Kjell Westö: Kangastus 38

"Asianajaja Claes Thune on palkannut Matilda Wiikin konttoristiksi pieneen toimistoonsa. Nainen suorittaa kaikki tehtävät moitteettomasti, mutta hänessä on jotain arvoituksellista.

Hiljattain eronneen Thunen elämän kiintopiste on kuuden ystävyksen Keskiviikkoklubi, joka kokoontuu väittelemään politiikasta.

Kun kerho kokoontuu Thunen toimistossa, Matilda tunnistaa äänen menneisyydestään. Pintaan nousevat piinaavat muistot vankileireiltä, eikä entiseen ole enää paluuta. Yöllä kuvat tulivat väkisin, ensimmäistä kertaa aikoihin. Matilda oli ollut mukana ensimmäisessä kuljetuksessa."

Ensimmäinen Westöni, vaikka hyllystä löytyy omana Leijat Helsingin yllä. Olen kuullut paljon hyvää kirjailijasta ja onhan hän tunnettu kirjailija, mutta en koskaan ole kokenut houkutusta tarttua hänen kirjoihinsa. Törmäsin kirjastossa Kagastus 38 kuvitettuun laitokseen ja ajattelin antaa kirjalle mahdollisuuden, kirjan aihe ja aikakausi vaikuttivat niin mielenkiintoisilta. Kansalaissota on aihe, joka kiinnostaa, enkä ole koskaan aikaisemmin siittä lukenut. Aikakausi kotimaamme historiassa, joka on ollut minulle melko tuntematon. En edes muistanut historiantunneilta, että täällä meilläkin oli nälkäleirejä, joissa ihmisiä kuoli epäinhimillisissä olosuhteissa. Ja kuinka riipaisevasti Westö kuvaa noita leirejä, ihmisten tuskaa, kärsimystä ja epätoivoa. Nuo kohdat kirjassa koskettivat syvästi ja lukiessa tunsin oman epätoivon puristavan rintakehässä. Kuinka nuo hätkähdyttävät ja julmat kokemukset jättävät ikuisen jäljen ihmisen sieluun. Hätkähdyttävää on myös se, kuinka kouriintuntuvasti Westö on kuvannut näitä jälkiseurauksia tarinassaan.

Ihastuin myös suunnattoman paljon Westön ajankuvaukseen, kuinka 1930-luvun Helsinki herää henkiin aivan silmieni edessä. Vaikka en ole käynyt maamme pääkaupungissa edes tällä vuosikymmenellä, saatika vuosia vuosia ennen syntymääni, niin tunsin aivan kuin olisi tutuilla kaduilla ja elänyt itsekkin 1930-luvulla. Westön kieli on myös kaunista ja sitä on varsin miellyttävää lukea. 

Onnistuneita ovat myös romaanin henkilöt, joista suosikikseni nousi häilyvä ja monipuolinen Matilda Wiik. Hän on salaperäinen hahmo, hän on yksi, mutta samalla hän on myös monta eri ihmistä. Rouva Wiik on säädyllinen, tunnollinen ja mukava, Matilda taas veljestään välittävä vaatimaton, mutta käytännöllinen nuori nainen ja sitten on vielä homsuinen ja riivattu Miljaneiti. Thune on myös murheellisuudessaan aivan pätevä hahmo, vaikkei niin kiinnostava kuin näppärä sihteerinsä.

Lopun yllättävä juonenkäänne oli kyllä kirsikkana kakun päällä. Pidin kovasti lukemastani, Westö oli positiivinen yllättäjä. Ajattelin hänen kirjojensa olevan kuivakkaa luettavaa, mutta sain huomata olleeni väärässä. Ei tätä väsyneenä kuitenkaan kannata lukea, voin kertoa että uni nappaa nopeampaa kuin hengästyttävä tahtisen jännärin äärellä. En kuitenkaan löydä moitittavaa, vaikkei tajuntani räjähtänytkään. Aion lukea enemmänkin Westöä vielä, joskus, joku kaunis päivä.

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2015
Alkuteos: Hägring 38 (2013)
Sivuja: 330
Suomentanut: Liisa Ryömä

Mistä minulle: Kirjastosta


Kommentit

  1. Tämä oli minunkin ensimmäinen Westöni, mutta ei viimeinen. Minäkin yllätyin positiivisesti näin hyvästä kirjasta :)

    VastaaPoista
  2. Tämä oli kyllä ihanan yllättävä Westö! Kirjailija on yksi "elämäni kirjailijoista", ja häneltä melkein koko tuotanto onkin luettu. Historian kuvaus ja henkilöhahmot ovat todella Westön vahvuuksia, tässä kirjassa juonellisuus vielä tuli merkityksellisemmäksi kuin muissa! Muut teokset, omat lempparini Leijat Helsingin yllä & Missä kuljimme kerran, ovat viipyilevämpiä, enemmän sukupolvikuvauksellisia kuin juonellisia, mutta juurikin siitä syystä ihania. Suosittelen ehdottomasti jatkamaan Westön parissa, jos tyyli ihastutti jo tässä. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti