lauantai 22. heinäkuuta 2017

Päivittyvä maratonpostaus!

Kello on kohta kaksi ja parin minuutin päästä strattaa extempore lukumaratonini. Olen aamupäivän juossut asioilla, joten nyt koitan rauhoittaa mieleni lukumoodiin vedän rennot vaatteet päälle ja asettaudun mukavasti sohvan mutkaan. Kahvi on tippumassa ja ostin jopa hieman suklaata tämän ihanan kirjatäyteisen tapahtuman kunniaksi. 

Aloitan tämän maratonin Mia Vänskän Valkoisella auralla. Aloitin lukemaan kirjaa jo eilen ja ehdin sitä jo 60 sivua lukea. Kirja vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että en malta laittaa sitä syrjään ja tarttua toiseen kirjaan. Kirja vaikuttaa suhteellisen nopea lukuiselta, mutta katsotaan kuinka suuri osa maraton ajasta lohkeaa tälle kirjalle. Sivuja on yhteensä lukematta vielä 227. 


------------------------------------------------------------------------------------------------------

15.30. Puolitoista tuntia on kulunut maratonin aloittamisesta ja olen ahminut Valkoista auraa suurella mielenkiinnolla. Kirja on hyvä, sopivan mystinen ja arvoituksellinen, muttei liian pelottava. Voisin kuvitella, että elokuvana tästä saisi karmivan jumpscareilla, mutta lukiessa ei syke kyllä nouse. Pidän myös romanttisesta vivahteesta, joka on Iinan ja Aleksin välillä. Kirja on tosiaan niin hyvä, etten meiannut malttaa mennä ruokaa tekemään. Nyt on kuitenkin kanat uunissa ja voin taas hetkeksi uppoutua kirjan pariin. Toivottavasti en uppoudu niin, että kanat palavat uuniin.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

17.30. Sain luettua Valkoisen auran loppuun ja olen aivan hämmentynyt. Päälimmäinen ajatukseni on, että eihän se nyt noin voinut loppua! Kirja oli kyllä positiivinen yllätys sen suhteen, kuinka koukuttava ja jännittävä se oli. Luen kyllä enemmänkin Vänskää.

Seuraavaksi kirjaksi pitkän pohdinnan jälkeen valitsin omasta kirjahyllystä pitkään hyllynlämmitäjän olleen Joel Haahtelan Naiset katsovat vastavaloon. Haahtela kuuluu suosikkikirjailijoihini, joten odotukset ovat korkealla lukuelämyksen suhteen.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Taukoni sovittujen menojen takia alkoi eilen 18 aikaan ja kesti 22 asti. Olin niin väsynyt, että jaksoin illalla lukea vain 62 sivua Haahtelan kirjaa, kunnes nukahdin. Nyt hyvin nukutun yön jälkeen on hyvä jatkaa lukemista. Naiset katsovat vastavaloon vaikuttaa hyvältä, juuri sellainen kirja Haahtelalalta, mistä pidän.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

11.50 Sain luettua Naiset katsovat vastavaloon loppuun. Pidin lukemastani ja Haahtelan minimalistisesta tyylistä kirjoittaa, kuitenkin niin että rivien väliin pinnan alle jää lukijalle paljon oman tulkinnan varaan asioita, jotka täydentävät tarinaa. Ihana Haahtela!

Seuraavaksi kirjaksi, pitkän pohdinnan jälkeen, valitsin Marko Hautalan Kuiskaavan tytön.  Selailin hieman Goodreadsin arvosteluja kirjasta ja odotan hyytävää kyytiä. Ehkäpä kirja saa niskakarvani pystyyn. En ole aiemmin lukenut Hautalaa, vaikka tarkoitus on jo pitkään ollut. Varsinkin Kuokkamummo kiinnostaa, mutta kirjastossa oli vain tämä paikalla, joten päädyin aloittamaan tästä. Ensin kuitenkin lyhyt lounastauko ja sitten Hautalan pariin. Iiks, jännittää!!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------
 Luin Kuiskaavaa tytön ahmien lähes yhdeltä istumalta loppuun asti, niin koukuttava se oli. Käänsin viimeiset sivut klo. 16 maissa. En edes huomannut ajankulua, kun piti jo rientää autoon ja lähteä ajelemaan lastenhaku reissulle. Loput pari tuntia lukuaikaa käytin siis istuen autossa vänkärinä. Nappasin hopulla lähtiessä mukaani Claire Castillon Äidin pikku pyövelin, jossa oli 19 novellia äitien ja tyttärien välisistä suhteista. Muutamat ensimmäiset novellit jaksoin lukea suhteellisen innokkaasti, mutta hyvin pian Castillon hieman vinoutuneet ja omituisella huumorilla höystetyt novellit alkoivat tökkimään. Ne olivat makuuni liian ranskalaisia, en ole koskaan ollut ranskalaisen kirjallisuuden suuri ystävä. Vaikka jokainen novelli oli keskenään erilainen, tuntui että puolenvälin jälkeen oli nähnyt jo kaiken tarvittavan. Sain luettu novellikokoelman loppuun juuri ennen maratonin päättymistä ja olin tyytyväinen, että kirja vihdoin päättyi.

Nyt on mukava palata normaalin arkeen ja lukemis rytmiin. Onnistunut maratoni, mutta tämän illan taidan mielummin katsoa elokuvaa, kuin lukea. On meinaan ähky. Toisaalta kovasti jo pohdin, mihinkäs teokseen seuraavaksi tarttuisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti