perjantai 13. tammikuuta 2017

Sarah Winman: Merenneidon vuosi

"Marvellous Ways on asunut melkein koko pitkän ikänsä syrjäisessä joenpoukamassa Cornwallissa. Viime aikoina hänestä on tuntunut, että meri on jälleen kerran tuomassa hänelle jotakin. Ja niin tapahtuu: kuolevalle miehelle annettu lupaus kuljettaa Marvellousin poukamaan Draken, nuoren sotilaan, jonka on vaikea saada elämästään kiinni toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen."

Olen lukenut Winmanin esikoisteoksen Kani nimeltä jumala, joka oli vaikuttava maagisen ja onnistuneen lapsinäkökulman kuvaksessa. Pidin tuolloin myös Winmanin kepeästä ja kevyestä tyylistä kirjoittaa, sekä monipuolisuudesta kirjan henkilöissä. Kevyt ja helppolukuinen oli myös Merenneidon vuosi, kirjan sivut vain vilahtivat silmissä ja silmät liisivät lauseesta toiseen. 

Maagistarealismia tähän tarinaan tuo omalaatuinen Marvellous Way, jonka äiti on merenneito, ainakin omien sanojensa mukaan. Henkilönä Marvellous oli huikean kiinnostava. Vanha nainen, jolla oli ollut mielenkiintoinen elämä, siitäkin huolimatta, että hän vietti suurimman osan siittä joenpoukamassa mustalaisvankkureissa. Olisin halunnut lukea Marvellouksen elämästä ja kokemuksista enemmänkin. Ihastuttava vanha nainen, ehkä hieman hullu tai ehkä vain merenneidon tytär. Nainen, jonka vankkureista löytyy totuuden kirja ja huhujen sieppaaja. 
Kirjan juoni on varsin polveileva, sitä on kuvattu aalloksi ja tämän väittämän voin allekirjoittaa täysin. Vaikka kirjoitustyyli on helppolukuista, niin juoni haastaa lukijaa. Joskus on palattava hieman taakse päin, jotta pääsee täysin juoneen kiinni. Merenneidon vuosi jatkaa aikuisten satukirjojen jalanjäljissä ja se ihastutti kovasti. Tunnelma kirjassa on taianomainen, melankolinen, mutta silti toiveikas. Merenneidon vuosi on tarina rakkaudesta ja sen voimasta, elämästä sekä merestä. Tarina, jossa kaikeilla on tarkoituksensa. Tarina, jonka loppusoinnut onnistuvat vielä nostamaan tunnelmaa ennen viimeistä säveltä.

Yksi asia minua kuitenkin jäi häiritsemään. Suomennos tuntui hieman hutaistulta. Olisin kaivannut pientä viilaamista suomennoksen suhteen, jotta se olisi tehnyt oikeutta kirjalle enemmän. Eniten silmiinpistävintä oli nimien suomennos ja suomentamatta jättämäminen. En ymmärrä miksi Rauha oli suomennettu, mutta Marvellous ei. Miksi Rauha ei voinut esiintyä kirjassa alkuperäisellä nimellä, jos kerran Marvellouskin oli Marvellous?

Pidin kirjasta ja voin suositella sitä lämpimästi muillekin, varsinkin niille, jotka haluavat leijua satujen vietävänä. Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2016
Alkuteos: The Year of Marvellous Ways (2015)
Sivuja: 312
Suomentanut: Aleksi Milonoff

Mistä minulle: Kirjastosta

6 kommenttia:

  1. Hauskaa, että pidit näin paljon. Minä jaksoin lukea puolet, sitten jäi kesken.

    VastaaPoista
  2. Minäkin aion lukea tämän, Kani nimeltä jumala teki minuunkin vaikutuksen. Oikeastaan suhtaudun tähän kirjaan jo valmiiksi niin, että se ei voi millään olla pettymys:)

    VastaaPoista