Eowyn Ivey: Lumilapsi

"1920-luvun Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuuttaan sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajautumassa erilleen – Jack raataa maatilalla perheen elatuksen eteen ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Kun ensilumi pitkän ja kylmän syksyn jälkeen sataa, hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Mutta aamulla lumilapsi on poissa.

Pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua pieni tyttö, metsän lapsi. Hän kutsuu itseään Fainaksi. Tyttö elää yksin keskellä Alaskan villiä luontoa ja metsästää rinnallaan punainen kettu. Pikkuhiljaa Jack ja Mabel oppivat ymmärtämään Fainaa ja alkavat rakastaa tätä kuin omaa lastaan. Mutta kesyttömässä Alaskassa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Totuus Fainasta muuttaa lopulta heidät kaikki."

Aikuisten satu, sellaiseksi Eowyn Iveyn Lumilasta voisi kuvaamimmin sanoa. Tarinassa on paljon maagisia elementtejä ja Faina on hyvin mystinen hahmo. Minulla tuli paljon mielenyhtymiä kuuluisaan Frozen sankarittareen Elsaan - vaaleansininen takki, jossa on kirjailtuja lumihiutaleita, vaaleat pitkät hiukset, tyttö, joka elää lumen keskellä ja kesän tultua vetäytyy vuorille, jossa on lunta, tyttö, joka saa aikaan lumimyrskyn. Toki Elsa ei nylje joutsenia tai kaneja paljain käsin. Välillä vaikuttaa, että Faina voisikin olla aivan tavallinen tyttö, mutta kun lukija tuudittautuu ajatukseen heitetään taas uusi tujaus mysteeriä kehiin. Mikä tyttö onkaan, se jää lukijan itsensä pääteltäväksi, rivien väliin upotetuksi, jopa ikuiseksi mysteeriksi. 

Salaperäisen Fainan lisäksi ihastuin kirjan miljööseen. Karu ja kaunis Alaska - paukkuvat pakkaset, villi luonto ja lyhyt kesä. Luonto tarjoaa elinkeinon uudisasukkaille, tuo lohtua yksinäisille sieluille, mutta voi olla varomattomille kulkijoille surmanloukko. Luonto ei anna mitään ilmaiseksi, mutta tarpeeksi niille, jotka tekevät uuraasti töitä selviytymisensä eteen. 

Esikoiskirjaksi tämä oli huikea lukukokemus ja vaikuttava teos. Siinä missä Faina on salaperäisyyteen kiedottu henkilöhahmo, Jack ja Mabel ystävineen ja ihmissuhteineen sekä ongelmineen ovat varsin realistisia. Heidän realistisuus luo sopivaa kontrastia Faina nimiselle mysteerille, joka on luotu pienillä yksityiskohdilla. Jack ja Mabel eivät ole kuitenkaan tylsiä henkilöitä, päinvastoin. Tunnelma kirjassa on ainutlaatuinen ja se on pystytty säilyttämään alusta aina viimeisille sivuille asti. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tunnelma on tiiveintä ensimmäisessä ja toisessa osassa, mutta en voisi loppua huonoksikaan sanoa. Loppu onnistui yllättämään minut, niinkuin koko kirjakin. Ihastuin kaikkiin tarinan henkilöihin, ja heitä on tullut jo pienoinen ikävä, varsinkin sisukasta Mabelia. 

Paljon tätä on jo blogistaniassa luettu, mutta ne jotka eivät tätä vielä ole lukeneet, suosittelen lämpimästi lukemaan. Tämä kirja sopii loistavasti talviluettavaksi.

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Bazar

Ilmestynyt suomeksi: 2013

Alkuteos: The Snow Child (2012)

Sivuja: 415

Suomentanut: Marja Helanen

Mistä minulle: Kirjastosta