Anne Leinonen: Kirjanoita

"17-vuotias Aura näkee välähdyksiä toisesta maailmasta: kun hän katsoo näyteikkunaa Bulevardilla syyssäässä, ikkunasta heijastuu lumimyrsky ja hänen takanaan kulkee ihmisiä, joita ei ole olemassa. Hän asuu Helbyssä, joka vain muistuttaa 2010-luvun Helsinkiä.

Kokemukset ovat tehneet Aurasta uteliaan, mutta totuuden jäljille hän pääsee vasta aloitettuaan työt Menetettyjen unelmien talossa. Siellä Aura tutustuu kirjoihin täynnä taikaa ja noitiin, joiden tehtävä on säilyttää kirjojen mahti ja tasapaino kahden kaupungin välillä - sekä kiehtovaan Pyryyn, jolla on salaisuus.

Pian Aura huomaa ratkaisevansa montaa eri arvoitusta. Miten valita puolensa, kun ei tiedä käyvänsä taistelua?"

Minua houkutti tämän kirjan kohdalla yksi lause, joka sai minut tarrtumaan kirjaan - "tarinat voivat pelastaa henkesi". Tarinat ja kirjat ovat tietenkin lähellä kirjanörtin sydäntä, joten klikkasin tämän Storytelissä lukuun. Luin tätä aina nukuttaessani lapsia päiväunille ja usein huomasin uppoutuneeni tämän urbaanin fantasiakirjan pariin niin, että havahduin lasten herätessä päiväunilta. Nopea lukuinen ja koukuttava kirja Aurasta, joka saa tietää olevansa kirjasieluinen. Auran elämä on ollut hakoteillä, ei nuori nainen tiedä mihin suuntaan elämässä menisi. Kaikki kuitenkin mullistuu, kun Aura pääsee töihin kahvilaan, jota pitää nainen nimeltä Raisa. Raisa kertoo Auralle tämän olevan noita, joka antaa selityksen Auran omituisille kyvyille. Alkaa seikkailu, jossa Auran on vaikea valita puolia, sillä kaikkien näkemyksissä vallitsevista tapahtumista on järkeä. Sitten on vielä Pyry, poika joka kiehtoo Auraa valtavasti.

Helby on kuin tulevaisuuden Helsinki, joten vaikka kirja on urbaania fantasiaa, on siinä havaittavissa dystopian ailahduksia. Helbyssä ei ole enään kirjoja, sähkö on tuhonnut kaikki kirjat ja tarinat luetaan sähköisessä muodossa läpysköiltä, jota jokainen kantaa mukanaan. Helby muistuttaa kovasti Helsinkiä, mutta asuttavat alueet rajoittuvat kehäkolmosen sisäpuolelle ja monissa yksityiskohdissa on eroavaisuuksia.. Helbyn ulkopuolella on vaarallista joutomaata, jonne menijät eivät koskaan palaa takaisin, tuttu hakukone kulkee Helbyssa nimellä Moogle, kadulta napataan taksin sijaan riksa ja autoja ylipäätänsä on vähän. Maailmassa on huomattavasti vähemmän asuinkelpoisia paikkoja, kuin meidän tuntemassamme maailmassa ja tutut paikat, kuten Linnanmäki, rapistuu vain muistona menneistä ajoista. Helbyn maailma on kuin pieni ja punasteleva kannanotto teknologian kehittymiselle - olisi vallan kamalaa jos painettuja kirjoja ei enään olisi. Helby ei kuitenkaan ole tulevaisuuden Helsinki, vaan sen rinnakkaistodellisuus, jossa mikä vain on mahdollista.

Kirjanoita on helppolukuinen romaani, jossa on varsin mukiinmenevä juoni. Pidin valtavasti siitä, että tässä kirjassa kirjat ja tarinat ovat suuressa roolissa. Kirja vilisee intertekstuaalisia viittauksia muihin kirjoihin ja isona plussana lopusta löytyvä lista kirjoista, joihin tarinassa viitattiin. Sieltä voikin löytää loistavia lukuvinkkejä! Kirja on kunnianosoitus kirjoille ja tarinoille, kirjasieluisuus on määritelmä, joka ihastutti minua kovin. Juonenkäänteet olivat suhteellisen koukuttavia ja kirja jäikin sen verran jännittävään kohtaan, että seuraava osa on pakko lukea piakoin! Ajoittain tarinassa oli pientä ontumista, mutta kokonaisuutensa ihan onnistunut. 

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2017
Sivuja: 228

Mistä minulle: Storytel

Kommentit