Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

"Ihan tavalliset pihajuhlat. Kuusi vastuullista aikuista, kolme sööttiä lasta ja piskuinen koira. Eihän mikään voi mennä vikaan? Juhlamieltä ei pilaa edes menoa kyttäävä hapan naapuri. Lupaava sellisti, Clementine, voi hetkeksi heittää mielestään tärkeän koe-esiintymisen. Lapsuudenkodin traumatisoiman Erikan kireys hieman jo höltyy, ehkä hänestäkin tulee vielä äiti. Hemaiseva emäntä, Tiffany, tietää miten vieraita viihdytetään. Huomio hervahtaa vain hetkeksi ja seuraukset ovat järkyttäviä."
Liane Moriarty on australialainen kirjailija, joka on osoittautunut varsin kiinnostavaksi. Hänen kirjansa vaikuttavat olevan keveitä viihderomaaneja, mutta sutjakan kepeän sanailun takana on aina paljon puhuttavia teemoja. Niin Hyvässä aviomiehessä, kuin tässäkin on perheitä, ihmisiä tai yhteisö, joiden elämä näyttää ulospäin olevan aivan mallillaan. Kuitenkin kulissien taakse kätkeytyy paljon salaisuuksia sekä piilotettua kipua. Lisäksi Moriartyn kirjoissa on aina joku tradegia, joka on tapahtunut, mutta se mitä se pitää sisällään selviää lukijalle aina vasta loppumetreillä. Moriarty tuntuu luottavan samaan tyyliin, jolla hän kutoo tarinansa, mutta aina hieman eri väreillä.

Hyvä aviomies sai minut pohtimaan moraalisia kysymyksiä, mutta Tavallisissa pikku pihajuhlissa olevat teemat olivat helpommin lähesyttäviä, vaikka erilaisia teemoja sivuttiin paljon.  Eniten minua kosketti se pieni hetki, kun huomio herkiää ja tapahtuu jotain peruuttamatonta. Sen hetken jälkimainingit saavat jokaisen juhlissa olleen hieman suistumaan raiteiltaan ja kantamaan harteillaan syyllisyyttä tapahtuneesta. En kuitenkaan halua paljastaa tuosta tradegiasta enempää, sillä se on yksi kirjan koukuista, enkä halua pilata muiden yllätystä. Mutta näiden lisäksi ehditään sivuta hamstraamista, alkoholismia, lapsettomuutta, vanhemmuutta, ystävyyttä ja lisäksi muita ihmisten välisiä suhteita.

Tarinaa kuljetetaan eteenpäin juhlissa olijoiden näkökulmista ennen ja jälkeen juhlien, mutta keskeisimmät henkilöt ovat kuitenkin Erika ja Clementine, jotka ovat olleet ystävyksiä jo lapsesta asti, melkein kuin sisaruksia. Hyvin pian lukijalle kuitenkin selviää, että naisten suhde on pohjimmiltaan paljon monimutkaisempi, eikä ole samanlaisella terveellä pohjalla kuin tavalliset ystävyyssuhteet. Pidin tarinan henkilökaartista, jokaisella kirjan henkilöistä omat mörkönsä, joiden kanssa he joutuivat painimaan. Tarina osoittaa kuinka turvaton lapsuus voi vaikuttaa vielä aikuisuudessakin. Moriartylla on taito tuoda kepeällä kerronnalla arkojakin aiheita esille, ja hän onnistuu kuvailemaan niitä viiltävän yksityiskohtaisesti. Tämä on se taito, joka tekee hänestä kiehtovan kirjailijan.

Olisin kuitenkin toivonut hieman tarinan typistämistä. Vähemmälläkin sivumäärällä sama tarina olisi tullut kerrottua aivan yhtä vakuuttavasti. Nyt kohokohtaan pääsemistä oli pitkitetty aivan turhaan. Lisäksi itsensä toistaminen, kirjoittamalla aina samalla tyylillä tarinoita, tekee tarinoista ennalta-arvattavia, eivätkä ne onnistu enään yllättämään. Ennen Hyvän aviomiehen lukemista olin katsonut Moriartyn kirjan pohjalta tehdyn tv-sarjan Big Little Lies ja huomasin niiden muistuttavan lähtökohdiltaan sekä juonenrakentelulta hyvin paljon toisiaan. Voin laittaa Tavalliset pikku pihajuhlat aivan samaan lokeroon. Minua myös häiritsi erilaisten teemojen runsaus, kirja olisi ollut kiinnostava ilman että oltaisiin ruodittu hieman sitä ja vähän tätä. 

Loppujenlopuksi lukukokemus muodostui minulle ihan miellyttäväksi, vaikka moittimisen aihettakin löytyi. Varmasti tulen lukemaan lisää Moriartyn kirjoja, mutta toivon hänen ottavan hieman uutta suuntaa kirjoissaan. Aina vanhassa ei ole vara parempi.

Osallistun kirjalla Helmet -lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, jonka nimessä on joku adjektiivi.

Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2017
Alkuteos:  Truly Madly Guilty (2016)
Sivuja: 462
Suomentanut: Helene Bützow

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit