lauantai 6. elokuuta 2016

Hei hei heinäkuu

Heinäkuu oli lämmin kuukausi. Niin lämmin, että kerrostalo asuntomme sisälämpötila muistutti jo lähinnä saunaa ilman kiuasta. Niin lämmin ettei vauva nukkunut kunnolla, minusta puhumattakaan. Niin lämmin, että toivon jo helteiden loppuvan. Mutta heinäkuu oli silti ihana kuukausi, tapahtumarikas ainakin.

Heinäkuun alussa juhlittiin kuopuksen ristiäisiä. Tarjottavat oli oikea menestys ja kaikki meni kuin kuumille kiville. Tarjolla oli Daim-vadelma täytekakkua, mansikka-pensasmustikka kääretorttu, banaanikakkua sekä savulohipiirakkaa. Tilaisuus oli onnistunut, mitä nyt pikku neiti huusi hiestä märkänä lopputilaisuuden ja sylikummi tiennyt miten päin huutavaa nyyttiä pitäisi. Tilaisuus saatiin vietyä loppuu, neiti kauniin nimensä ja hiostavan kastemekon pois päältä. Sitten hän olikin yhtä aurinkoa. Mutta kuuma siis oli, enemmän ja vähemmän kaikilla. Kirjallisesti ajateltuna heinäkuun alku meni reseptikirjojen parissa.

Kävimme myös lasten kanssa vähän siellä sun täällä. Pitihän sitä olla pihalla, kun ilmat sen salli. Pyörittiin leikkikentillä, käytiin liikennepuistossa ajamassa ajokortti esikoiselle ja nyt hän luulee, että voi ajaa autolla, vaikka kortti koskee vain polkuautoja. Tivoli saapui myös kaupunkiin ja kävimme yhden päivän pyörimässä laitteissa. Minulla tuli pahaolo jo heppakarusellissa ja tajusin olevani liian vanha tivoliin, siinä missä muutama vuosi sitten jonotin yhä uudestaan ja uudestaan niihin kaikista hurjimpiin laitteisiin. Kävimme myös eläinpuistossa katselemassa eläimiä ja jouduimme kaatosateen uhriksi.  Lisäksi olemme kävelleet kilometrejä Pokemon Go:ta pelaten. Mikä mahtava syy lähteä lenkille tai pyöräilemään. Tämä peli osuu itsellä niin nostalgiasuoneen, olin lapsena Pokemon -fani ja keräsin kaikki mahdolliset kortit, joita vaihdeltiin kulmakunnan lasten kanssa. Olen kerännyt jo lähemmäs 60 erilaista Pokemonia ja jahti jatkuu vaan. Minusta idea on mahtava tapa saada liikkelle nekin, jotka normaalisti eivät lenkille vaivaudu. Näin pienessä kaupungissa kuin kotipaikkakuntani onkin, pokestopeilla on porukkaa laidasta laitaan ikään katsomatta. Ja se, että jotkut laukkoo autojen alle ja kielletyille alueille pelin takia, on kyllä ihan sen ihmisen itsensä tyhmyyttä. Puhelin värisee, kun pokemon on lähellä, ruutua ei tarvitse siis vahdata intensiivisesti koko ajan, välillä vilkaiseminen riittää. Lisäksi pokemonien perään ei tarvitse hyppiä autotielle, ne saa napattua kauempaakin. Järki käteen liikenteessä!

Mutta sitten kirjallisempiin aiheisiin. Heinäkuussa tyhjensin kirjaston, josta teinkin kirjoituksen jo aikaisemmin. Se olikin vallan mainio kirjastoreissu ja vieläkin hymyilyttää, kun ajattelen mitä kaikkia herkkuja tuolla, jotka odottaa lukemista. Lisäksi osallistuin elämäni ensimmäiseen lukumaratoniin ja se vasta hauskaa olikin. Toki vauvan kanssa keskeytyksiä tuli tietenkin, äitinä ei voi hautautua lukupesään lukemaan vuorokaudeksi, mutta sain luettua kuitenkin monta sataa sivua ja olen loppujen lopuksi tyytyväinen saavutukseen. Kokosin lukumaratonin tunnelmia myös jo erillisessä postauksessa. Suoritin myös klassikkohaasteen ja haastekirjan parissa on mennyt yli puolet heinäkuusta. Luin Turhuuden turuilla ja se on melkoin järkäle, mutta myös erittäin työlästä luettavaa. Kaiken kaikkiaan sain heinäkuussa luettua viisi kirjaa ja kesken jäi Hilary Mantelin Susipalatsi. Turhuuden turuilla lisäksi luin lukumaratonilla Marco Malvaldin Kolmen kortin tempun, Katja Kallion Tyypit, Aki Ollikaisen Nälkävuoden ja Marjo Niemen Juostumaa.



Ja lopuksi on aivan pakko hehkuttaa, sillä Netflixiin on tullut Gilmoren tytöt. En kestä, maailman parhaimpia sarjoja, jonka dialogit ovat parhautta. Olen katsonut jo kohta kaksi kautta ja monta on vielä katsomatta. Mikä parasta syksyllä tulee vielä uusi kausi, joka kertoo mitä Gilmoren tytöille kuuluu nyt. Olen aivan fiiliksissä! Saa nähdä paljon tässä kuussa malttaa sitten lukea, kun haluttaa vain koko ajan katsoa tätä. En varmaan malta keskittyä kunnolla mihinkään kirjaan ennenkuin kaikki jaksot on katsottuna. Kertoo jotain koukuttumiseni laadusta. 

Mutta oikein mukavaa elokuuta kaikille ja ennenkaikkea lukurikasta. Niin se vaan alkaa kesä olla lopuillaan ja syksy tekee pikku hiljaa tuloaan. Ihanaa kun illat alkavat pimenemään ja viilenemään, ehkä meilläkin pian taas nukutaan kunnolla. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti