perjantai 17. marraskuuta 2017

J.S. Meresmaa: Mifongin kätkemä (Mifonki #4)

"Merontesissa kuohuu. Nuori kuningas Ciaran on syösty vallasta, ja hän joutuu pakenemaan henkensä kaupalla vallananastajan vainoa. Pakomatkassa Ciarania auttaa harvojen ja valittujen hovinedustajien lisäksi hänen äitinsä Ardis, joka on omien kiperien ratkaisujensa edessä: Voisiko hän antaa itselleen luvan elämänsä rakkauteen, siihen suurimpaan ja sykähdyttävimpään? Vai tulisiko hänen palata Itämantereelle tutun ja turvallisen aviomiehensä ja nuorimman tyttärensä luokse? Ratkaisevan kysymyksen Ardisille esittää kuitenkin Ciaran.Heistä kumpikin saa huomata, että valta ja vapaus kietoutuvat toisiinsa joskus yllättävillä tavoilla.

Suurten menetyksien kalvama Fewrynn vie itsensä äärirajoille kajotessaan niin mielensä kuin mahtinsa varjopuoleen. Elämän ja kuoleman rajamailla häntä opastaa mustan mahdin vankeudesta selvinnyt Linn Rondestani. Kuinka pitkälle mifongilta saatu mahti kantaa? Entä mitä kaikkea siihen kätkeytyy? Jokaisella teolla on seurauksensa, ja Fewrynn saattaa alulle jotakin, joka saa koko Merontesin kauhun valtaan."

Kun aikoinaan Mifonki-sarjan ensimmäinen osa ilmestyi, olin aivan otettu. Huikean hienoa kotimaista fantasiaa. Muistan kuinka eläydyin Ardisin ja Danten väliseen kemiaan ja toivoin niin kovin heidän saavan toisensa. Idea oli omaperäinen ja kakkososan ilmestyessä riensin lainaamaan sen kirjastosta heti tuoreeltaan. Kolmannen osan kohdalla olin ehkä hieman pettynyt sukupolven vaihdokseen tarinassa, vaikka Ardisin lapset olivat mielenkiintoisia persoonia. Uskoin ja toivoin heidän tuovan uusia mausteita tarinaan, uusia ulottuvuuksia he kyllä toikin. Kolmas osa jaksoi vielä kantaa, mutta tämän neljännen kohdalla huomaan jo intoni hiipuuneen. Ihmettelen kyllä suuresti, mikä tässä kovasti pitämässäni sarjassa oikein on alkanut tökkimään. Jälleen juonikuvioita kieputettiin päälaelleen, jokaisen polkua seurattiin pienissä erissä keskeisten henkilöiden näkökulmista. Tapahtumia ei puuttunut kirjasta, mutta silti huomasin välillä toivovani, että kirja loppuisi jo. 

Kirjaa on vaikea kuvailla spoilaamatta liikaa kirjan tapahtumia. Ne on toki koettava itse. Sen verran uskallan paljastaa minäkin, että keskeiset hahmotkaan ei ole turvassa, sillä Meresmaa on vetäissyt  jälleen George R. R. Martin vaihteen päälle, mutta pienemmillä kierroksilla. Kirjan lopussa on jälleen cliffhanger, joka kutsuu tarttumaan seuraavaan osaan. Minulla on kuitenkin Mifonki ähky ja tarvitsen muutaman tovin toipua tästä olotilasta. Ehkä vielä tulee se päivä, että uteliaisuus vie voiton ja tartun seuraavaan osaan. Pelkään vain jaksaako sarjan idea enään kantaa, vaikka pidän suuresti Meresmaan luomasta historiallisvivahteisesta fantasiamaailmasta. Meresmaan nopea tempoinen kirjoitustyyli on  välillä hieman hengästyttävää, sillä minkään asian ympärille ei jäädä viipyilemään kauksi aikaan, kun suunnataan jos päätä pahkaa eteenpäin. Kirja on alusta loppuun asti täyttä tykistystä.

En oikein osaa arvostella kirjaa. Välillä tuntui että annan vain kaksi pistettä, toisaalta tuntui että kolmekin on ansaittu. Teen kompromissin ja annan 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Myllylahti
Ilmestynyt: 2015
Sivuja: 475

Mistä minulle: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti