sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

William Makepeace Thackeray: Turhuuden turuilla - Klassikkohaaste osa 3

Turhuuden turuilla, romaani vailla sankaria. Kuvaus köyhistä oloista nousevan Becky Sharpin pyrkimystä seurapiireihin. Kunnianhimoinen ja terävä älyinen nainen, joka juonittelee, juoruilee, viettelee, varastaa, laskelmoi ja kieroilee päästäkseen pyrkimyksiinsä. Hyvin hän pyrkimyksissään onnistuukin. Totta kai juoneen kuuluu aina se huippu, joka on kaiken romahdus. Mutta ovela Becky selviää mistä vain. Tarinassa sivutaan myös muita henkilöitä, jotka ovat tavalla tai toisella tulleet lukijalle tutuiksi Beckyn kertomuksen varrella. Kertomuksen henkilökaarti on siis varsin laaja, mutta kirjailija kuljettaa heitä mukana onnistuneesti kertomuksen läpi.

Pidin Thackerayn tyylistä kirjoittaa satiirisesti. Hän kirjailijana kommentoi tarinaa ja keskustelee melko vapaasti lukijan kanssa. En ole törmännyt aikaisemmin samanlaiseen kerrontatyyliin. Ottaen huomioon, että kirja on ilmestynyt vielä 1840-luvulla. Pidin myös aikalaiskuvasta, ylhäisön elämän kuvauksesta 1820-1830-luvun Euroopassa. Kuvaa se myös erinomaisesti ihmisluontoa. Raha on kyllä mahtava motiivi ja saa ihmiset käyttäytymään erikoisesti. Ajattoman tästä tekee juuri tuo ihmiskuvaus, joka sopii hyvin tähänkin päivään.

Becky oli henkilönä varsin mielenkiintinen ahneudessaan ja häikäilemättömyydessään. Hänen ystävänsä Amelia oli melkein yhtä kiinnostava kuin sohvatyyny kaikessa pyhimysmäisessä surussaan ja siveydessään. Mutta hän vain korosti Beckyn kiinnostavuutta. Oikeastaan Amelian kohdalla pääosassa olivat enemmän hänen perhepiirinsä ja Ameliaan rakastunut William Dobbin.

Minulla oli luettava 1950-luvulla ilmestyneet painokset kyseisestä kirjasta. Kirja on ilmestynyt silloin Aino Tuomikosken suomentamana kahdessa osassa. Ensimmäisen osan jaksoin lukea hyvin ja jokaisen sivun ajatuksen kanssa. Silloin vielä ajattelin, että onpa hyvä kirja. Toiseen osaan päästessäni mielenkiintoni kuihtui kuin kukkani ikkunalaudoille. Aloin miettimään kuiva-ainekaapin siivousta ja mattojen pesua sen sijaan, että olisin lukenut. En malttanut odottaa että kiduttavan pitkä luku-urakka tulisi joskus päätökseen. Aloin harppomaan sivuja pikku hiljaa, kun tuntui että sivut olivat täynnä pelkää puuduttavaa plaaplaaplaata. Taikinoin loppuun asti, osa tapahtumista varmaan jäi vähän pimentoon, mutta kumma kyllä ei sureta sitten yhtään. Enemmän riemuissaan olin siittä, että sain painaa takakannen kiinni ja tunkea kirjat kaapin perälle takaisin pölyttymään. Ihan liikaa sivuja minun makuuni. Vähempi olisi ollu parempi tämän kirjan tapauksessa. Tämä on kyllä alunperin ilmestynyt jatkokertomuksena. Jälkeenpäin ajateltuna sellaisena tämä toimiikin, mutta ei kyllä putkeen luettuna. Lukeminen muodostuu erittäin työlääksi nimittäin, tarinassa on niin paljon kaikkea.

Mutta sain suoritettua haasteen kuitenkin ja olen yhtä klassikkoa viisaampi. Taidan katsoa vielä elokuvan myös.

Annan kirjalle arvosanaksi 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Ilmestynyt suomeksi : 1955
Alkuteos: Vanity Fair ( 1847-1848)
Suomentanut: Aino Tuomikoski

Mistä minulle: Kirpputorilta

6 kommenttia:

  1. Aikamoinen saavutus tämän kirjan lukeminen! Minulla kirja odottaa hyllyssä ja kiinnoistaisi kyllä lukea:)

    VastaaPoista
  2. Aina yllättyy, kun näissä brittiklassikoissa on niin mojovaa henkilökuvausta. Voi olla niitä sohvatyynyjäkin joukossa - hauskasti kuvailit!

    Näin vuosia sitten BBC-sarjan romaanista, hieno oli. Unohtumaton on siinä Beckyn laulu rakastajan vaimon salongissa, Purcellin ravisuttava When I'll be laid.

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa, että luit tämän vaikka kokemus olikin vähän liian puuduttava. Itse pidin kovin aikoinaan Turhuuden turuista. En nyt jotenkin itse muista kunnolla, millainen kertoja siinä oli, mutta toisaalta mielestäni erityisesti vanhemmassa kirjallisuudessa on tavallista, että kertoja kommentoi, ottaa kantaa ja puhuttelee lukijaa. (Vaikka toisaalta se on myös modernismin ja postmodernismin piirre.)

    Itse luin Sinuhen ja olihan siinäkin vähän tarpomista ja tahkomista välillä, mutta upea teos kaiken kaikkiaan. Minulle käy usein paksujen kirjojen kanssa siten, että välillä on lukemisessa vaiheita, ettei oikeastaan enää tajua, mitä lukee, mutta lukee vain. Siten oli paikoin myös Sinuhessa - ja muistaakseni aikoinaan myös Turhuuden turuilla.

    VastaaPoista
  4. Kiva kun olit mukana klassikkohaasteessa! Ja ihan mahtava postaus, tiivistää niin hyvin sen, mitä monista tylsistä klassikoista on tullut ajateltua.

    VastaaPoista
  5. Tästäpä en ole kuullutkaan vaikka pidän tuon tyyppisistä klassikoista! Pitää siis tutustua paremmin :-)

    VastaaPoista
  6. Ajattelin, että puuduttaisin itseni tuolla kirjalla elokuussa ja katsoisin elokuvankin. Olen varautunut tunnelmaan jo etukäteen, että ihan helppoa lukeminen ei kaikilta osin ole.

    VastaaPoista