keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Suzanne Collins: Vihan liekit (Nälkäpeli #2)

"Nälkäpeli on ohi, mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta, jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että hänen käytöksensä pelissä yllyttää ihmisiä kapimaan. Lisäksi hän on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan suhde olikin tekaistu! Voiko heidän kihlautumisensa yleisön edessä vielä pelastaa tilanteen?"

Kun tartuin tähän Nälkäpeli -sarjan toiseen osaan, en malttanut  millään lopettaa lukemista. Minun oli ahmaista kirja lähes yhdeltä istumalta.  Onneksi myös Vihan liekit on niin sujuvasti kirjoitettu, että yli 400 sivua meni vain yhdessä hujauksessa, kuten myös sarjan ensimmäisen osan kanssa kävi. Sivujen kääntymistä ei ehdi edes miettimään, sillä kirja tempaisee tapahtumiinsa ensimmäiseltä sivulta lähtien ja takakansi on edessä nopeammin kuin osaisi edes olettaa. 

Pidin tästä jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Osittain varmaan siksi, että kirjan henkilöt olivat tuttuja jo ensimmäisestä kirjasta ja heihin oli ehtinyt kiintymään. Kun Katniss ja Peeta joutuvat uudestaan areenalle kisaamaan hengestään kapinan siemenen kytiessä Capitolia vastaan, tuntuvat ystäviemme koitokset entistä hurjemmilta. Sävy on jopa synkempi kuin ensimmäisessä osassa,  nälkäpeli itsessään on jo raaka, mutta myös kirjassa esitetty yhteiskunta on kaikessa epäreiluudessaan surullinen sekä vihastuttava. Ensimmäiseen osaan verrattuna Vihan liekeissä painopiste siirtyy nälkäpelistä enemmän politiikkaan sekä kytevään kapinaan, jonka Katniss on sysäsnnyt tietämättään liikkeelle. Minäkin löysin itsestäni kapinahengen, sillä Capitolin valta on niin sikaimaista typerine sääntöineen, joten kyllä se joutaisikin kaatua. Ensimmäisestä osasta tuttu matkijanärhi symboli nousee kapinan logoksi ja Katniss sen keulakuvaksi, mutta kaikki tapahtuu osaksi Katnisin tietämättä. Hän on sysännyt liikkelle jotain, johon ei pysty itse vaikuttamaan, mutta sillä on valtaisat vaikutukset koko ympäröivään yhteiskuntaan. Kirja loppuu niin jännittävästi, että kolmanteen osaan on tartuttava piakoin, on pakko saada tietää mitä tapahtuu.

Heti luettuani  oli pakko katsoa myös kirjasta tehty elokuva. Pidän niin valtavasti tästä sarjasta, sen maailmasta sekä kirjan henkilöistä. Elokuva oli aivan hyvä, mutta ei se kirjaversiota voita! Tämä nuorille aikuisille suunnattua dystopia sarja on viihteellisyydessään ja juonirakentelussaan juuri sellainen, joka saa minut hihkumaan lukemisen ilosta. Osallistun tällä kirjalla YA-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan sarjan jatko-osasta.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä! 

Tietoa kirjasta: 
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2010
Alkuteos: Catching Fire (2009)
Sivuja: 412
Suomentanut:  Helene Bützow 

Mistä minulle: Olen ostanut tämän muistaakseni Citymarketin alelaarista.

4 kommenttia:

  1. Koko Nälkäpeli trilogia on upea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi saada pian tuo viimeinen osa luettua, mutta tähän mennessä on ollut aivan huikea sarja.

      Poista
  2. Ensimmäisen kerran luin Nälkäpelit 11-vuotiaana, jolloin suunnilleen kaikki nuorten trilogiat olivat parhaimpia lukeamiani kirjoja ikinä. Vuosia myöhemmin entiset YA-suosikkini ovat toiselta lukemalta paljastuneet kömpelöiksi ja ennalta-arvattaviksi, mutta Nälkäpeli jaksaa viihdyttää kerta toisensa jälkeen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on käynyt aivan samoin nuoruuden suosikkien kanssa. Mutta Nälkäpelit sopivat aikuisempaankin makuun. :)

      Poista