keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Kate Morton: Hylätty puutarha

"On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta naista ei kuulu. 

Lähes vuosisata myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineensiirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä — ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden"

Kate Mortonin Paluu Rivertoniin hurmasi minut täysin, joten tuntuu hurjalta, että minulla meni näin kauan lukea seuraava Mortonini. Itseasiassa aloitin Hylätyn puutarhan lukemisen e-kirjana varmaan vuosi sitten. En kuitenkaan ole kovin innokas e-kirjojen lukija, joten tämä unohtui puhelimen kätköihin. Hyllynlämmittäjät haasteen tiimoilta nostin pokkariversion haastepinoon ja pian kirja päätyi lukuun asti. Ja voi hyvänen aika kuinka lumoavaa tarinankerrontaa! Tämä paksukainen piti ahmaista, todellinen page turner, ehdottomasti lukuromaanien valioyksilöitä!

Tarinaa kuljetetaan kolmessa aikatasossa. Vuonna 2005 Cassandra matkustaa Englantiin selvittämään isoäitinsä salaisuutta, jonka vihjeet isoäiti Nell on tyttärentyttärelleen kuollessaan jättänyt. Vuonna 1975 Nellin omat tutkimukset tulivat umpikujaan ja elämä toi tutkimusten tielle omat esteensä. Salaisuus jäi ratkaisematta ja Rantatalo tyhjilleen odottamaan uusia asukkaitaan. Varhaisimmat tapahtuman sijoittuvat 1900-luvun alkuun, jolloin Eliza Makepeacesta tulee enonsa perheen kasvatti. Eliza on kuriton luonnonlapsi, joka ei sujahda Blackhurstin kartanon ylelliseen elämään noin vain. Hän kuitenkin ystävystyy serkkunsa Rosen kanssa ja heistä tulee erottamattomat, Rosen äidin Adelinen suureksi pettymykseksi. Punahiuksinen Eliza on pakkomielle enolleen Linukselle, sillä hän muistuttaa niin paljon edesmennyttä äitiään Georgianaa, joka oli epätavallisen tärkeä miehelle. Linus antaa Elizalle hoidettavaksi tämän kuolleen äidin puutarhan, joka on kätkössä muiden katseilta puutarhasokkelossa. Tuo puutarha on monien tärkeiden tapahtumien keskuspiste ja näyttelee osaansa tarinan kulussa. Puutarhan esikuvana lienee toiminut Frances  Hodgson Burnetin Salainen puutarha ja vilahtaa itse kirjailijakin ohi mennen sokkelon porteilla.

Hylätty puutarha on kolmen naisen sukutarina. Perhetarina, joka on kiedottu salaisuuksiin ja mysteereihin. Tarina on lumovoimainen, yllättävä, viihdyttävä, helppolukuinen ja vetävä. Kaikkea sitä mitä hyvältä lukuromaanilta ja viihdekirjallisuudelta odotetaankin. Se imaisee niin, että ajatukset väkisin lipuvat Blackhurstin maille askartelemaan mysteerien parissa. Paksuudestaan huolimatta -liki 700 sivua - kirja on todella nopealukuinen ja olin pettynyt kun jouduin luopumaan sen maailmasta. Arvostin huolella luotuja henkilöhahmoja sekä taitoa, jolla kaikki aikatasot on limitetty yhteen eheäksi kokonaisuudeksi. Kirjassa suosikeikseni nousivat Cassandra sekä Eliza, joiden tarinoihin uppouduin eniten.

Ehdottomasti haluan lukea Mortonilta myös Kaukaiset hetket, Salaisuuden kantaja ja Talo järven rannalla. Morton on ampaissut korkealle sijalle suosikki kirjailijoideni listalla. Mortoniin kannattaakin tarttua, kun haluaa vaivatonta, helppolukuista, mutta viihdyttävää luettavaa! Voin lämpimästi suositella, eikä kannata säikähtää kirjojen kokoa. Voin vakuuttaa, että lukiessa kirjan sivumäärä hupenee ihan huomaamatta eikä sitä edes mieti, kun ajatukset ovat ihan muualla.

Mainittakoon vielä, että kirjan kansi on aivan upea! Osallistun kirjalle Helmet-lukuhaasteeseen ja kuittaan sillä kohdan kirjasta, jonka tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Australiaan sekä Iso-Britanniaan. Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt suomeksi: 2014
Alkuteos: The Forgotten Garden (2008)
Sivuja: 670
Suomentanut: Hilkka Pekkanen

Mistä minulle: E-kirja Elisa kirjasta ja pokkariversion sain mieheni äidiltä, joka teki löydön kirppikseltä ja antoi minulle. Onnea on anoppi, joka jakaa rakkauden kirjoihin.

6 kommenttia:

  1. Kiva kun sinäkin olet tykännyt tästä. Minullekin se oli hyvin mieluinen lukukokemus, jopa niin että rohkenin ehdottaa sitä lukupiirimme lukulistalle. Kyllä lukupiiriläisetkin tykkäsivät kirjasta. Ehkä Paluu Rivertoniin oli minulle kuitenkin vielä mieluisampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mukava kuulla! Toivottavasti pidät myös Paluusta Rivertoniin. :)

      Poista
  2. Siis nyt mä ihastuin =). Nämä täytyy lukea!

    VastaaPoista
  3. Minä en ole ehtinyt lukea vielä yhtäkään Mortonin kirjaa, vaikka ne kiinnostavat kovasti. Siinä on toisaalta se hyvä puoli, että sitten joskus kun vihdoinkin ehdin ensimmäisen lukea, niin jos pidän kirjasta niin on jo monta muuta samaisen kirjailijan teosta luettavana siinä vaiheessa ;)

    VastaaPoista