Tommi Kinnunen: Pintti

"Tyynelän perhe on kasvanut lasitehtaan varjossa. Jussia – sisarusparven vanhinta – kierrätetään tehtaalla eri tehtävissä. Kun muut kehittyvät taidoissa, kasvaa Jussi vain ikää. Mutta maailman hän näkee yksityiskohtaisemmin ja terävämmin kuin muut.

Jussin siskoilla on omat elämänsä ja huolensa. Helmi käy tehtaalla töissä, mutta kaipaa takaisin hetkiin, joihin ei voi enää palata. Kiivasluonteisella Raililla taas on Helsingissä menneisyys, jota hän ei tajua edes piilotella. Hänestä maailmassa pärjää, jos vain on tarpeeksi tahtoa."

Odotin tätä Kinnusen uutuutta valtavasti ilmestyväksi, ja onnekseni sain sen suhteellisen nopeasti kirjaston varausjonosta luettevaksi. En ollut ainoa, joka tätä kirjaa odotti, joka kertonee siittä millaiseen suosioon Kinnunen on kotimaisen kirjallisuuden kentällä noussut.

Pidin valtavasti Kinnusen kerronnasta Lopotissa ja odotin saavani luettavaksi samankaltaista kirjallista hunajaa. Kinnusen tarkkanäköisyys ja nautinnollinen kerronta oli ajottain läsnä myös Pintissä, mutta liiallinen kuvailu mm. lasipuhallustekniikoista sai minut jopa harkitsemaan kirjan lopettamista kesken.

Pintti kertoo kolmen sisaruksen elämästä kolmen päivän aikana. Samalla avataan pienen kylän elämää lasitehtaan varjossa. Jokainen sisaruksista oli kiinnostava henkilö tahollaan, mutta rakastettavin heistä oli ehdottomasti Jussi, jota Kinnunen onnistui kuvaamaan ihanan eläväisesti. Myös Railin tarina kosketti syvästi, mutta olisin halunnut viipyä Jussin parissa pidempään. Kirjan parhain ja vetävin osa oli siis heti alussa, jolloin kaksi viimeistä osaa jäivät ikävästi sen varjoon. Pidin myös kirjan ajankuvasta sekä kyläyhteisön dynamiikan kuvaamisesta, lukukokemus olisi varmasti ollut mieluisampi jos lasinpuhallusta eri vaiheineen ei olisi nostettu niin isoon rooliin kerronnassa. Kaikkiaan Pintti on kuitenkin eheä kokonaisuus, jossa on surumielinen ja painava tunnelma. Kirjan kylä ei ollut kaikista onnellisin paikka elää, ainkaan Tyynelöille.

Vaikka petyin hieman kirjaan, en voi silti sanoa näin jälkikäteen ettenkö olisi kirjasta pitänyt. Se ei vain yltänyt minun silmissä sinne tasolle, minne Lopotti riman nosti. Tämä oli kuitenkin suhteellisen nopealukuinen kirja ja olen iloinen, että päätin antaa kirjalle mahdollisuuden vaikka keskenjättäminen pariin otteeseen kummitteli mielessä. Kinnusen maalaama tarina, ajankuva ja henkilöt jäävät kuitenkin mieleen pyörimään vielä lukemisen jälkeenkin.
Tiedättekö muuten mitä pintti on? Se on lasimursketta, sirpaleita sekä jätelasia, jota on syntynyt lasinvalmistuksessa. 

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2018
Sivuja: 304 

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Minulla Pintti odottaa hyllyssä. Mietinkin tässä, ehdottaisinko tätä lukupiirikirjaksemme. Odotukset Lopotin jälkeen ovat aika korkealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisikin varmasti mielenkiintoinen lukupiirikirja. Tarina herättää varmasti monenlaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Harmikseni tämä ei vain yltänyt aiempien teoksien tasolle. :/ Toki tämähän on vain minun mielipide. :)

      Poista

Lähetä kommentti