torstai 28. joulukuuta 2017

Marko Hautala: Kuokkamummo

"Syrjäisen lähiön nuoret kokoontuvat pommisuojaan peloteltavaksi Kuokkamummolla. Onko kyse pelkästä leikistä? Maisa kiinnostuu tekemään väitöskirjaa lapsuusseudustaan, siellä elää yhä sama, hänellekin tuttu julma perinne, johon lapset painostavat toisiaan osallistumaan. Muistot kotiseudusta ja teinirakkaudesta vaivaavat yhä myös aikuista Samuel Autiota, hän ei saa niistä otetta. Jos Kuokkamummo on pelkkää kaupunkilegendaa, miksi ihmisiä katoaa jäljettömiin? Entä mitä tapahtuu autiossa, kielletyssä kartanossa merenrannalla?"

Olen niin iloinen, että olen löytänyt tieni Hautalan kirjojen pariin.  Luin kesällä Hautalalta Kuiskaavan tytön ahmien. Siitä rohkaistuneena lainasin Kuokkamummon. Olihan se hyvä, vaikka ei sitä kaikista kauheinta kauhua, mutta ehdottomasti karvoja nostattavaa tarinan kerrontaa. Itse perinteiseksi miellettäviä hyytäviä kauhukohtauksia ei ole paljon, mutta Kuokkamummo itsessään ja hahmon ympärillä pyörivä legenda on omiaan nostatamaan ihon kananlihalle. Kesympää Kingiin verrattuna, muttei paini kuitenkaan höyhensarjassa genressään. Hautalaa voisi tituleerata kotimaisen kauhun kuninkaaksi. Kyllä sen verran Kuokkamummo teki minuun vaikutuksen, ettei pimeään metsään ihan heti tee mieli mennä samoilemaan, sitähän saattaisi pian kuokka kapsahtaa selkään....

Hautalan kerronta on vaivatonta, välillä aivan naurattaa kuinka helposti tarinaa lukee. Se kulkee sujuvasti kahdessa aikatasossa ja onnistuu heittämään nasevia kuvauksia väliin. Tarina ei päästä kuitenkaan lukijaansa aivan helpolla. Paljon on jätetty tulkinnan varaan. Kun käsitellään ihmismieltä ja psykologiaa, kaikki ei aina olekaan niin mustavalkoista ja helppotulkintaista. Kirjan salaisuus piilee tunnelmassa, joka on pahaenteinen ja painostava alusta loppuun kohoten hiljalleen huippuunsa. Tumman sävyjä tuodaan lisää inhorealismilla enemmän kuin perinteisillä kauhukohtauksilla, eikä kirjan hahmotkaan ole mitään hopeareunuksilla kehystettyjä. Loppu jättää paljon auki, mistä lopulta olikaan kyse? Oliko kaikki lähtöisin merihirviöstä? Vai oliko urbaanilegenda saanut liialliset mittasuhteet? Oliko urbaaniinlegendaan kääritty jotain tulenarkaa, jotta saadaan pidettyä uteliaat poissa nuuskimasta? Oliko tämä sittenkin vain perinteinen kummitustalotarina vai kertomus ihmismielen järkkymisestä tai järkyttämisestä? Mene ja tiedä tai päätä itse, lukemalla se ainakin selviää mihin lopputulokseen itse päädyt Kuokkamummon kanssa. Itse olen lähinnä pienen hämmennyksen vallassa, mutta samalla innoissani juonen nerokkaasta kieroudesta! Mutta hyvä kirjallisuus saa tuntemaan ja jää lukijan mieleen takakannen sulkemisen jälkeenkin. Siinä ehdottomasti tämä kirja onnistuu, se jättää pohtimaan tuota urbaanilegendaa, joka pohjautuu tosielämään, pidemmäksi aikaa.

Kuokkamummo on Hautalan kuudes romaani. Kääriliinat ja Unikoira kiinnostavat kovasti ja taidankin vilkuilla niistä jompaa kumpaa seuraavalla kirjastoreissulla. Storytelistä löytyy äänikirjasarjana Isä Malakain silmät, melkeinpä voisin taas ottaa Storytelin käyttöön. Kyseinen äänikirjasarja vaikutta todella mielenkiintoiselta. Hautala on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija, mikäli et ole vielä herran kirjoihin tutustunut. Mutta todella herkille en lähtisi ainakaan Kuokkamummoa suosittelemaan.

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2014
Sivuja: 328

Mistä minulle: Kirjastosta

torstai 21. joulukuuta 2017

Stephen King - Rita Hayworth - Avain pakoon

"Red istuu elinkautista Shawshankin vankilassa - Andy taas on uuso tulokas. Red hankkii Andylle, tämän pyynnöstä, Rita Hayworthin ja samalla avaimen pakoon. 

Stephen Kingin mestarillinen kuvaus vankilasta ja ystävyydestä, jonka avulla kaikki muurit murtuvat, hitaasti mutta vääjäämättömästi."

Lainaamaani Book Studion painos sisälsi myös pienoisromaanin Etevä oppilas. Kirja on julkaistu aikaisemmin nimellä Kauhun vuodenajat

Aloitetaan kuuluisasta Rita Hayworthista ja avaimesta pakoon, tarinasta joka listataan välillä kirjoihin, jotka tulisi lukea edes kerran. Tarinaan, josta on tehty myös samanniminen elokuva, jota tähdittää mm. Morgan Freeman. Elokuva on myös äänestetty Imdb:n top 250 -listalla parhaaksi elokuvaksi. Aloinkin mieheni kanssa katsomaan kyseistä elokuvaa heti kirjan luettuani ja onhan se hyvä.

Avain pakoon ei ollut millään muotoa tuttua Kingiä, sitä Kingiä, jota kauhun kuninkaaksi sanotaan. Pienoisromaani on lämminhenkinen vankila draama, jossa Red kertoo ystävästään, joka sitkeydellä, kekseliäisyydellä ja pitkäjänteisyydellä kaivaa tiensä vapauteen. Se raottaa lukijalle vankilan karua arkea, joka on pitkään istuneille vangeille tuttu ja turvallinen pienoismaailma. Vankilassa on omat säännöt - julkiset ja kirjoittamattomat, mutta kun niihin sopeutuu ja tottuu pieniin ympyröihin, alkaa se tuntumaan kodilta. Ulkomaailmaan pääsy ja sinne sopeutuminen on pitkän kakun jälkeen oma haasteensa, vaikka kivisten seinien sisällä siittä haaveillaan. Tarina on myös kertomus ystävyydestä ja luottamuksesta sekä toivosta.

Kirjaan tarttuessa en tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta luulin tämän kauhuosastolta lainanneena saavani sitä. Vaikka tarina ei lunastanut alkuodotuksiani, ei se kuitenkaan ollut pettymys. Rita Hayworth - Avain pakoon on hieno ja puhutteleva tarina. Tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka onkin lajityypiltään epätyypillistä Kingiä. Herran näyttää kuitenkin taipuvan moneen.

Seuraavana vuorossa onkin sitten Kingin Etevä oppilas.  Todd on teini-ikäinen poika, joka on tehnyt elämänsä löydön. Hän on tunnistanut kaupungissaan asuvan vanhan miehen natsisotilaaksi, joka on toiminut johtajana Patinin kuolemanleirillä. Kurt Dussander on yksi etsityimmistä natsijohtajista tekemiensä kauheuksien vuoksi. Natseista kiinnostunut Todd kiristää Kurtin kertomaan itselleen tarinoita kuolemanleireistä sekä juutalaisiin kohdistuneista hirmuteoista ja solmii samalla erikoisen suhteen Kurtiin. Suhteen, joka koituu kohtaloksi heille  molemmille.

Pelottavaa ei ole vieläkään luvassa, mutta puistattava tarina on kuitenkin. Jälleen sujuvasti kirjoitettua
sekä melkoisen ahdistavaa juonenkäännettä. Jo enemmän Kingimäistä tykitystä. Tarinan tiimellyksessä sivutaan ohimennen ensimäisestä tarinasta tuttua Andya, se olikin merkittävä yhdistävä tekijä näiden kahden tarinan välillä. Suurin silta löytynee, kun tarinoita lähestytään moraalisesta näkökulmasta. Muutenhan ne eroavat toisistaan kuin yö päivästä. Avain pakoon käsittelee vankien elämää ja unelmaa vapaudesta sekä ystävyyttä, kun taas Etevä oppilas pinnanalla kytevää sarjamurhaajaa, jolla moraali puuttuu kokonaan. Kuinka ahneus ja uteliaisuus voi työntää ihmisen mielen sen viimeisen rajan yli, joka saa sisällä asuvan hirviön heräämään. Loppujen lopuksi Etevä oppilas ei tarjoa mitään mieltä mullistavaa, vaan lyhyen tarinan, joka saa inhon väristyksiä kulkemaan selkää pitkin.

Annan kirjalle arvosanaksi 3,5 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Book Studio
Ilmestynyt suomeksi: 1995
Alkuteos: Different Seasons (1982) 
Suomentanut: Tapio Tamminen
Sivuja: 319

Mistä minulle: Kirjastosta

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

"Pikkupiiasta täysihoitolan omistajaksi kohonneen Ida Erikssonin tytär Kirsti tempautuu muodin mekkaan, 1920-luvun Pariisiin. Suosikkisarjassa pääset kurkistamaan merkkihenkilöiden arkielämään kuin Downton Abbeyssa ikään.
Luentosalien sijaan parikymppinen Kirsti viihtyy ystävänsä ompelimossa, jossa tehdään ateljeeripukuja Helsingin herrasrouville.

Yllättäen hänelle tarjotaan paikkaa Pariisissa erään madame Cocon muotitalon harjoittelijana. Matkallaan Kirsti kohtaa niin suomalaisia kuin amerikkalaisia taiteilijoita – sekä naisen, jolla on samanlaiset kaksiväriset silmät kuin hänellä.

Tytärtään ikävöivää Idaa työllistävät täysihoitola, pienet kaksospojat sekä Eliaksen riskaabelit pirssiautobisnekset."

Syrjästäkatsojan tarinoiden viidennessä osassa syrjästäkatsojaksi on astunut Idan tytär Kirsti. Idasta on tullut rouva Helenius, täysihoitolan omistaja. Hänen elämänsä on mallillaan, joten kertojanääni annetaan hänen tyttärelleen. Hieman alussa vieroksuin tätä ratkaisua, sillä olin neljän ensimmäisen osan kohdalla jo niin kiintynyt Idaan. Nopeasti kuitenkin tempauduin mukaan Kirstin elämään 1920-luvun pyörteissä. Kirsti on lujatahtoinen nuori nainen ja muistuttaa pitkälti äitiään. Maailma on kuitenkin muuttunut ja Kirstillä on oma suuntansa elämälle. Kirjassa törmätään moniin henkilöihin, jotka tulevat tulevaisuudessa olemaan tunnettuja. Kirstin kasvattisisko Alli tuntee paloa runoutta kohtaan ja hän ajautuu samoihin piireihin Olavi Paavolaisen kanssa, joka on myös keskeinen vaikuttaja juuri perustetussa tulenkantajissa. Tytöt kuuluvat Nuoren Voiman Liittoon, jonka piireissä pyörivät Olavin lisäksi mm. Yrjö Jylhä, Katri Vala, Uuno Kailas ja Ilmari Pimiä.

Enni Mustonen herättää 1920-luvun elämän menon nuoren naisen näkökulmasta mahtavasti henkiin lukijan silmissä. Kun sydänsurut sekä rakkaan menetys vievät Kirstin tien Pariisiin saa tarina aivan uutta puhtia. Ihana muodikas Pariisi. Kirstin päätyminen noin vain kuuluisan muotitalon riviin ompelijaksi vaikutti ensialkuun hieman epäuskottavalta juonenkäänteeltä, kuten moni muukin tapahtuma Pariisissa, mutta silti Pariisin tapahtumat olivat mielestäni kirjan paras osa. Toisaalta, kokihan Idakin elämässään välillä melko yllättäviä käänteitä. Jään mielenkiinnolla odottamaan sarjan seuraavaa osaa - toinen maailmansota on vielä käymättä, saako Kirsti selville kuka on hänen isänsä oikeasti, entä orastava rakkaus?

Syrjästäkatsojan tarinat on historiannälkäiselle lukijalle mannaa. Mustonen on tehnyt taustatyönsä esimerkillisen hyvin ja punoo taidokkaasti yhteen historiallista faktaa ja fiktiivisien henkilöiden elämänkäänteisiin. Vierailemisen arvoiset ovat Syrjästäkatsojan tarinoiden facebook-sivut, joissa on valtavan paljon taustatietoa romaaneihin liittyen. Ajankuva ja tavallisen arjen kuvaaminen on sarjan vahvuuksia ja ehkä parasta antia - välillä tuntuu kuin olisi aikakoneen kyydissä seuraamassa tuon ajan elämänmenoa ihan vierestä. Lisäksi tarinankerronta on sulavaa ja soljuvaa, joten lukunautinto on taattua. En malttaisi odottaa seuraavan osan ilmestymistä.

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2017
Sivuja: 496

Mistä minulle: Kirjastosta

perjantai 15. joulukuuta 2017

Ransom Riggs: Kolkko kaupunki (neiti Peregrinen eriskummalliset lapset #2)

"On syyskuu vuonna 1940. Neiti Peregrinen orpokoti on hajaannuksen tilassa. Jacob Portman ja hänen uudet eriskummalliset ystävänsä matkaavat saarelta Lontooseen, jossa he yrittävät löytää keinon pelastaa Neiti Peregrine, joka on jäänyt loukkuun linnun ruumiiseen. Sodan raunioittama kaupunki on kuitenkin yllättäviä vaaroja täynnä.

Kolkko kaupunki vie lukijat maailmaan, jossa aikahypyt ja muodonmuuttajat, aikuisiksi kasvaneet eriskummalliset, hirviöt ja yliluonnolliset eläimet ovat todellisuutta. Karmivatunnelmainen fantasia on kuvitettu aidoin vintage-valokuvin, jotka tekevät lukukokemuksesta aivan erityisen."

Neiti Peregrinen eriskummalliset lapset oli aivan huikean upea lukukokemus - kun luin ensimmäisen osan olin aivan äimistynyt. Se mikä teki kirjasta niin erityisen hätkähdyttävän oli juoni, joka oli rakennettu eriskummallisten kuvien ympärille. Nuo kuvat löytyivät myös kirjan sivuilta ja havainnollistivat tarinaa luoden aivan ominatakeisen synkän tunnelman. Näistä upeista vintagekuvista saamme nauttia myös toisen osan sivuilla. Tutut hahmot jatkavat seikkailuaan läpi sodan runnoman Lontoon yrittäen pelastaa linnun muotoon juuttuneen ymbrynensä. Kuoriot ja kalmiaat jahtaavat nuoria sankareitamme, kun he yrittävät löytää tiensä viimeisen vapaana olevan ymbrynen luo, ainoa joka pystyy pelastamaan neiti Peregrinen.

Myös toinen osa on synkkäsävyistä fantasiaa, joka tempaisee lukijan mukaansa lasten seikkaluihin. Kirjan sivut vain hupenevat silmissä, kun tarinaa on pakko lukea vielä yksi sivu ja yksi sivu ja yksi sivu.... Välillä on mukava pysähtyä tutkailemaan kuvia, jotka saavat välillä ihon kananlihalle. Ransom Riggs kyllä taitaa tämän homman. Minkä vaivan hän on nähnyt kuvia kerätäkseen ja luoden näin huikean fantasiatarinan niiden ympärille. Riggs kyllä ansaitsee kaiken kunnian kirjoistaan. Ehkä hienoiseksi pettymykseksi muodostuivat toisen osan kuvat, jotka eivät olleet yhtä karmivia kuin ensimmäisessä osassa. Sitä karmivuutta jäin kyllä tässä toisessa osassa kaipaamaan.

Sarjan kolmatta osaa Library of Souls ei ole suomennettu. Toinen osa päättyi niin kutkuttavasti, että viimeinen osakin houkuttaisi lukea, kunhan se joskus ilmestyy suomen kielellä.

Vaikka nuoret sankarit antavat olettaa kirjan olevan suunnattu enemmän nuorille lukijoille, näen sen sopivan silti kaiken ikäisille lukijoille. Myös sellaisille, jotka eivät normaalisti koe fantasiaa omana lajinaan. Riggs luoma maailma on niin omintakeinen ja tunnelma vertaansa vailla, että se saattaa jopa yllättää. Tarina etenee sopivassa tahdissa ja matkan aikana törmätään mielenkiintoisiin henkilöihin ja hahmoihin. Tapahtumia on siinä suhteessa ettei lukija ehdi pitkästymään, sillä rytäkkää on luvassa enemmän ja vähemmän - oikeastaan enemmän.

Kirjojen pohjalta on ilmestynyt sarjan nimeä kantava elokuva, jonka on ohjannut Tim Burton. Aivan oli katsottava elokuva, vaikka kirjat ovat tässäkin ylivoimaisia voittajia paremmuudessa.

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: S&S
Ilmestynyt suomeksi: 2016
Alkuteos: Hollow City (2014)
Sivuja: 393
Suomentanut: Kaisa Kattelus

Mistä minulle: Kirjastosta

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Kevään 2018 uutuuskirjat

Otetaan nyt Suomen syntymäpäivien kunniaksi katsaus kevään tuleviin kirjoihin. Ensin kevään kirjatarjonta lupaa taas monia huikeita uutuuksia sekä uutta tuotantoa jo tunnetuilta kirjailijoilta. TBR-lista sen kuin vain jatkaa kasvamistaan, mutta ainakaan minun ei tarvitse koskaan vaipua epätietoisuuteen siittä, mitä lukisin seuraavaksi.

Otava:
  • Sara Medberg - Kultaportin kaunottaret
  • Olli Jalonen - Taivaanpallo
  • Heli Galliano - Kyyhky ja susi
  • Enni Mustonen - Taiteilijan vaimo
  • Kati Hiekkapelto - Hiillos
  • Ruth Ware - Nainen hytissä 10
  • A. J. Finn - Nainen ikkunassa
Tammi:
  • J. S. Monroe - Löydä minut
  • Elizabeth Strout - Nimeni on Lucy Barton

WSOY
  •  Einar Hansen - Guardian Angel - Suojelusenkeli
  • Simona Ahrnstedt - Vain yksi yö
Gummerus
  • Pauliina Rauhala - Synninkantajat
  • Elif Shafak - eevan kolme tytärtä
  • Clare Mackintosh - Minä näen sinut
Bazar
  •  Alan Bradley - Kolmasti naukuva kissa
  • Fiona Barton - Leski
  • Susanne Jansson - Uhrisuo
Like
  • Katja Törmänen - Karhun morsian
  • Elisabeth Norebäck - Olet minun
  •  Samantha Schweblin - Houreuni
  • Gaël Faye - Pienen pieni maa
Tässä mielestäni kiinnostavimpia uutuuksia. Eniten odotan Pauliina Rauhalan uutuutta, sillä Taivaslaulu teki minuun suuren vaikutuksen sekä tietenkin Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoiden kuudetta osaa. Mitä sinä odotat eniten kirjakeväältä 2018?

Nyt lähden jatkamaan itsenäisyyspäivän juhlimista glögin ja linnanjuhlien parissa. Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekkin ja onnea 100-vuotiaalle Suomelle!