Mieskirjoista isänpäivänä




On jälleen isänpäivä, päivä jolloin juhlimme isejä, isoisiä, isäpuolia ja isänmielisiä miehiä. Lasten itse tekemät ihanat ja ikimuistoiset lahjat on kaapissa kauniissa kääreissä odottamassa, isä saa toki kahvit suoraan sänkyyn herättyään ja ukille tehdään herkullinen kakku. Mutta se mikä aina tuottaa päänvaivaa on se lahja, joka annetaan askarrusten ohella tai lahja, jonka aikuinen lapsi isälleen tai ukilleen haluaa lahjapakettiin kääriä. Kirjahan on aina hyvä lahja, jos perheessä on lukeva mies, mutta mitä miehet lukevat? Pääasiassahan ajatellaan miesten lukevan elämänkertoja miehistä, sotakirjoja sekä miehekkäämpiä dekkareita. Yleensä miesten kirjoittamia kirjoja miehistä ja miehille. Miksi näin? Naiset tuntuvat kuitenkin lukevan mielellään niin naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja, kertoivat ne kummasta sukupuolesta tahansa.


Mietin sitten mitä ostaisin itse perheeni miehille lahjaksi, jos sen täytisi olla kirja? Puolisolleni ostaisin elämänkertoja tai omaksi hyllyyn hänen paljon pitämänsä Robert Kiyosakin Rikas isä, köyhä isä, joka on hänelle se kirja, joka aloitti kipinän lukemiseen, mutta myös kirja, jonka ajatuksiin hän osasi samaistua. 
"Suoraa puhetta rahasta, bisneksestä ja sijoittamisesta. Hallitsetko taloudellisen tilanteesi - nyt ja tulevaisuudessa?Rich dad poor dad aloitti kirjasarjan, josta on tullut suuri maailmanmenestys. Se on ollut bestseller-listojen ykkösenä ennätysaikoja mm. The Wall Street Journalin, The New York Timesin ja Business Weekin listoilla. Kiyosakin kirja on opettavaista ja järkeenkäypää luettavaa jokaiselle omasta taloudestaan ja vaurastumisesta kiinnostuneelle, tuloista ja koulutustaustasta riippumatta."




Myös Keisari Aarnio kirja on häntä kiinnostanut kovasti, onhan Aarnion tarina uskomaton. Vaikka tämä kirja ei varmasti liiemmin esittelyä kaipaa, laitetaan tähän nyt kuitenkin esittelyteksti kuitenkin:
"Keisari Aarnio johdattaa lukijat Suomen vakavimman huume- ja virkarikosoikeudenkäynnin kulisseihin. Se kertoo, miten Helsingin huumepoliiseja johtanutta sankaripoliisia Jari Aarniota alettiin epäillä myös alamaailman johtajaksi. Poikkeukselliset rikosepäilyt ovat herättäneet ihmetystä ja kysymyksiä. Olisiko Aarnion toimiin pystytty puuttumaan tarkemmin? Mitä tiedettiin poliisin johdossa? Miten tämä oli kaikki mahdollista? Näihin kysymyksiin Helsingin Sanomien palkitut rikos- ja oikeustoimittajat Minna Passi ja Susanna Reinboth hakevat vastauksia."

Tämän kirjan on kuitenkin kirjoittaneet toimittajat Minna Passi ja Susanna Reinboth, joten tämän kirjan kohdalla tehdään poikkeus väittämään.


Uutuuskirjoista häntä on kiinnostanut kovasti Risto Siilasmaan ja Catherine Fredmanin kirjoittaman Paranoidi optimisti - Näin johdin Nokiaa murroksessa. Tätä kirjaa onkin tituuleerattu vuoden odotetuimmaksi bisneskirjaksi ja juuri bisneskirjat ovat puolisolleni sitä suurinta herkkua. Tässäkin kirjassa kuitenkin toinen kirjoittajista on nainen.
"Risto Siilasmaa kertoo Nokian vaikeista vuosista ja paljastaa keinot, joilla Suomen tärkein yritys nostettiin uuteen kukoistukseen. Paranoidi optimisti on vangitsevasti kerrottu tarina ja kurkistus teknologiamaailman sisäpiireihin. Kirjassa Nokian hallituksen puheenjohtaja ja F-Securen perustaja Risto Siilasmaa peilaa Nokian kehitystä alkaen vuodesta 2008, jolloin hän liittyi yhtiön hallitukseen, sekä avaa näkemyksiään johtamisesta ja teknologiabisneksestä. Siilasmaa on kirjoittanut kirjan muun muassa Intelin ja Dellin toimitusjohtajien teoksissa kirjoittajana mukana olleen Catherine Fredmanin kanssa. Siilasmaa kertoo, miten Nokia kävi lähellä tuhoa mutta onnistui nousemaan takaisin huipulle. Punaisena lankana Nokian tarinan rinnalla kirjassa kulkee Siilasmaan johtamisen filosofia, paranoidi optimismi."



Myös tämän vuoden uutuuskirjoista ja elämänkertaosastolta tietenkin miestäni kiinnostaa Kari Hotakaisen kirjoittama Tuntematon Kimi Räikkönen. Mieheni on pitänyt aina Kimiä kiehtovana persoonana, joten kirja olisi kuulemma hauska lukea ihan mielenkiinnosta. 
"Mitä puhuu ihminen, joka ei yleensä puhu? Mitä ajattelee ihminen, jonka moni tietää, mutta harva tuntee? Tuntematon Kimi Räikkönen on kertomus vaatimattomista oloista lähteneestä ihmisestä, joka murtautui epätavallisen ammatin huipulle. Tässä kirjassa Kimin lisäksi puhuvat myös hänen äitinsä, veljensä, vaimonsa ja uskotut ystävät. Sanansa sanovat myös muut kuljettajat, tallipäälliköt, mekaanikot, fysiovalmentaja, manageri ja aivan tavallinen formulafani. Kirja kertoo ajamisesta, perheestä, luottamuksesta, vapaa-ajasta ja nuoren miehen tähänastisen elämän dramaattisista hetkistä. Tuntematon Kimi Räikkönen on hurja, humoristinen ja liikuttava kirja, joka avaa huiman maailman myös niille, jotka eivät ole kiinnostuneet moottoriurheilusta."


Kuten näkyy aika miespainotteista kirjaa on toivelistalla, ja mieheni tuumasikin, ettei hänellä ole mitään naisten kirjoittamia tai naisista kertovia kirjoja vastaan. Hän kyllä lukee naistenkin kirjoittamia kirjoja, jos aihe on tarpeeksi mielenkiintoinen. Kesken jää tylsästi kirjoitetut kirjat, oli kirjailija kumpaa sukupuolta hyvänsä. Niin sanotuissa mieskirjoissa ei vain kuulemma ole turhaa tunteilua ja miljöökuvausta, ei häntä kiinnosta minkä värinen tapetti on seinällä tai kuinka kauniisti linnut laulavat, vaan se mitä ihmiset ovat tehneet, tekevät tai asioista ajattelevat. Kaikista mukavinta jos asiat kerrotaan ilman turhaa tunteilua ja pysytään siellä asiassa. 

Isäni ei ole lukeva ihminen, joten hänen kohdallaan skippaisin kirjaostokset kokonaan, hän on enemmän kotimaisten elokuvien ystävä. Isäpuoleni on taas lukevaa tyyppiä, mutta hänenkin suosikkikirjoihin lukeutuu historialliset romaanit sekä fantasiakirjat, jotka ovat toimintapainotteisia eivätkä sorru turhaan tunteiluun. Hänen lemppareihinsa lukeutuu niin Dan Brownin romaanit kuin Ajanpyörä -fantasiasarja. Mitä enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sitä parempi. Turha tunteilu ja selittely kuulemma vain puuduttaa, eikä kirjaa jaksa lukea, aivan sama sille kuka kirjan on kirjoittanut. Siksi ne suosikit vain sattuvat useinmiten olemaan enimmäkseen miehiä, mutta kuitenkin isäpuoleni on lukenut ja pitänyt jokaisesta Potterista, jotka ovat naisen kirjoittamia. 

Jos suuntaisin nyt kirjakauppaan, ostaisin isänpäivä pakettiin isäpuolelleni todennäköisesti Risto Isomäen uutuuden Viiden meren kansa, joka kertoo siitä kun ensimmäiset asukkaat tulivat Suomeen ja Itämerellä kellui vielä jäävuoria. "Niin sanotut etniset suomalaiset saivat nykyaikaisen geenitutkimuksen mukaan alkunsa, kun Suomeen muutti noin tuhat siirtolaista Mustanmeren pohjoisenpuoleisilta aroilta reilut kaksi tuhatta vuotta sitten. Suomen ensimmäinen pikkukaupunki Yli-Iin Kierikissä tuhoutui 5 000 vuotta sitten, kun suuri tulva-aalto löi kylien yli. Suomessa tuolloin rakennetut jätinkirkot kuuluivat uuden arkeologisen tutkimuksen mukaan samaan megaliittikulttuuriin kuin Englannin Stonehenge tai Ranskan Carnac. Viiden meren kansa on näistä unohdetuista tarinoista koottu episodiromaani. Se kuvaa kahdeksan aikatason kautta, miten Suomen kannalta keskeiset tapahtumat olisivat saattaneet mennä."

Toinen vaihtoehto taas olisi Bernard Cornwellin Soihdunkantaja, historiallinen romaani, joka kertoo viikingeistä. "Veriset taistelut ovat tauonneet ja Itä-Angliassa vallitsee rauhanaika. Uhtredin vävy, Northumbriaa hallitseva viikinkiruhtinas Siggtryggr ja Mercian kuningatar Æthelflæd ovat solmineet aselevon. Suursoturi Uhtred näkee tilaisuutensa tulleen on aika viimein lunastaa takaisin se, mikä häneltä vuosikymmeniä sitten vietiin. On aika valloittaa takaisin Bebbanburgin linnoitus. Mutta Uhtredin suunnitelmat joutuvat pian koetukselle, kun skotit käyvät valtataisteluihin Englannin pohjoisosista ja etelässä vanha vihollinen vahvistaa joukkojaan. 60 vuoden ikään ehtinyt Uhtred on kuitenkin päättänyt, ettei mikään voi enää estää häntä palauttamasta Bebbanburgia sen oikeutetulle hallitsijalle. Annettujen valojen ristipaineessa Uhtredin on hyödynnettävä kaikki se, mitä raskaiden taistelujen täyteiset vuodet ovat hänelle opettaneet. Eikä verenvuodatus voi vieläkään päättyä."


Jälleen on huomattavissa, että valikoituneet kirjat ovat miesten kirjoittamia, joten meidän perhepiirissä isien lukemiset osuvat useimmiten tähän väitteeseen, että miehet lukevat enemmän miesten kirjoittamia kirjoja. Kyse ei ole siitä etteivätkö he ollenkaan lukisi naisten kirjoittamaa kirjallisuutta, se ei vain onnistu niin usein iskemään ja kiinnostamaan samalla tavalla kuin miesten kirjoittama kirjallisuus. Eivätkä niasten kirjoittamien kirjojen aiheet osu yhtä usein yksiin miesten mielenkiinnonkohteiden kanssa. Ehkä sitten on niin, että miehet osaavat kirjoittaa paremmin miehille, sillä miehisellä tavalla, miehisistä asioista. Mutta miksi naiset sitten lukevat yhtälailla miesten ja naisten kirjoittamia kirjoja? No, en minäkään kaikkein miehisimmistä kirjoista pidä, mutta en katso kirjoissa sitä onko sen kirjoittanut mies vai nainen tai kummasta sukupuolesta se kertoo. Minulle ei ole ongelma maalaileva kuvailu tai tunteilu, mutten pidä turhasta machoilustakaan, raa'asta väkivallasta, liian suoraviivaisesta kerronasta, enkä liioin myöskään sotakirjallisuudesta tai bisnesmaailman kirjoista. Näin voidaan todeta ettei pidä yleistää sitä ettei miehet lue naisten kirjoittamia kirjoja, mutta ehkä miesten ja naisten kirjamieltymyksissä vain näkyy se sukupuolelle ominainen mieltymys erilaisiin asioihin yksilöllisten kiinnostustenkohteiden lisäksi? Miehet ovat enemmän suoraviivaisia kuin naiset ja tykkäävät että pysytään siellä asiassa, kun naiset taas pitävät tunteilusta enemmän.

Isänpäivän kynnyksellä mainostajat taas mainostavat niitä kirjoja, jotka yleisimmin kiinnostavat miehiä, kirjoja joita miehet ostavat enimmäkseen. Tarkoitushan on saada myytyä niitä kirjoja maksimaalinen määrä. Olen seurannut keskustelua siitä miksi näissä isälle suunnatuissa lahjavinkeissä ei ole koskaan naisten kirjoittamia kirjoja -  juuri siksi että miehet ovat eniten kiinnostuneita sotakirjoista, Kepleristä ja Räikkösen elämänkerrasta kuin Jojo Moyesista tai Lucinda Rileystä, joita pääasiassa lukevat naiset. Kyllä naisetkin osaavat varmasti kirjoittaa miehiä kiinnostavalla tavalla. Esimerkiksi viimeaikoina pinnalla keikkuneet psykologiset trilleristit Clare Mackintosh ja Camilla Grebe sopivat mielestäni hyvin miehillekkin, jos pitää rikoskirjallisuudesta. En itse vain tunne miehiä, jotka lukisivat muita dekkareita kuin Reijo Mäkeä, Kepleriä tai Nesboa, dekkareiden pitää olla mielellään kovaksi keitettyjä, mutta voisin suositella heille näiden naisten kirjoja. 

Kun pohdin enemmän tuntemiani miehiä, jotka lukevat edes jonkun verran, niin kukaan heistä ei ole kovasti lukeva, kaunokirjallisuutta ahmiva. Niin sanotujen lukutoukkien uskon taas lukevan kirjallisuutta ennakkoluulottomasti laidasta laitaan. Lähipiirini miehet lukevat lähinnä silloin tällöin omaksi ilokseen, he eivät juurikaan seuraa kirjallisuusmaailmaa mainoksia lukuunottamatta tai liiemmin liittyisi mihinkään Kirjallisuuden ystävät fb-ryhmään. Ehkäpä nämä miesten kirjoittamat kirjat ovat turvallinen valinta satunnaiselle viihdekäytölle ja osuvat varmimmin oman mukavuusalueen sisään. Kun meitä kovempia kirjallisuuden käyttäjiä taas yhdistää se rajojen rikkominen, uusien tyylien ja kirjailijoiden löytäminen, ennakkoluulottomuus. Paljon lukevalle ei sovikaan pysyä tiettyjen rajojen sisällä, sillä lukeminen loppuisi äkkiä kesken. Vähemmän lukevilla tätä ongelmaa taas ei tule kovin nopeasti eteen. Minusta on kuitenkin hienoa, että miehet lukevat tai ylipäätänsä että ihmiset lukevat!

Mites muiden perheiden lukevat miehet? Kuinka paljon he lukevat naisten kirjoittamaa kirjallisuutta ja mitä he pitävät siitä? Olisi mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä/kokemuksia mieskirjoista ja miehistä lukijoina.

Näihin aatoksiin lähden isänpäiväkierrokselle ja toivotan teille kaikille oikein ihanaa isäinpäivää!

Kommentit

  1. Mieheni ei lue naisten kirjoittamia kirjoja ollenkaan. Luen sitten välillä otteita kirjoista, joita luen, ja toisinaan kerron tiivistelmän jostakin kirjasta, mikä on just silloin lukuvuorossa.
    Yleensä kaikki mitä olen ostanut hänelle, on jäänyt häneltä lukematta. Siispä jos hän esim. kirjakaupassa alkaa lukemaan jotakin kirjaa, katson mikä se kirja on ja kysyn onko se hyvä, ja kirjaan ylös mahdollisena lahjaideana.
    Mieheni lukee aina englanniksi mm. politiikkaa, taloutta jne. hän voi lukea vaikka ohjelmointikirjoja.

    Oma isä ei lukenut koskaan yhtään kirjaa. Hän luki vain sanomalehtiä. Onneksi veljeni perivät minun lailla lukuinnostuksen äidiltä.

    Omat poikani lukevat vähän, mutta mielellään englanniksi fantasiaa ja scifiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastan samaa mieheni kanssa, kerron paljon kirjoista, joita itse luen ja saatan lukea otteita kirjasta. Ei hän ole vielä mistään innostunut kertomani perusteella. Mutta tutkailen kirjoja, jotka saattaisivat kiinnostaa häntä ja linkkailen niitä sitten hänelle. Kommenttien perusteella sitten hommaan hänelle kirjoja luettavaksi. Kirjakaupassa mieheni ei viihdy ollenkaan. :D

      Poista
  2. Minun mieheni sai isänpäivälahjaksi uusimman Archerin. Siksi, että luen sen itsekin. Uskon että Siilasmaan kirja kiinnostaa häntä myös, se ehkäpä sitten joululahjaksi. En usko, että mieheni miettii kirjoja kirjoittajan sukupuolen mukaan, mutta luulen että enimmäkseen hänen lukemansa kirjat ovat miesten kirjoittamia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet varmaan vain osaavat kirjoittaa siihen miehiseen makuun sopivia kirjoja enemmän kuin naiset. Naiset taas eivät ole niin nirsoja. :D

      Poista
  3. Tämä on mielenkiintoinen aihe ja siksi nyt kommentoinkin tähän, vaikka tämä on jo vähän vanhempi postaus :D Avopuolisoni on historiantutkija ja lukee työnsä takia paljon tutkimuskirjallisuutta. Hän tykkää lukea myös vapaa-ajallaan, tosin vähemmän kuin minä, koska joutuu tosiaan jo työnsä takia päivittäin lukemaan painavaa tieteellistä tekstiä. Hän pitää historiallisista- ja seikkailuromaaneista, esimerkiksi Bernard Cornwellin tuotannosta. Myös Kaari Utrio on hänelle mieluisa kirjailija, eli kyllä hän naiskirjailijoitakin lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut Utrio on ihan älyttömän hyvä kirjailija. ;) Mun mies ei lukisi Utriota, kaikki romantiikka on hänen mielestään turhaa tunteilua. :DD Mutta on ollut kiva huomata, kun mies on innostunut nyt äänikirjoista, että hän on laajentanut nyt enemmän myös naisten kirjoittamiin kirjoihin. Hän kuunteli mm. Heather Morrisin kummatkin kirjat ja piti niistä sekä Ulla Appelsinin uuden kirjan. Kunhan kirjassa on faktaa, niin uppoaa kyllä, mutta silti mieskirjailijoiden kirjat dominoivat tilastoissa mieheni kohdalla.

      Poista

Lähetä kommentti