lauantai 11. maaliskuuta 2017

Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tradegia

"Esikoisromaanillaan Totuus Harry Quebertin tapauksesta maailmanmenestykseen noussut Joël Dicker palaa uudessa kirjassaan kirjailija Marcus Goldmanin nuoruuteen. Poikaiässä Marcus ihailee suuresti rikkaita serkkujaan, Baltimoren sukuhaaran Goldmaneja. Baltimoressa ja perheen kesäasunnolla vietetyt ajat kangastelevat kultaisina hänen mielessään. Mutta kaikki ei ollut kultaa mikä kiiltää, ja nyt Marcus palaa nuoruuteensa ja kysyy: mitä todella tapahtui? Mikä johti Draamaan, joka tuhosi kaiken? "

Avauduin edellisessä postauksessa siittä kuinka jouduin palauttamaan tämän kirjan keskeneräisenä kirjastoon, sillä se oli varattu. Kirja jäi kaihertamaan mieltäni, sillä pidin sen lukemisesta aivan valtavasti. Janosin tietää, mikä kaiken luhistanut Tradegia oli ja ennenkaikkea, mitkä olivat siihen johtaneet syyt. Alusta asti tradegiaa heilutellaan lukijan naaman edessä kutkuttavana koukkuna, mutta totuus kaikesta aukaistaan lukijalle vasta lopussa. Olin aivan riemuissani, kun latasin Bookbeatin kokeilujakson ja tämä kirja oli siellä. Luin sen välittömästi loppuun.

Pidin valtavasti Dickerin esikoisteoksesta, mutta ei tämäkään minua kylmäksi jättänyt. Baltimoren sukuhaaran tradegiassa päähenkilönä on ensimäisestä osasta tuttu kirjailija Marcus Goldman. Kirjassa palataan hänen nuoruuteensa ja sen tradegioihin, joista hän työstää kirjaa. Vaikka päähenkilö on sama kummassakin Dickerin teoksessa, voi nämä kirjat lukea täysin itsenäisinä kirjoina. Juoni oli hyvä, se oli koukuttava, yllättävä ja vetävä. Sukutradegia onnistui pitämään mielenkiinnon yllä kirjan ensimmäisestä sivusta lähtien ja kirja ososttautuikin todelliseksi page turneriksi. Eihän sitä malttanut käsistään laskea. Vaikka aihe on loppuviimein vakava, kirja käsittelee ystävyyttä, ihmissuhteita sekä niiden kestävyyttä, oli se nopea ja helppolukuinen. Dickerille on ominaista paksut kirjat koukuttavalla juonella, jotka yllättävät helppolukuisuudellaan. Sivut hupenevat silmissä, vaikka toivoisi että viimeinen sivu ei tulisi niin nopeasti vastaan. Missään nimessä kirja ei kuitenkaan sorru olemaan kevyttä viihdekirjallisuutta, vaikka äärimmäisen viihdyttävä se ehdottomasti onkin. 

En minä osaa muuta kuin kehua kirjaa, en löydä siittä moitittavaa. Pidän valtavasti Dickerin romaaneista ja toivon lisää. Mies osaa kyllä kirjoittaa!

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2016
Alkuteos: Le Livre Des Baltimore (2015)
Sivuja: 554
Suomentanut: Kira Poutanen 

Mistä minulle: Kirjasto ja Bookbeat

2 kommenttia:

  1. Minusta tässä kirjassa oli niin paljon samaa kuin Sadie Jonesin Kotiinpaluussa ja monessa muussa kirjassa. Ei kirja huono ollut ja tietysti kirjailijat saavat vaikutteita myös muiden kirjailijoiden kirjoista. Kirjailija kirjassa toi mieleeni Kultahatun.

    VastaaPoista
  2. Minulta tämä on vielä lukematta, mutta odotan kovasti hetken kun sen käsiini saan! Totuus Harry Quebertin tapauksesta on ainakin ihan huippu.

    VastaaPoista