Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

"Romaanin päähenkilö Lucy Barton toipuu newyorkilaisessa sairaalassa pitkään. Vakava ja mietteliäs Lucy kaipaa perhettään, mutta aviomies ei pidä sairaaloista eikä ehdi viikkoihin paikalle. Sen sijaan eräänä päivänä sairaalasängyn vieressä istuu Lucyn äiti. He eivät ole tavanneet vuosiin, ja menneisyydessä on paljon sellaista, mitä ei voi sanoa ääneen. Niinpä he puhuvat muista asioista, ja niiden tarinoiden välistä lukija näkee Lucyn ankeaan lapsuuteen köyhässä ohiolaisessa kylässä. Äidin ja aikuisen tyttären välillä on jännitteitä mutta myös rakkautta, jota ei voi tavallisin keinoin ilmaista. Elizabeth Strout kertoo Lucy Bartonin tarinan vaatimattomista oloista newyorkilaiseksi kirjailijaksi kirkkaalla, niukalla tyylillä, joka paljastaa enemmän kuin peittää."

Nimeni on Lucy Barton on yhdysvaltalaisen menestyskirjailijan Elizabeth Stroutin toinen suomennettu romaani. Se kertoo vähäeleisesti äidin ja tyttären monimutkaisesta suhteesta sekä Lucyn köyhyyden ryydittämästä lapsuudesta. Kirja on lyhyt, vain reilut 160 sivua, joihin sisältyy napakoita lukuja, joissa Lucy pohtii elämäänsä menneessä ja nykyisyydessä. Menneisyys kätkee sisäänsä niin kipeitä muistoja ettei niistä pysty puhumaan edes äidin kanssa - muisteleminen sattuu liikaa. Vaikka Lucyn ja hänen äitinsä suhde on monimutkainen siihen mahtuu välittämistä ja rakkautta. Aikuinen Lucy janoaa äitinsä huomita, hyväksyntää sekä rakkautta samalla palolla kuin pieni lapsi. Hänen aikuisen elämänsä kohokohta on, kun äiti saapuu sairaalasängyn viereen Lucyn oleillessa sairaalassa useamman viikon ajan. 

Stroutin niukka kerronta kätkee sisäänsä paljon kerroksia, vaikka kirja on nopea lukuinen se vaatii kuitenkin hieman pureskelua. Paljon täytyy lukea rivien välistä ja yksityiskohtien kuvittelu jätetään lukijan oman mielikuvituksen varaan. Nimeni on Lucy Barton ei ole mikään iloinen rannalla nautittava kirja, sillä sen sivuiltaa huokuu surumielisyyttä sekä melankolisuutta, menneisyyden kipua ja kaipausta. Lucyn elämä ei ole sieltä helpoimmasta päästä, on tapahtunut paljon ja osan kokemastaan hän haluaa kirjoittaa kirjaksi. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän Lucyn ja hänen äitinsä keskustelua, äidin kertomuksia menneisyydestä. Lapsuuden peittävää verhoa olisi voitu raottaa enemmän, kun vihjailua rankoista tapahtumista kuitenkin annettiin. Loppuakohden hyvä alkuasetelma mureni ja kirjan punainen lanka tuntui sotkeutuvan omaan hienouteensa. Tiedän että monille tämä on ollut the lukukokemus, upea kirja, joka vetää sanattomaksi, mutta minun silmissäni kerronta oli lopulta liian polveilevaa. Kun olisi pysytty Lucyssa ja hänen äidissään sekä kertomuksissa menneisyydestä kokonaisuus olisi ollut paljon hallitumpi. 

Minua häiritsi ihan valtavasti Lucyn käyttämä mami-sana äidistään. Ajoittainen mamittelu oli puistattavaa, vaikka sitä käytettiin mielestäni äidin huomion hakuun sekä äidin hellittelyyn. Lucy tuntui vajoavan lapsuutensa tasolle yrittäen herättää äitinsä äidillisiä tunteita itseään kohtaan, mutta minulla heräsi vain mielikuva vauvaa leikkivästä aikuisesta. Joku toinen sana mamille suomennoksessa olisi ollut ehkä parempi, mutta toisaalta tehokeinona se oli taas varsin onnistunut. Mamittelu tuntui kertovan naisen syvistä lapsuuden traumoista, jotka ovat vaikuttaneet syvästi lapsen turvallisuudentunteen kokemiseen sekä minäkuvan kehittymiseen. Se heijastuu taas aikuisuudessa äidin hyväksynnän hakemisena sekä rakkauden osoitusten kerjäämiseenä. Lucy haluaa kokea olevansa äidille merkityksellinen ja tärkeä, äiti kun ei koskaan kerro rakastavansa lastaan, vaikka osoittaa rakkautta muilla keinoilla. Silti äidin käytös on ajottain melko tunnekylmää. Silti mami oli kalahtava sana, vieläkin kulkee kylmät väreet, kun edes ajattelen sanan käyttöä. Suomenkielessä harvemmin kukaan mamittelee äitiään.

Stroutin kirjat eivät ole minulle entuudestaan tuttuja, niitä ei olekkaan suomennnettuna kuin kaksi. Toivoisin kuitenkin, että suomennoksena saataisiin ainakin Olive Kitteridge. HBO:lta löytyy saman niminen pienoissarja, joka yllättäen tietenkin perustuu Stroutin kirjaan ja sarja on ollut To Be Watch -listalla jonkun tovin. Haluaisin vain ensin lukea aina kirjat ennen kuin katson sarjan tai elokuvan. 

 Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: My Name Is Lucy Barton (2016)
Sivuja: 163
Suomentanut: Kristiina Rikman

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Aletheia, minulle tämä oli täydellinen lukukokemus. Keväällä ilmestyy uusi Strout...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti