksi ja paljon jää lukijan itse pääteltäväksi ja pohdittavaksi. Mysteereitä siis kerrakseen. Toisaalta niin raivostuttavaa, minä halua tietää paremmin mitä kaikille loppuviimein tapahtui? Toisaalta taas nerokasta, sillä kirja jää mieleen, niinkuin jokainen muukin Murakami tähän mennessä.

Murakami siis on ja pysyy suosikki kirjailijoideni listalla, ei hän sieltä minnekkään ole lähdössä. Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2003
Alkuteos:  Supuutoniku no koibito (1999)
Sivuja: 252
Suomentanut: Ilkka Malinen

Mistä minulle: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti