Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo

"Ida Erikssonin tytär Kirsti palaa kotiin ja avioituu äitinsä iloksi kuvanveistäjä Ilmari Aaltosen kanssa. Unelmat uhkaavat kuitenkin paleltua pakkasissa. Niinpä nuoripari palaa seuraavana keväänä etelään, hummailee pitkin Rivieraa Tulenkantajien seurassa ja saapuu Suomeen entistä vahvempana. Menestys odottaa nurkan takana, mutta kuinka käy muotitalon, kun Kirsti on raskaana? Entä onnistuuko Ilmari väistämään Minna Craucherin juonet? Pikku Vienan syntymä hellyttää Idan lopulta paljastamaan totuuden Kirstin isästä. Ankarien aikojen koittaessa Ida ja Kirsti turvautuvat jälleen toisiinsa."

Kauan sain odottaa kirjastosta tätä Syrjästäkatsojan tarina-sarjan kuudetta osaa, mutta odotus kyllä palkittiin. Kun edellisessä osassa hieman nikottelin kertojanäkökulman siirtymistä Idalta hänen tyttärelleen Kirstille, ei se vaivannut enään yhtään. Vaikka sarjan tyyli muuttui kertojanäkökulman vaihdossa pois syrjästäkatsojan roolista, tuntui vahvan Kirstin elämän aaltoihin solahtaminen mukavalta. Onhan aikakin muuttunut Idan ajoista jo hieman modernimpaan suuntaan, joten näin ajatellen myös kertojanäkökulman ja sen myötä tyylinkin muuttuminen tuntuu oikealta siirrolta. Ida on kuitenkin edelleen taustalla vahvasti läsnä.

Rakastan tätä sarjaa. Se maalaa niin upeasti kulloista ajankuvaa arkikuvauksen avulla. Se kertoo upeasti ajan naisten elämästä, vaikkakin kyllä melko etuoikeutetussa asemassa olevien naisten elämästä, sillä Eriksonien perheen arkea ei pahemmin köyhyys ja kurjuus vaivaa. Leivän eteen on kuitenkin tehtävä ankarasti töitä. Historian havina on sarjan kirjoissa käsin kosketeltavaa ja kirsikkana kakun päällä Taiteilijan vaimossakin vilisee kulttuurihistoriallisesti merkittäviä henkilöitä, joita on aina hauska bongailla. Tosin joskus ihmettelen miten Kirsti onnistuukin aina olemaan paikalla, kun jotain merkittävää tapahtuu ja hän tuntuu törmäävän tunnetuiksi tuleviin tai tunnettuihin henkilöihin joka kadun kulmassa. Pienet on piirit tai sitten tarinaan on vain yritetty ympätä liikaa, joten pelkkä sattuma ei tunnu enään oikein uskottavalta.

Silti on kerta toisensa jälkeen ihanaa palata seuraamaan Erikssonin perheen vaiheita, se tuntuu siltä kuin palaisi kotiin. Pidin Taiteilijan vaimosta enemmän kuin Ruokarouvan tyttärestä, tämä osa vain imaisi minut mukaansa. Lukeminen soljui mukavan vaivattomasti ja juonenkäänteitä oli juuri sopivassa suhteessa. Olen enemmän kuin iloinen, että sarja jatkuu vielä ja seuraava osa onkin nimeltään Sotaleski. Tässä kirjassa jäätiin aikaan, kun Suomessa poliittiset tuulet muuttavat suuntaansa ja historiaa tuntevat tietävät mitä tuleman pitää. Olen utelias tietämään miten ne vaikuttavat Kirstiin ja Iivoon, sillä Iivo on poliittisissa muutoksissa vahvasti mukana ja tulevan osan nimikin kertoo jo hyvin paljon tulevasta. 

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2018
Sivuja: 429

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Kiva kuulla, että sinäkin pidit tästä! Itse odotan jo innolla milloin pääsen varaamaan seuraavan osan, jonka nimikin oli taannoin Yhteishyvä-lehdessä Mustosen haastattelussa tullut ilmi. Nimi kyllä antoi jo viitteitä siihen suuntaan, että hieman hirvittää mitä tuleman pitää. Onneksi tähän sarjaan on tulossa vielä monta (4) osaa, joten on jatkossakin mitä odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hyvä ja seuraavaa osaa odotan itsekin. :)

      Poista

Lähetä kommentti