Stephen King: Tapahtumapaikkana Duma Key

Rakennusurakoitsija Edgar Freemantle selviää nipin napin hengissä vakavasta työtapaturmasta. Turman seurauksena hän menettää oikean kätensä, ja hänen muistinsa sekä puheensa takkuilevat. Voimakkaat kivut aiheuttavat Edgarissa raivopäisyyttä, ja lopulta vaimokin haluaa eron. Terapaeuttinsa neuvosta Edgar vaihtaa maisemaa Floridan rannikolle. Vaaleanpunaisessa talossa Duma Keyn saarellahän ryhtyy verestämään vanhoja maalaus- ja piirustustaitojaan, ja vaikuttaa että hänestä pursuava luovuus tulisi jostain ulkopuolelta. Sitten käy ilmi, että Edgarin vimmaisesti maalamilla tauluilla on arvaamattomia vaikutuksia. Vähitellen alkaa paljastua myös talon omistajan, Elizabeth Eastlaken, traaginen elämäntarina, ja menneisyyden haamut tuhoisine voimineen nousevat esiin.

Hieman tökeröstä nimestä huolimatta tämä Kingin teos nousee Kingin teosten suosikkilistani kärkeen. Paksu kirja, josta ei puuttunut mitään, eikä siinä ollut mitään liikaa. Hitaasti nouseva tunnelma ja jännite pitivät minua tiukasti otteessaan ja lopussa puristin kirjaa tiukasti käsissäni, kun jännitin mitä tuleman pitää. Kingi ei pettänyt minua taaskaan, lukukokemus oli varsin huikea.
Kirjan henkilökaarti on varsin persoonallinen sekä monipuolinen. Edgar on alussa lähes ärsyttävä persoona, kunnes hän pääsee Duma Keyhin. Pikku hiljaa aloin lämpeämään hänelle ja hän sai sympatiani puolelleen. Edgarin kamppailua vammojensa kanssa on mielenkiintoista seurata, sillä sisulla ja tahdolla hän kuntoutuu varsin hyvin ja oppii elämään vammojensa kanssa. Seuraavaksi kuvaan astuu valloittava, mutta hieman arvoituksellinen Wireman sekä hänen iäkäs työnantajansa Elizabeth Eastlake, jonka menneisyys on ihokarvoja nostattava mysteeri. Jokainen kirjassa esiintyvä henkilö on erittäin onnisteensti itsensä näköinen Edgarin tyttäristä aina taidegallerian väkeen. Kukaan ei ole yliampuva tai epärealistinen, mutta nämä varsin realistiset persoonat sopivat hyvin kummiin ja yliluonnollisiin tapahtumiin, jotka alkavat Duma Keyssa.

Kirja on tyypillistä Kingiä, tavalliseen ja realistiseen on ammennettu yliluonnollista reippaalla kädellä. Paketti kuitenkin pysyy kasassa hallitusti ja onnistuu nostattamaan lukijan niskakarvat pystyyn. Tunnelma latautuu pikku hiljaa loppuakohden, kunnes Kingi räjäyttää potin ja syke pääsee laskemaan. Silti alusta asti ilmassa on aistittavissa painostava tunne, että kohta tuleman pitää tuutin täydeltä. Toki Kingiä jo jonkun verran lukeneena sitä osaa jo odottaa.

Minulle lisää Kingiä kiitos, mitä sitten seuraavaksi? Omassa hyllyssä odottaa Tervetuloa Joylandiin, ehkä tartun siihen. 

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2009
Alkuteos: Duma Key (2008)
Sivuja: 639
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Mukavaa että viihdyit Duma Keyssä. Minäkin aikoinaan viihdyin siellä todella hyvin, se varmasti kuuluu top 15:sta minun suosikkiKingeissäni. =D

    (Mainitsin sinut leikkimielisessä "epä"haasteessa, mikäli se kiinnostaa, se löytyy täältä http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2016/07/kolme-viimeisinta-viipaletta.html ) =D

    VastaaPoista
  2. Muistan, että meinasin tuskastua tämän kirjan hitaaseen starttiin, mutta teos kietoi kuin huomaamatta pikkusormen ympärille :) Joyland ei ole kovin kamala, mutta kamalan ihana, nauti <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti