Margaret Atwood: Nimeltään Grace

"Grace Marks, kuusitoistavuotias poikkeuksellisen sievä piikatyttö, tuomittiin elinkautiseen vuonna 1843 työnantajansa ja tämän rakastajattaren raa’asta kaksoismurhasta.

Hän on viettänyt telkien takana Torontossa jo kuusitoista vuotta, kun englantilainen psykiatri Simon Jordan saa luvan haastatella häntä. Koko vankilassaoloaikansa Grace on väittänyt olevansa syytön. Murhatyöstä hän ei muista mitään. Jordan haluaa selvittää totuuden psykiatrian keinoin. Gracen ja Jordanin kohtalot kietoutuvat vähitellen toisiinsa – kunnes tohtorin mielenterveys järkkyy.

Grace Marksin syyllisyys tai syyttömyys ei koskaan ratkea. Hänet armahdetaan vuonna 1872. Vankeuskaan ei ole nujertanut tämän viisaan, tyynen naisen ylpeyttä eikä hänen intohimonsa ole sammunut.
Romaani pohjautuu osittain tositapahtumiin."

Grace Marks, murhaajatar, jonka sanottiin murhanneen isäntänsä ja tämän rakastajattaren raa'asti palvelusväkeen kuuluvan James McDermottin kanssa. Grace istui vankeudessa syylliseksi tuomittuna, mutta McDermott hirtettiin. Itse Grace väittää koko ajan olevansa syytön murhiin, hän ei edes muista tapahtumahetkiltä mitään. Tämä murhatapaus kuohutti aikoinaan Kanadassa sen raakuuden vuoksi ja se huomioitiin myös Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian lehdistössä. Kerrontaa ryydittääkin aidot lainaukset tapauksen oikeudenkäyntiasiakirjoista. Nuo asiakirjat luovat kuitenkin aivan erilaista kuvaa Gracesta  kuin mitä Grace kirjan sivuilla kertoo. Vaikka Atwoodin tulkinta on fiktiivinen, joka nojaa julkisiin tietoihin tapahtumista, en lukijana loppujen lopuksi tiennyt enään mitä ajatella tuosta naisesta. Oliko hän todella syyllinen murhiin vai syytön niinkuin itse väittää? Siihen kirja ei kuitenkaan anna vastausta, vaan jättää asian pohtimisen lukijan itsensä varaan. Tässä tarinassa Grace vaikuttaa inhimilliseltä, joskin rankan ja traumaattisen elämän eläneeltä naiselta, joka oli tapahtumahetkellä vasta nuori tyttönen. Oliko lyhyen elämän aikana koetut tapahtumat traumatisoineet hänet ja järkyttäneet hänen mielenterveyttään? Oliko Grace pohjimmiltaan hullu ja syyntakeeton? Suojasiko muistinmenetys traumaattisilta tapahtumilta vai oliko Gracella sivupersoona? Toisaalta Grace saattoi hyvinkin olla syyllinen, mutta erittäin taitava valehtelija ja manipuloija. Grace armahdettiin lopulta vuonna 1872, mutta hänen syyllisyytensä murhiin jäi arvoitukseksi.

Tämä Atwoodin teos oli upea lukukokemus. Sitä täytyi lukea hitaasti nautiskellen ja pureskella kirjan herättämiä ajatuksia rauhassa. Kirjan parasta antia oli Gracen tarina aina lapsuudesta murhaan asti. Atwood kuvaa hyvin ja elävästi sen ajan ihmisten elämää, vaikkakin tuon ajan siirtolaielämästä Kanadassa annettu kuva onkin hyvin ankea. Gracen elämä on työntäyteinen, niinkuin alemmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevilla ihmisillä yleensä onkin, joten on luonnollista että Gracen asemassa olevan ihmisen kuva maasta ja elämästä eivät ole hopeareunuksilla kehystettyä. Atwoodin kieli on taidokasta ja lukeminen soljuu vaivatta ja mukavasti eteenpäin. Gracen tarinan lisäksi kirjassa on mukana tohtori Simon Jordanin näkökulmaa sekä hänen kirjeenvaihtoaan muiden kanssa. Pidin ensin Simonia ihan mukiinmenevänä tyyppinä, mutta hän osottautui lopuksi melkoiseksi limanuljaskaksi!

Tämä nousi minun suosikki Atwoodikseni, vaikuttava teos! Kirjan pohjalta on tehty myös Netflixiin sarja, joka on katsomisen arvoinen.

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 1997
Alkuteos: Alias Grace (1996)
Sivuja: 646
Suomentanut: Kristiina Drews

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Kiitos esittelystä. Kirja palautui mieleen kun luin postauksesi, vaikka tästä on yli 10 vuotta kun olen lukenut tämän. Vahvaa, taattua Atwoodia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti