tiistai 30. elokuuta 2016

Kati Hiekkapelto: Kolibri

"Jugoslavian unkarilainen Anna Fekete aloittaa rikostutkijana pohjoissuomalaisessa merenrantakaupungissa. Nuori maahanmuuttaja on täysin suomalaistunut, mutta kokee itsensä muukalaiseksi, ehkä eniten itselleen. Asiaa ei helpota että hän saa työparikseen keski-ikäisen Eskon, joka ei vaivaudu peittelemään rasistisia ennakkoluulojaan.

Annan työ rikostutkijana ehtii tuskin alkaa, kun hän joutuu keskelle koko maata kuohuttavaa murhatutkintaa. Lenkkipolulla surmatun nuoren naisen hallusta löytyy atsteekkijumalaa esittävä riipus, ja pian tapahtuu toinen samanlainen murha. Merkit viittaavat sarjamurhaajaan. Saako Anna Kolibrin kiinni ennen kuin uhreja tulee lisää?

Päänvaivaa tuottaa myös kurdityttö Dijar. Tyttö on ottanut yhteyttä poliisiin kunniaväkivallan pelossa, mutta pyörtänyt kuulusteluissa puheensa. Tytön vaietessa Annan on etsittävä todisteita muualta."

Tämä oli aivan loistava dekkari. Odotukseni olivat jo valmiiksi korkealla, sillä muistin tätä monen kehuneen. Onneksi tämä kirja onnistui lunastamaan odotukseni ja osottautui erittäin onnistuneeksi teokseksi. Anna Fekete oli ihailtavan inhimillinen henkilöhahmo ja kaiken lisäksi vielä maahanmuuttaja taustainen nainen. Muutenkin Hiekkapelto on kuvannut kirjassaan maahanmuuttajuutta monesta näkökulmasta. Anna on suomalaistunut, työssä käyvä ja veroja maksava maahanmuuttaja, joka pitää entistä kotimaataan kotinaan siin missä Suomea. Dijarin tapaus todistaa, että aina pako kotimaasta ei ole kaikille pelastus, kulttuuri istuu lujassa, eikä olla valmiita luopumaan periaatteista. Sitten on vielä Annan veli ja jugomafia.
Juoni oli mielenkiintoinen, enkä olisi osannut arvata murhaajaa. Poliisintyön kuvaus oli uskottavaa paperitöineen päivineen. Missään kohdassa ei sorruttu tallaamaan paikallaan, vaan juoni eteni koko ajan sopivassa tahdissa eteenpäin ja tarjosi lukijalle juonenkäänteitä alusta loppuun. Pääjuonen lisäksi seurataan Dijarin tapausta, joku myös lähettää Annalle ja hänen työkaverilleen häritseviä tekstiviestejä. Lukija ei siis tosiaankaan pääse kyllästymään missään kohtaa. Myös Annan yksityiselämä ja menneisyys tarjosi jo koukkuja sen verran, että mielenkiinto kohdistuu jo sarja seuraavaan osaan. Miten ihanaa, että jatkoa tälle sarjalle on saatavilla. Koukuttava kirja kerrassaan ja bonuksena vielä, että kirja oli helppolukuinen

Enpä löydä kirjasta mitään moitittavaa, vaikka Annan työpari Esko on aluksi aivan raivostuttava. Niin ärsyttävä, että se sai kiristelemään hampaita, oikea törppöjen törppö. Kirjan edetessä en kuitenkaan inhonnut häntä enään ihan niin paljon. 

Suosittelen lukemaan, esikoisteokseksi huikea dekkari ja nousee kotimaisten genren kirjailijoiden lempparilistalle. Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2014
Sivuja: 376

Mistä minulle:  Kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Itsekin olen ihastunut Hiekkapellon dekkareihin. Tykkään, kun suomalaiseen dekkarimaailmaan on saatu hieman uutta twistiä.

    VastaaPoista
  2. Hiekkapellon kaikki dekkarit ovat aivan loistavia, uusin on kuitenkin minusta paras ;)

    VastaaPoista