perjantai 6. huhtikuuta 2018

Neil Gaiman / P. Craig Russell: Coraline

"Kun Coraline löytää omituisen oven, hän astuu sen kautta toiseen maailmaan ja toiseen taloon, joka muistuttaa hänen omaa kotiaan... paitsi että siellä kaikki on paremmin. Ainakin aluksi. Ruoka on makoisampaa, naapurit ovat jännittävämpiä ja lelulaatikko täynnä leijailevia vieterienkeleitä sekä hampaitaan narskuttavia dinosauruksen kalloja.

Mutta talossa asuvat myös toinen isä ja toinen äiti, jotka haluavat, että Coraline jää asumaan heidän luokseen. He haluavat, että hän ompelee silmiinsä napit eikä ikinä lähde pois. Coraline joutuu käyttämään kaikki keinonsa ja urheutensa, mikäli hän mielii palata oikeaan kotiinsa ja pelastaa oikeat vanhempansa.
"

Helmet-lukuhaaste vaati lukemaan sarjakuvaromaanin. Menin sieltä missä aitaa ei ole ollenkaan, sillä sarjakuvat eivät ole minun mukavuusalueella alkuunkaan. Kävin useaan otteeseen pyörimässä aikuisten sarjakuvaosastolla, mutta en tullut hyllyjen välissä hullua hurskaammaksi. En tiennyt yhtään mitä etsiä, eikä mikään satunnaisesti valittu vaikuttanut kyllin mielenkiintoiselta. Gaimanin teokset ovat kiinnostaneet minua jo pidemmän aikaa. Pidin teini-ikäisenä suunnattoman paljon Gaimanin Tähtisumusta, mutta se on jäänyt minun ainoaksi kosketuksekseni Gaimanin tuotantoon. Joten kun näin Coralinen lastenosastolla tartuin siihen empimättä. Lukaisin tämän samalla kun juopasin päiväkahvit, kauan se ei aikaa vienyt. Huomasin varsin pian, että tarina onkin minulle jo tuttu. Olen kuin olenkin lapsena lukenut tämän kirjaversion ja onnistuneesti unohtanut sen (tai äiti on takavarikoinut sen) tai sitten olen nähnyt kirjan pohjalta tehdyn elokuvan. Veikkaan kuitenkin vahvasti jälkimmäistä.

Lastenkirjaksi tämä oli yllättävän pelottava. Lähes 6-vuotiaani pyysi, että lukisin tämän hänelle, mutta käskin odottaa, että on kyllin vanha. Veikkaan, että kirjaversio on moninverroin pelottavampi, vaikka sarjakuvaversiokin oli ahdistava. Jos olen tämän lapsena lukenut, niin painajaiset ovat olleet taattuja. 

Jos ei ole innokas lukija, silloin nämä sarjakuvaversiot ovat oiva valinta. Minusta tälläisenaan tarina jää melko ohkaiseksi ja lukeminen viekin vain hetken. Mutta ehkä sarjakuvaromaanit ovat polku, joka innostaisi tarttumaan ihan oikeisiin kirjoihin. Kirjat antavat kuitenkin lukijalle paljon enemmän, ainakin minun kokemuksella. Jos jotain pitää tästä sarjakuvasta kommentoida, niin piirrostyyli oli miellyttävä ja kuvat kauniita katsoa, kuvitus ei ollut liian synkkä!

Kuittaan tällä kohdan sarjakuvaromaanista ja annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2009
Alkuteos: Coraline: The Graphic Novel (2009) 
Sivuja: 186
Suomentanut: Petri Silas

Mistä minulle: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti