Dolores Redondo: Näkymätön vartija

"Navarran ikimetsän sydämestä, Baztanjoen penkalta löydetään alastoman teinitytön ruumis. Poliisi yhdistää makaaberin rituaalimurhatapauksen aiempaan surmatekoon. Pian huhut sarjamurhaajasta lähtevät liikkeelle Baztanin laaksossa, missä ikiaikaiset uskomukset elävät yhä. Voisiko asialla olla basajaun, legendoista tuttu metsän näkymätön vartija?

Tutkinnan saa johdettavakseen määrätietoinen konstaapeli Amaia Salazar. Amaia palaa vastentahtoisesti juurilleen vanhaan kotikyläänsä. Tutkinnan edetessä hän joutuu kestämään kollegoidensa kateutta, ratkomaan selvittämättömiä ristiriitoja kahden sisarensa kanssa ja kohtaamaan myös synkän salaisuuden, joka varjosti perheen elämää ja palaa nyt piinaamaan häntä painajaisen lailla."

Näkymätön vartija aloittaa Baskinmaan murhat -trilogian.  Ennakkotiedot lupaavat tarkkanäköistä psykologiaa ja baskimytologiaa sekoitettuna dekkariin. Ei voi mennä pieleen... vai voiko sittenkin? Alku asetelma ainakin vaikuttaa lupaavalta ja kirja on yltänyt myös kansainväliselle bestseller -listalle. Ystäväni myös suositteli minulle sarjaa kehuen sen olevan todella hyvä. Odotukiseni oli korkealla, mutta kuten ehkä jo arvata voitte, lukukokemus ei mennyt nappiin.

Sain huomata, että kirjan läpi tarpomiseen minulla meni lähes kuukausi. Kerronta ei onnistunut imaisemaan minua mukaansa tai pitämään mielenkiintoa yllä, jotta olisin saanut luettua enemmän kuin muutaman sivun kerrallaan. Juoni tuntuu polkevan paikoillaan, tutkinta myös. Oikeastaan vasta lähellä loppua, tarina otti tuulta purjeisiin ja jaksoin keskittyä lukemaan koko loppuratkaisun. Kaiken lisäksi arvasin murhaajan jo hyvissä ajoin. Murhaaja istui niin selkeästi dekkareissa käytettyihin kaavoihin, joissa murhaaja esitellään alussa sellaisena mukavana tyyppinä. Kirjailija ei yrittänyt edes saada lukijaa johdatettua harhaan, nostaen epäiltyiksi taitavasti muita - paitsi taruolennon. Ei ollut kauhean uskottavaa, että murhaaja on Basajaun, ikiaikainen metsänvartija. Mytologian yhdisteleminen psykologiseen trilleriin oli ajottain melko kömpelöä. Tarot-kortit ja ennustaminen vielä niinkin meni, mutta kaikki muu meni hieman höpöksi. 

Murhaajan selvittäminen oli melkoisen hedelmätöntä räpeltämistä ennen loppua, suuremmassa osassa juonen osalta oli Amaian menneisyys. Se nousikin kirjan parhaimmaksi anniksi. Ei se kuitenkaan riittänyt siihen, että tarttuisin enään sarjan muihin osiin, niin pettynyt olin. Sinni ei antanut periksi jättää kirjaa kesken, halusin tietää osuiko arvaukseni murhaajasta oikeaan. Olisin voinut toki hypätä suoraan loppuun, mutta ehkä jotenkin odotin, että kohta kirja alkaa ja näen sen mitkä niin monet muutkin. Ei kai tätä turhaan kehuta ja onhan kirja sentään yltänyt bestseller-listoille. Loppujen lopuksi oloni on nyt sellainen, että heitin hukkaan paljon hyvää aikaa, jonka olisin voinut omistaa paremmille kirjoille.

Netflixissä on kirjan pohjalta tehty elokuva, se oli huomattavasti parempi kuin kirja!

Annan kirjalle arvosanaksi 1,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2015
Alkuteos: El guardián invisible (2013)
Sivuja: 476
Suomentanut: Sari Selander

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

Lähetä kommentti