perjantai 22. heinäkuuta 2016

Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema

Jazz soi huvilalla Suvisaaristossa, kun Rougen pieni seurue viettää joutilasta lomaa. Kukaan ei viitsi laittaa ruokaa, sen sijaan tehdään drinkkejä lääkekonjakista, kuumuus raukaisee. Yöllä paratiisiin hiipii käärme: Sörkan vankilan portit ovat sylkäisseet ulos vanhan tutun, joka saapuu perimään velkoja. Samaan aikaan Eerikinkadun saunassa puhutaan työasioita. Korpela ei suostu palaamaan poliisiin, vaikka laivojen ratsaaminen tullin leivissä tuntuu sekin väärältä. Miesten haave kesäillan naukusta jää toteutumatta, kun nainen putoaa kuolemaan heidän silmiensä edessä. Kadun toisella puolella roikkunut ikkunanpesijä katoaa saman tien paikalta.
Asiat kytkeytyvät toisiinsa. Rougen ja Korpelan tiet kohtaavat jälleen, ja vastentahtoisesti he joutuvat mukaan tapahtumiin, joiden piti jäädä salaisiksi. Kaupungissa liikkuu yhä sekä punainen että valkoinen varjo, mutta Rouge ei tahdo valita puolta eikä hyväksyä sellaista naisen roolia, johon ei mahdu.

Hatuntekijä kuolema on itsenäinen jatko-osa Yönpunaiselle höyhenelle, ja jatkaa Helsinkiin sijoittuvaa Noir-henkistä dekkarisarjaa. Siinä missä pidin Yönpunaisesta höyhenestä, sen ajankuvasta, sensuellista erotiikan vivahteesta sekä viihdyttävyydestä, en pitänyt tästä jatko-osasta juurikaan. Pelkästään juoneen kiinni pääseminen tuntui hyvin työläältä. Ei minulla ollut henkilöt enään edes muistissa, joten olisin kaivannut enemmän johdattelua siihen kuka kukin oli. Ei sen liiemmin myöskään edellisen kirjan tapahtumat, joten olin melko pihalla alussa. Tämän piti kuitenkin olla itsenäinen jatko-osa ja se oli vahvasti kytköksissä edelliseen osaan, jos halusi olla kartalla tapahtumista.

Rikoksellinen osuuskin jäi melko vaatimattomaksi. Enemmän keskityttiin henkilöiden välisiin suhteisiin. Juoni ja sen kehittely ei ollut keskitasoa parempaa, väkisin alkoi miettimään lukiessa, että koska tämä oikein loppuu. Jos Hurma meinaa jatkaa sarjaa vielä lisää, olisi aivan paikallaan keksiä jotain uutta ja erilaista. Tälläisenaan idea ei enään kanna kovin pitkälle, kun toinen osakin oli melkoista tervassa tarpomista. Kirja ei alkuunkaan houkutellut lukemaan ja sai minut jopa ajottain pitkästymään. Sääli sinänsä, koska pidin Noir-henkisyydestä.

Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2014
Sivuja: 346

Mistä minulle: Kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Minulla taas meni toisin päin, en hirveästi pitänyt Yönpunaisesta höyhenestä mutta Hatuntekijän kuolema teki vaikutuksen. Aion ehdottomasti lukea Hurmaa jatkossakin! <3

    VastaaPoista
  2. Minusta kirjan kansikin (vaikka joku voi pitää noir-henkisenä) on ärsyttävä, eikä houkuta lukemaan.

    VastaaPoista