keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Jessie Burton: Nukkekaappi

"On vuosi 1686. Nuori aviovaimo Nella koputtaa uuden kotinsa oveen Amsterdamissa. Vastassa ei olekaan hänen miehensä, kauppias Johannes Brandt, vaan tämän synkkä ja teräväkielinen sisko ja kaksi omituista palvelijaa. 

Kun Johannes lopulta saapuu, hänellä on mukanaan erikoinen häälahja: nukkekaappi, joka on tarkka kopio heidän kodistaan. Nella alkaa sisustaa pienoistaloaan, mutta mystinen miniatyyritaiteilija lähettää pyytämättä esineitä, jotka tuntuvat ennustavan tulevaa ja vihjaavan talon kätkemiin salaisuuksiin. Yrittääkö nukkemestari paljastaa salaisuudet Nellalle ennen kuin on liian myöhäistä, vai haluaako hän tuhota kuvaamansa talon asukkaat?"

Burtonin ahmittavaksi kehutusta lukuromaanista jäi minulle hieman tyhjä olo. Se oli aivan okei viihderomaani, mutta jäi vaajavaiseksi monessa suhteessa. Selkeästi ainesta olisi ollut paljon viihdyttävämpään tarinaan, mutta moni materiaali jäi ikävästi hyödyntämättä. Kirjan henkilöt jäävät etäisiksi, eikä heissä ollut tarvittavaa syvyyttä tai tarttumapintaa, joka toisi heidät lähelle lukijaa tai avaisi riittävästi heidän sielunsyvyyksiä. Johannes on todella etäällä, suurimman juonenkäänteen keskeisin henkilö, mutta muuten kuin sivuhahmo. Olisin halunnut päästä hänestä enemmän jyvälle. Mielenkiintoisin hahmo oli Johanneksen synkkä sisko Marin, mutta kaipasin hänenkin tarinaansa enemmän täytettä. Myös palvelijat jäivät varsin ohuiksi hahmoiksi tarinassa.
 
Kirjan mielenkiintoisimpia juonipolkuja on mystinen miniatyristi ja hänet jätetään täysin hyödyntämättä! Kuka hän oli? Mikä oli hänen tarinansa ja roolinsa? Nyt kaikki miniatyristia koskeva oli vain kevyt pintaraapaisu. Odotin koko ajan että hänen salaisuutensa aukeaa ja näyttelee isompaa osaa juonenkulussa. Mikä pettymys, kun niin ei käynyt.

Selkeästi Burton on tavoitellut kirjallaan myös Nellan kasvutarinaa. Nuoresta maalaistytöstä kauppiaan rouvaksi taloon, joka on täynnä salaisuuksia. Kuinka hän joutuu luopumaan unelmistaa, oppimaan selviämään ja löytää lopulta paikkansa. Ajankuva on ihan onnistunutta, Burton taikoo tuon ajan elämän Amsterdamissa suhteellisen uskottavasti esille ja voin sanoa pitäneeni siittä. Kuitenkin Nellan kasvutarinan lisäksi tarinaan on kasattu liikaa muitakin teemoja ja juonihaaroja, jotka ovat levahtaneet kirjailijan otteesta. Tämä ei siis ollut aivan minun kirjani, vaikka jollain asteella tästä pidinkin. Halusin kuitenkin lukea kirjan loppuun, eikä kirjan parissa vietetty aika tuntunut mitenkään työläältä. Suhteellisen nopeasti kirjan ahmaisee vaikka se houkutellutkaan minua ahmimaan.

Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, jonka nimessä on vain yksi sana.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2016
Alkuteos: The Miniaturist (2014)
Sivuja: 424
Suomentanut: Markku Päkkilä

Mistä minulle: Kirjastosta

1 kommentti:

  1. Kiinnostava teksti! Yritin lukea tätä joskus loppuvuodesta, mutta ei siitä tullut mitään, sillä tarina ei kerta kaikkiaan lähtenyt vetämään. Nyt olen varausjonossa e-äänikirjaan, josko se nappaisi paremmin. Aihe sinänsä kuulostaa kiinnostavalta, mutta jos äänikirjakaan ei nappaa heti mukaansa, niin jääköön sitten: onhan maailma pullollaan hyviä kirjoja! :)

    VastaaPoista