Michael Cunningham: Tunnit

"Lontoo 1923. Miehensä Leonardin valvovan silmän alla Richmondissa, kaukana rakastamastaan Bloomsburysta, Virginia Woolf yrittää taltuttaa kapinoivaa mieltään ja aloittaa uutta romaaniaan.

Los Angeles 1949. Laura Brown, nuori vaimo ja äiti, haluaa paeta tukahduttavia arjen rutiineja ja muottiinvalettua lähiöelämää ja häipyä jonnekin mukanaan vain tarkoin vaalimansa kirja, Mrs Dalloway. 

New York, 1900-luvun loppu. Clarissa Vaughan aikoo pitää illalla juhlat palkitun runoilijaystävänsä, aidsin runteleman Richardin kunniaksi. Päivä elämässä kietoo yhteen näiden kiehtovien henkilöhahmojen tarinat.
"

Tunnit on Michael Cunningahamin ylistyslaulu ihailemalleen Virginia Woolfille ja rakastamalleen Mrs. Dallowaylle. Olen itsekkin Mrs. Dallowayn lukenut, mutta sen tajunnavirtatekniikka oli minulle vaikealukuista, eikä kirja tehnyt minuun suurempaa vaikutusta. Tätä lukiessa on eduksi, kun tuntee edes vähän tuota kirjallisuuden klassikkoteosta, mutta täytyy myöntää, että paljon olen ehtinyt Mrs. Dallowaysta unohtaa. Tunnit kuitenkin muodostaa vahvan ja tiiviin intertekstuaalisen otteen Mrs. Dallowayhin, ja on vaikuttava.

Tunneissa on kolme naista eri aikakausilta, joiden elämää tarkastellaan yhden vuorokauden ajalla. Mutta tuo vuorokausi kertoo heidän elämästään paljon ja kietoo kaikkien naisten tarinat lopulta yhteen. Yhtymäkohtia naisten välillä on, mikäs muukaan kuin Mrs. Dalloway sekä yksi suudelma.  Kuten esikuvansa myös Tunnit on haastavaa luettavaa ja vaatii keskittymistä. Tarina ei samanlailla imaise sivuilleen kuin juonivetoiset romaanit, Tuntien hienous on kaunokirjallisissa keinoissa, jotka eivät minuun niin vetoa. Upeaa sointuvaa kieli, tunnelma ja ainutlaatuinen tarina ei vain onnistunut tavoittamaan minua. Ajatus herpaantui harhailemaan omia polkujaan useasti kesken kaiken ja lopulta vain odotin kirjan päättymistä.

Kirjan naiset kaikki olivat tarinoineen kiinnostavia, varsinkin Woolf itse. Pidin myös Cunninghamin tavasta kuljettaa tarinoita eri aikatasoilla ja kuinka yllättävä loppuratkaisu nivoi kaiken yhteen. Tunnit on voittanut Pulitzer -palkinnon, joten se on ihan ansioitunnutta kirjallisuutta. Joskus tunnen itseni hieman moukkamaiseksi, kun en kykene näissä palkituissa kirjoissa tavoittamaan sitä hienoutta, minkä muut ovat nähneet. Niin moni on tästä kirjasta pitänyt ja Tunteja pidetäänkim Cunninghamin merkkiteoksena. Pystyn ymmärtämään kyllä meriitit, millä kirja on palkintonsa ansainnut, minulle ne eivät kuitenkaan avaudu siinä määrin, että viihtyisin kyllin hyvin ja mielenkiintoni pysyisi tarpeeksi yllä. Tunnit on päätynyt myös valkokankaalle nimekkäiden näyttelijöiden tähdittämänä.Yritin katsoa elokuvaa, mutta sekään ei ollut minun makuuni, vaan nukahdin kesken leffan.

Tämä oli minun ensimmäinen Cunninghamini ja yksi omasta hyllystä löytyvistä kirjailijan teoksista. Tuntien lisäksi hyllyssäni pölyttyy Illan tullen ja Lumikuningatar. Sanokaa ettei Cunningahmin muut teokset ole yhtä raskassoutuisia lukea, mitä Tunnit oli. Muuten kynnykseni tarttua herran muuhun tuotantoon on korkea. Ja olisi harmillista, että hyllystäni löytyvät teokset jäisivät kokonaan lukematta.

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, jossa on samaa sukupuolta oleva pariskunta tai sateenkaariperhe. Samalla saan viivata yhden kohdan yli #hyllynlämmittäjät -haasteesta.

Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2011
Alkuteos: The Hours (1998)
Sivuja: 247
Suomentanut: Marja Alopaeus

Mistä minulle: Ostokirja

Kommentit

  1. Voi harmi, ettet ihan lämmennyt tälle. Itselleni tämä oli joskus melkoisen hieno lukuelämys ja haluaisin palata siihen uudelleen vielä. Elokuvasta tykkäsin myös paljon.

    Cunninghamin tuotannosta olen pitänyt kaikkein eniten romaaneista Koti maailman laidalla ja Samaa sukua. Ne ovat juonivetoisempia ja ainakin itselleni kovin koskettavia. Illan tullen ei puolestaan ihan sytyttänyt minua jostain syystä. Lumikuningatarta en ole lukenut.

    VastaaPoista
  2. Tämä taitaa olla yksi suosikkikirjoistani. Katsoin ensin elokuvan ja sitten luin kirjan. Molemmista tykkäsin. Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  3. Minä kuuntelin tämän äänikirjana, ajatus lähti usein karkailemaan ja jouduin palaamaan takaisin. Tunnistin romaanin hienouden, mutta ei tämä minullekaan mikään erityisen upea lukukokemus ollut. Tunnit oli minullekin ensikosketus Cunninghamin tuotantoon. Mentiin siis aika samoilla linjoilla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti