torstai 20. heinäkuuta 2017

J. S. Meresmaa: Mifongin mahti

"Kaksoset Ciaran ja Fewrynn elävät pantterikansan laaksossa äitinsä Ardisin ja isäpuolensa Connailin kanssa. Rauhallinen elämänkulku järkkyy, kun he täyttävät kaksitoista vuotta. Vanha sopimus velvoittaa Ciaranin lähtemään Merontesiin valtaistuimen perijäksi, mutta Fewrynnin on pysyttävä laaksossa. Ciaran odottaa tulevaa kuninkuutta innokkaasti: vihdoinkin hän pääsee näyttämään omat kykynsä ja välttymään ainaiselta vertailulta magiaa hallitsevaan siskoonsa.

Merontesin kuninkaan osa ei kuitenkaan ole helppo. Kaikki eivät ole ihastuneita uuteen vallanperijään. Lisäksi kaupunkia vaivaa mystinen kirous. Kehen Ciaran voi luottaa?

Fewrynniä painaa mahdin taakan lisäksi sydänsurut. Kaksosveli on kaukana poissa, ja läheiset pitävät häntä yhä pikkutyttönä. Lapsesta asti vaivanneet painajaiset pahenevat. Utelias kurkistus Ardisin ajatuksiin käy kalliiksi – Fewrynn ei saa mielestään tummaa muukalaista, joka täyttää äidin muistot. Entä kuka on vihainen nainen, joka vierailee Fewrynnin painajaisissa?

Kun Merontesia riivaava kirous uhkaa yllättäen Ciaranin henkeä, Fewrynn tietää, että hänen on kohdattava pahimmat pelkonsa pelastaakseen veljensä."

Olen alusta asti ollut aivan lumoutunut tästä kotimaisesta fantasiasarjasta. Luin kaksi ensimmäistä osaa lähestulkoon heti ilmestymisen jälkeen, mutta tämän kolmannen osan kanssa ehti vierähtää aikaa ennen kuin palasin sarjan pariin. Täytyy myöntää, että jos muistin kanssa on ongelmaa kun pääsee uuden osan lukemaan vain kerran vuodessa, niin kolme vuotta on ihan liian paljon. Toki Merontes oli tuttu, samoin Ardis ja Dante sekä heidän epäonninen rakkaustarinansa. Silti olin hieman pihalla osasta tapahtumista ja henkilöistä. Kuka kuolikaan ja kuka oli kenellekkin sukua ja kenenkin kaveri ja tuttava? Sarjan kolmannessa osassa otetaan melkoinen aikahyppy, sillä kirjassa jatketaan Ardisin lasten Ciaranin ja Fewrynnin matkassa. Onneksi osa tapahtumista palautui muistiini lukiessa, mutta neljänteen osaan tartun kyllä hieman aikaisemmin kuin kolmen vuoden päästä. Toisaalta koko ajan, alusta asti, sarjassa on ollut paljon henkilöitä ja tapahtumia, joten ehkä tämmöinen hetkellinen hukassa oleminen on aivan normaalia?

Ei Mifonki-sarja taaskaan pettänyt. Juoni oli vetävä ja viihdyttävä, se houkuttelee kääntämään sivua innostuneesti luku toisensa perään. Pidän valtavasti Meresmaan luomasta miljööstä sekä henkilöhahmoista, vaikka kirjoissa on paljon perinteisen fantasian aineksia on kirjailija onnistunut tuomaan kaikkeen oman persoonallisen säväyksensä. Hieman jännitin onnistuvatko Ciaran ja Fewrynn henkilöinä lunastamaan odotukseni, sillä Ardis ja Dante olivat tehneet aiemmissa osissa jo niin syvän ja lähtemättömän vaikutuksen minuun. Pelko oli täysin turha. Vaikka lapset eivät ole äitinsä jatkeita, he onnistuivat lunastamaan odotukset olemalla uuden sukupolven vaikuttavia sankareita. Ciaran kohtaa suuren haasteen astumalla kuninkaan paikalle kirouksen riivaamassa Merontesissa, jossa kaikki eivät todellakaan suhautudu myötämielisesti uuteen kuninkaaseen. Ciaran on nuori ja kokematon ja elänyt elämänsä ensimmäiset kaksitoista vuotta kaukana hovista ja kuningaskunnastaan. Nuoren kruununperijän itsetuntoa on aina kaihertanut magian taitavan siskonsa varjo. Halu pärjätä ja näyttää muille on kova, mutta niin on myös kruunun paino. Fewrynn puolestaan on itsepäinen, mutta hyväntahtoinen nuori naisen alku, jolla on suuret voimat. Suuremmat kuin varmasti vielä on lukijalle selvinnytkään. Hän on rohkea ja periksiantamaton sankaritar. Eikä vanhoja hahmojakaan oltu unohdettu. Dante ja hänen puumansa ovat kyllä suosikkejani.

Juonittelua kirjasta ei tietenkään puutu, eikä romantiikkaa. Sopivassa suhteessa sivujuonia ja koukkuja. Suurimapana koukkuna kuitenkin viimeisellä sivulla paljastuvat kirjeet, jotka houkuttelevat lukijaa tarttumaan seuraavaan osaan. 

Pidän tästä nuorten fantasiasarjasta ja suosittelen edelleen lämpimästi muillekkin. Mifonki-sarja on erittäin onnistunutta kotimaista fantasiaa!

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Myllylahti
Ilmestynyt: 2014
Sivuja: 517

Mistä minulle: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti