lauantai 28. joulukuuta 2019

Lukuhaaste suoritettu!

Tein sen, vaikka tuntui että aika loppuu kesken. Viimeisen kirjan luin lomamatkalla pitkin hampain, vaikka aivot huusivat altaan reunalle jotain juonivetoista lukuromaania. Mutta nyt se on valmis ja sain vajaasta 100 tänä vuonna lukemastani kirjasta sijoitettua haasteeseen tarvittavat 50 kirjaa. Ensimmäiset puoli vuotta kirjoja pystyi heittämään haastekohtiin suhteellisen vaivattomasi ilman ennakkosuunnittelua, mutta sen jälkeen piti jo alkaa etsimään haasteeseen sopivia kirjoja. Aika löysinrantein ja löyhästi tulkiten olen osan kirjoista kohtiin sijoittanut, koska mielestäni haasteen tekeminen ei saa olla liian vakavaa. Tätä haastetta on hauska tehdä, sillä sen avulla lukee paljon monipuolisemmin ja haastaa itseään lukijana. Moni kirja olisi saattanut jäädä lukematta ilman tätä haastetta.

Alla haasteeni, olen lihavoinut kirjat, jotka olivat hyviä tai jollain tapaa erityisiä kirjoja minulle tänä vuonna.


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
  • Garth Greenwell - Kaikki mikä sinulle kuuluu
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
  • Stina Jackson - Hopeatie
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
  • Michelle Obama - Minun tarinani
4. Kirjailijan ainoa teos
  • Katja Kärki - Jumalan huone
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
  • Siiri Enoranta - Tuhatkuolevan kirous
6. Rakkausromaani
  • Lucinda Riley - Seitsemän sisarta
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
  • Märta Tikkanen - Miestä ei voi raiskata
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
  • Astrid Lindgren - Veljeni, Leijonamieli
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
  • Marissa Meyer - Cinder
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
  • Celeste Ng - Tulenarkoja asioita
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
  • Melba Escobar - Kauneussalonki
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
  • Agatha Christie - Lentävä kuolema
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
  • Anniina Mikama - Taikuri ja taskuvaras
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
  • Minna Lindgren - Vihainen leski
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
  • Becky Albertalli - Minä, Simon, homo sapiens
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
  • Päivi Alasalmi - Riivatut
17. Kirjassa on kaksoset
  • Liane Moriarty - Mustat valkeat valheet
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
  • Leila Slimani - Kehtolaulu
19. Et pidä kirjan nimestä
  • Gin Phillips - Niin kuin me olisimme kauniita
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
  • Kim Thúy - Ru
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
  • Lauren Graham - Talking as fast as I can 
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
  • Maja Lunde - Mehiläisten historia
23. Kirjan nimessä on jokin maa
  • Niina Merro - Englantilainen romanssi
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
  • Ida Simons - Tyhmä neitsyt
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
  • Emma Donoghue - Huone
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
  • Pajtim Statovchi - Bolla
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
  • Neil Gaiman - Pohjoisen mytologia
28. Kirjan kannessa on kuu
  • Erin Kelly - Älä jää pimeään
29. Kirjassa nähdään unia
  • Stephen King - Ulkopuolinen
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
  • Kate Quinn - Koodinimi Alice
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
  • Markus Falk - Profeetan soturit
32. Kirjan nimessä on ammatti
  • Heather Morris - Auschwitzin tatuoija
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
  • Josh Malerman - Lintuhäkki
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
  • Malena & Beata Ernman, Greta & Svante Thunberg - Sydämen asioita - perhe ja planeetta kriisissä
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
  • Tara Westover - Opintiellä
36. Kirjassa ollaan yksin
  • Leila Slimani: Adéle
37. Pienkustantamon julkaisu
  • Anni Saastamoinen - Sirkka
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
  • Stephen King - Cujo
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
  • Katja Kettu - Rose on poissa
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
  • Stephen King - Mersumies
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
  • Jessica Fellowes - Mitfordin murhat
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
  • Fiona Barton - Lapsi
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
  • Robin Hobb - Salamurhaajan oppipoika
44. Kirja kertoo Berliinistä
  • Sanna Isto - Sirpale
45. Kirjan nimessä on kieltosana
  • Eduardo Louis - Ei enää Eddy
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
  • Siri Kolu - Kesän jälkeen kaikki on toisin
47. Kirjassa on alle 100 sivua
  • Kirsti Kuronen - Merikki
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
  • Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
  • Kristin Hannah - Satakieli
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
  • Alex North - Kuiskaaja
 Ehdittekö te saada lukuhaasteen ajallaan valmiiksi?


keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Michelle McNamara: Katoan yön pimeyteen

Pohjois-Kaliforniaa piinasi yli kymmenen vuoden ajan väkivaltainen saalistaja, joka raiskasi brutaalisti yli viisikymmentä naista. Etelä-Kaliforniassa sama vaanija syyllistyi kymmeneen sadistiseen murhaan. Sitten hän karisti kannoiltaan etevimmätkin rikostutkijat ja katosi yön pimeyteen.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin rikostoimittaja Michelle McNamara ryhtyi jäljittämään tätä Golden State Killeriksi kutsuttua psykopaattia. McNamara kahlasi läpi poliisiraportit, haastatteli uhreja ja heidän omaisiaan ja uppoutui arkistoihin metsästäessään väkivaltaista psykopaattia.
Katoan yön pimeyteen on mestariteos, joka kuvaa hyytävästi rikollista ja hänen aiheuttamaansa tuhoa. Samalla se on tarina erään naisen sinnikkäästä yrityksestä selvittää totuus.

Michelle McNamara on kirjoittanut hyvin yksityiskohtaisen ja kattavan selonteon Golden State Killeristä, joka terrorisoi Kaliforniaa vuosien ajan. Hän oli nokkela rikollinen ja onnistui välttämään kiinnijäämisen aina. Aineistoa oli paljon, johtolankoja tukuttain, mutta kaikki päättyi aina umpikujaan eikä sarjamurhaajan henkilöllisyyttä onnistuttu selvittämään. McNamaralle miehen kiinnijääminen oli kuitenkin pakkomielle ja hän toi jo lähes unohdetun sarjamurhaajan jälleen laajan yleisön tietoisuuteen. McNamara menehtyi vuonna 2016 vain 46-vuoden iässä, mutta hänen puolisonsa sekä toimittaja Billy Jensen sekä McNamaran kanssa murhia tutkinut Paul Haynes viimeistelivät jo lähes valmiin käsikirjoituksen. Vain muutama kuukausi kirjan julkistamisen jälkeen Golden State Killer pidätettiin, onnenkantamoisen kautta hänen henkilöllisyytensä viimein selvisi, vain pari vuotta McNamaran menehtymisen jälkeen.

Kirja on hyvin dokkarimainen rakeenteeltaan ja kirjan pohjalta ollaankin tekemässä dokumenttisarjaa HBO:lle. McNamaran omistautuneisuuden voi aistia heti ensi metreiltä lähtien ja hän avaakin syvää kiinnostustaan ratkaisemattomia rikoksia kohtaan kirjan sivuilla. Hätkähdyttävintä oli kuinka kouriintuntuva kuva nousee esiin miehestä, joka on peto ihmiseksi. Kuinka laskelmoiva, raaka ja brutaali Golden State Killer oli. Katoan yön pimeyteen ei ole mitään viihdyttävää, kevyttä ja juonivetoista rikoskirjallisuutta, vaan hyvin aitoa kuvausta ihmismielen pimeydestä. Tämä oli kuitenkin hyvin mielenkiintoinen kirja ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Vaikka tätä lukiessa ja varmasti vielä pitkään tämän jälkeen tulee illalla tarkistettua muutamaan otteeseen, että ulko-ovet ovat varmasti lukittuja. 

Kirja on saanut paljon kehuja alkuperäisellä kielellä, joten onneksi tämä suomennettiin. En ole kuitenkaan lukijana tietokirjojen suuri fani, vaikka aihe kiinnostaa lukeminen on usein työlästä, sillä yksityiskohtia ja faktoja on paljon käsiteltävänä ja sulalteltavana. Mutta vaikkei lukukokemus ollut minulle tajunnanräjäyttävä, niin tiesin koko ajan pitäväni kädessä merkittävää teosta, McNamaran omistautuneisuus aiheelle, perinpohjaisuus, kuinka hän oli merkittävä osa poliisitutkimuksia. Hän oli luonnonlahjakkuus, kuten Paul Hayneskin sanoi. McNamara sukeltaa tällä teoksellaan suoraan pimeimpään pimeyteen. En malta odottaa, että sarja ilmestyy katsottavaksi. Itse tekijän oikeudenkäynti tulee viemään vuosia, sillä osa tapahtumista on jo vuosikymmeniä vanhoja, sen lisäksi että hänellä on kontollaan murhien ja raiskauksien lisäksi useita murtoja. Itse murhaajasta tiedetään vielä hyvin vähän, mutta kirjassa vastataan kuitenkin moniin kysymyksiin, jotka polttavat kuumana lukijan mielessä.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Atena
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: I'll be Gone in the Dark (2018)
Sivuja: 413
Suomentanut: Aura Nurmi

Mistä minulle: Kirjastosta

tiistai 17. joulukuuta 2019

Lyhyt arvioita

Meillä tässä yksi kaunis syksyinenaamu pamahti tietokoneesta poweri ja jouduin muutaman viikon pärjäämään ilman tietokonetta, joka on aiheuttanut sen että blogipostauksia ehti kertyä jonoon asti. Purin sumaa  tekemällä tämän tahattoman blogipaussin aikaisista lukemistani kirjoista lyhyt arvioita. Parista merkittävimmästä kirjasta halusin kuitenkin kirjoittaa ihan omat postauksensa, jotka olen julkaissut jo.

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Speaking among the Bones. Bazar, 2016. 

Flavia De Lucesta kertovan sarjan viidesosa. Tästä sarjasta on tullut höpistyä jo neljän osan verran aikaisemmin, joten tuntuu ettei minulla ole enää mitään uutta sanottavaa. Flavia oli edelleen ihanan pikkuvanha ja näsäviisas. Bishop Laceyn kylässä tapahtuu edelleen varsin paljon henkirikoksia ja varsin lyhyessä ajassa. Pitäisikö jonkun jo käydä tutkimassa hieman tarkemmin?
Kirja oli tunnelmaltaan ja luettavuudeltaan aivan edellisten osien veroinen. Mukavan kevyttä ja viihdyttävää, siistiä rikoskirjallisuutta. Tämä kuitenkin oli ensimmäisen osan jälkeen parhain, mitä olen tähän mennessä lukenut. Juoni oli todella mielikuvituksellinen ja kirjan loppu veti kyllä maton jalkojeni alta. Seuraava osa täytyy saada luettavaksi mahdollisimman pian, sillä lopun plot twist oli sitä luokkaa että leuka putosi polviin hetkellisesti. Kyllä Alan Bradely osaa ja tämä juonenkäänne tuli juuri oikeaan aikaan, sillä muuten Flavian henkilökohtaisesta elämästä kertova osuus olisi jäänyt jo junnaamaan pahasti paikoilleen, kun edellisten osien kohdalla ei ole tapahtunut muutosta juuri suuntaan tai toiseen. Bradley onnistuu takaamaan että lukijat pysyvät edelleen sarjan parissa, mikä kertoo hänen viihdekirjailijan lahjoistaan. 

Marissa Meyer: Cinder

Puffin, 2012
Cinder on Lunar Chroniclesin ensimmäinen osa, joka sekoittaa villisti scifiä ja klassikosatua keskenään, saaden aikaan aivan uudenlaisen tarinan. Ihmettelen suuresti miksi tätä sarjaa ei ole suomennettu ollenkaan, sillä tämä oli todella koukuttavaa ja hyvää YA-kirjallisuutta? Nimensä mukaan tarinassa on ammennettu Tuhkimosta, ja tietyissä asioissa oltiinkin pysytty uskollisena tälle satujen rakastetulle klassikolle. Cinderillä, joka on kylläkin yhteiskunnan hyljeksimä kyborgi, on äärimmäisen kamala äitipuoli ja kaksi sisarpuolta, joista toinen on vain ilkeä. Hänen adoptioisänsä on kuollut ja jättänyt Cinderin äitipuolen oikkujen varaan. Tarinasta löytyy tietenkin myös se unelmien prinssi, mutta happily ever afteria ei kuitenkaan ole tiedossa, sillä maata uhkaa Lunarit ja heidän julma sekä vallanhimoinen johtajansa. Maata runtelee myös rutto, joka niittä ihmisiä kuin viljaa ja parannuskeino on löydettävissä vain kuusta, jota pahamaineiset lunarit asuttavat.

Tämä kirja oli äärimmäisen juonivetoinen ja siihen oli ripoteltu mukaan sopivasti romantiikkaa, juonikoukkuja sekä toimintaa. Kirjan pääpahis onnistuu saamaan sapen kiehumaan. Tarina sijoittuu futuristiseen hyvin luotuun maailmaan, aikaan jossa teknologia on kehittynyt todella pitkälle. Ihminen on aikoja sitten lentänyt asuttamaan kuuta ja neljäs maailmansotakin on jo mennyttä aikaa. En yhtään ihmettele miksi tämä sarja on saanut niin valtavan suosion maailmalla, onhan tämä aivan loistavaa viihdettä! Seuraava osa on Scarlett, joka on saanut inspiraatiota Tähkäpään tarinasta. Onneksi siskoltani löytyy kaksi seuraavaa osaa!

Kirsti Kuronen: Merikki

Karisto, 2019
Kurosen Merikki on nuorille suunnattu lyhyt säeromaani, jonka valitsin luettavakseni alunperin ihan vain sen takia, että siinä oli alle 100 sivua. Helmet-lukuhaasteesta puuttui kirja juuri tuosta nimenomaisesta kohdasta. 

Tässä oli kirja, joka ei onnistunut herättämään tunteita juuri mihinkään suuntaan. Olin ainoastaan yllättänyt, että huomasin säeromaanin uppoavan minuun yllättävän hyvin, vaikka olin aluksi suhtautunut hyvin skeptisesti koko kirjaan ja sen kerrontamuotoon. Tarina, jonka kirja piti sisällään oli ihan nautittavaa teini-iän draamaa ja kipupisteitä sekä kertomus ystävyydestä ja yksinäisyydestä. Varmasti meistä jokainen, tai ainakin moni, on käynyt lävitse samoja tunteita, joita kirjassa nostettiin esille. Tarinaa kerrotaan kahdesta eri näkökulmasta, tosin minulla meni hetki ennen kuin oivalsin asian, mutta oivalluksen jälkeen kirja ja sen tarina avautuivat minulle paremmin.

Tämä oli kuitenkin liian lyhyt, olisin halunnut lukea enemmän, päästä paremmin henkilöhahmoihin sisälle ja lukea pidemmälle heidän tarinastaan. Tälläisenä lyhyenä kuvaelmana tämä oli vain yksi tuokio, josta ei tule jäämään tarpeeksi vahvaa muistijälkeä, jotta muistaisin tätä koko kirjaa vaikka vuoden päästä.

Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset

Tomi Adeyemin Veren ja luun lapset oli koukuttavaa YA-fantasiaa, jossa tarinaan oli ammennettu paljon afrikkalaisesta kulttuurista. Juuri afrikkalainen kulttuuri ja heimotarinat olivat se, mihin tykästyin kirjassa eniten. Tämäkin on sarjan aloitusosa ja hyvin vahva sellainen. Juoni oli erittäin vauhdikas, tunnelma varsin synkkä, kun tarinan kolme päähenkilöä yrittävät palauttaa magian maailmaan. Samaan aikaan neljäs, isänsä ikeen alla elävä prinssi yrittää kamppailla heitä vastaan, sillä hänen isänsä on kerran onnistunut kitkemään magian. Tämä puhdistus vain ajoi majit sekä heidän heimolaisensa yhteiskunnan madoiksi, orjiksi ja hylkiöiksi. Kerran niin valovoimainen, magiaa hallitseva kansa, poljettiin maan rakoon. Zélin äiti murhattiin puhdistuksen aikaan, kuten niin monen muunkin vanhemmat, mikäli nämä omasivat magiaa. Kaikki tuo patoutunut viha ja sydämen veto magian pariin saa Zélin rämpimään mitä vaarallisimpien tilanteiden läpi, jotta hän onnistuisi pyhässä tehtävässään.

Kirjailijan jälkisanoja lukiessa saa tietää, että kirja on omalla tavallaan yhteiskunnallisesti kantaanottava, joka tekee tarinasta vielä erityisemmän. Vaikka alussa otti aikaa päästä tarinaan sisälle, minä pidin valtavasti tästä nuortenkirjasta. Kirjan romanttiset juonikuviot olivat ikävän ennalta-arvattavia, mutta muuten tarina oli vetovoimainen.


Taija Tuominen: Kuningaskobra

Taija Tuominen tuli tunnetuksi vajaa parikymmentä vuotta sitten teoksellaan Tiikerihai, joka kertoi elämästä pahasti alkoholisoituneen äidin kanssa. Itse en tuota teosta ole lukenut, vaikka tämän lukemisen jälkeen aion sen lainata seuraavalla kirjastoreissulla. Ihastuin nimittäin suunnattomasti Tuomisen reteän rehelliseen kerrontatyyliin. Kuningaskobra myös sivuaa jonkin verran Tiikerihain tapahtumia ja sen perusteella, mitä kirjan tapahtumista vilauteltiin on tuo lukukokemus varmasti äärimmäisen puhutteleva, mutta myös raskas. Tiikerihai herättikin ilmestyttyään paljon kohua, ja sitä on myös kyseenalaistettu - voiko tuollaista ollakkaan?

Kuningaskobra on autofiktiivinen kertomus, joka sijoittuu aikaan Tiikerihain jälkeen. Kotitalo on palanut ja Tuominen olisi toivonut, että äiti olisi palanut sen mukana. Kaikesta eheytyminen on ollut matka ja sitä Tuominen avaa tässä rehellisessä ja hyvin aidossa teoksessaan. Kirja oli hyvin helppolukuinen ja nopeasti ahmaistu kertomus, joka välillä nauratti ja välillä sai haukkomaan henkeä.

Vaikka Kuningaskobra jatkaa siitä mihin Tiikerihai jäi, voi tämän teoksen lukea myös itsenäisenä teoksena. Uskon että tuon ensimmäisen kirjan lukeneet saavat kuitenkin paljon enemmän irti tästä. Minun oli ensin tarkoitus ihan vain vilkaista tätä saatua arviokappaletta, mutta lopulta huomasin lukeneeni koko kirjan. Ajattelin nimittäin että aluksi lukisin ensin tuon Tiikerihain. Tätä jatkoa on Tuomiselta toivottu ja nyt se on lukijoiden saatavilla.

maanantai 16. joulukuuta 2019

Joululahjavinkkejä nuorille

Jaoin tässä aikaisemmin joululahjavinkkejä lapsille, joiden sain kuulla olleen apuna joululahjahankinnoissa. Ihana kuulla, että minun ja lasten listasta on ollut hyötyä ja että lapsille ostetaan kirjoja pukinkonttiin. Nyt jatkan tätä vinkkaussarjaa nuorille suunnatuista kirjoista, jotka voisivat olla saajan mieleen. Tämän postauksen kohderyhmänä pidän teini-ikäisi ja nuoria aikuisia, joka onkin ikäryhmä, joka pitäisi saada innostettua lukemaan enemmän. 

Pystyn suosittelemaan kirjoja nyt vain omasta näkökulmasta ja vain niitä joiden kanssa olen itse ollut kosketuksissa tavalla tai toisella, joten siksi lista on enemmän tytöille suunnattua kirjallisuutta kuin pojille suunnattua. Harmittavan vähän on nuorille pojille suunnattuja kirjoja kuitenkin olemassa. Koska itse rakastan fantasiaa, on lista myös aika genrepainotteinen.

Holly Bourne, Niin käy vain elokuvissa. 2019
Kaikki ei mene niin kuin elokuvissa. Tämä vuosisadan rakkaustarina ei sisällä suudelmia lumisateessa, kiiruhtamista lentokentälle tai rakastetun kiipeämistä sisään makuuhuoneen ikkunasta. Siihen kuuluu kipua, hämmennystä, toivoa ja hämmästystä sekä romanttisen viihteen siirappisten, epärealististen ja vahingollisten kliseiden julistamista pannaan. Niin, ja zombeja.
Holly Bournen Oonko ihan normaali -sarja on saanut suuren suosion nuorten lukijoiden parissa ja tänä vuonna ilmestynyt Niin käy vain elokuvissa on viihdyttävä, mutta perinteisille romantiikanelementeille naureskeleva, mutta niitä hyödyntävä, ei niin perinteinen rakkausromaani. Tarinan päähenkilö Audrey on päättänyt, että on saanut romantiikasta lopullisesti tarpeekseen. Hänen perheensä on keskellä avioerokriisiä ja parisuhdekin päätyi ikävään eroon kesällä. Kaiken sekoittaa kuitenkin työkaveri Harry ja hänen kliseinen, mutta hurmaava hymynsä.


Sally Green, Savuvarkaat. 2019
Viisi valtakuntaa ja viisi nuorta, joiden käsissä on maailman kohtalo. Kun liittoutumat murtuu, kietoo sota ja demonisavua sisältävä mystinen pullo nuorten kohtalot yhteen.
Savuvarkaat on eeppisen fantasiasarjan avausosa, joka koukuttaa takuuvarmasti. Kirjasta löytyy Game of Thrones henkistä synkkää tunnelmaa, romanttisia vivahteita, yllättäviä juonenkäänteitä sekä kiinnostavat henkilöhahmot. Sally Green on tunnettu suuren suosion saaneesta Half Bad -trilogiastaan.

Anniina Mikama, Taikuri ja taskuvaras. 2018
Taikuri ja taskuvaras aloittaa maagisen trilogian täynnä silmänkääntötemppuja, juonittelua ja jännitystä. Se on tarina, jossa ihmeistä ja unista tulee totta.
 Mikaman Taikuri ja taskuvaras aloittaa steampunkhenkisen fantasiasarjan, jonka toinen osa Huijarin oppipoika ilmestyi tänä vuonna. Sarja onnistuu hurmaamaan omaperäisyydellään ja sillä kuinka taidokkaasti se yhdistelee eri genrejä. 

V. E. Schwab, Magian syvempi sävy. 2019
Kell on yksi viimeisistä Antareista, joilla on harvinainen kyky matkustaa maailmojen välillä.
Harmaa Lontoo – ahdas ja magiaton – on hullun kuningas Yrjö III:n koti.
Punainen Lontoo on täynnä elämää ja taikuutta.
Valkoinen Lontoo on armottoman hallitsijaparin rautaisessa otteessa.
Ja entisaikoina oli olemassa myös Musta Lontoo...
Vaarallinen magia on valloillaan, ja petos väijyy joka nurkassa.
Magian syvempi sävy aloittaa Shades of Magic -trilogian, joka on myyty jo 21 maahan. Kirjat ovat New York Times -bestsellereitä, jotka ovat valloittaneet niin aikuiset kuin nuoretkin lukijat.
Tämä on aikuisille suunnattua fantasiaa, mutta soveltuu hyvin myös nuoremmille lukijoille. Ympärimaailman tämä trilogia onkin hurmannut nuoret siinä missä varttuneemmatkin lukijat.  Trilogian kaksi ensimmäistä osaa ovat ilmestyneet jo suomeksi ja päätösosa julkaistaan ensi vuonna. Magian syvempi sävy on huikean jännittävä seikkailu, jonka päähenkilöissä Kellissä ja Lilassa on mukavasti särmää. Maaginen, jännittävä ja oikea page turner.

Tomi Adeyemi, Veren ja luun lapset. 2019
Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa, ja äiti kutsui koolle henkiä. Kaikki muuttui, kun magia katosi. Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan avulla hänen on voitettava prinssi, joka haluaa tuhota magian lopullisesti. Pian Zélie huomaa, että hänellä on erityinen yhteys prinssiin. Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään.
 Jatketaan edelleen fantasiankentällä, mutta Adeyemin fantasiasarja aloitusosa oli myös koukuttavaa luettavaa. Omaperäisen tarinasta tekee se, että kirjailija on ammentanut inspiraationsa afrikkalaisista heimotarinoista. Melko perinteistä YA-fantasiaa, mutta jos on genren ystävä, pitää tästäkin uutuudesta varmasti.

Leigh Bardugo, Varjo ja riipus. 2019

Alina Starkov on teini-ikäinen orpotyttö ja rivisotilas, joka tietää ettei välttämättä selviä hengissä ensimmäisestä vaelluksestaan Sysikuilun halki. Sysikuilu on yliluonnollisen pimeä ja synkkä alue, joka kuhisee ihmislihaa syöviä hirviöitä. Se katkaisee ravkalaisten pääsyn merelle, ja retkikunnat ylittävät alueen säännöllisesti kuljettaakseen meritse tulevia tarvikkeita. Kun Alinan rykmentti joutuu raivoisan hyökkäyksen kohteeksi, hänen uinuneet voimansa heräävät eloon.
Tieto Alinan poikkeuksellisesta kyvystä leviää ja hänet pestataan grishojen eliittisotajoukkoihin. Joukkojen pahamaineinen mutta lumoava johtaja Varjo uskoo, että Alinan voima riittää tuhoamaan Sysikuilun ja yhdistämään sodan rikki repimän valtakunnan, mutta vain Alina pystyy hallitsemaan kesyttämätöntä kykyään. Kun menneisyyden salaisuudet alkavat paljastua, Alina ymmärtää, että ne voivat tuhota paitsi hänen kotimaansa myös kaiken mitä hän rakastaa.
Leigh Bardugon Grishaversumi -sarja on saanut aivan valtaisin suosion ulkomailla ja viimein sen ensimmäinen osa on saatu suomeksi. Bardugon luomassa sarjassa on kaikki koukuttavat elementit läsnä ja hänen luomansa venäläishenkinen fantasiamaailmansa on kiehtova. Sarjan pohjalta ilmestyy myös Netflix-sarja.

Sarah J. Maas, Okaruusujen valtakunta. 2019
 Kaikki kuolevaiset pelkäävät sitä, mikä pohjoisessa metsän takana vaanii. Ankaran talven keskellä nuori metsästäjätär Feyre uskaltautuu nälän ajamana vaarallisen syvälle metsään. Saalista jahtaa myös suuri susi, ja tapettuaan pedon Feyre oppii, miten kovan hinnan haltiasukuisen olennon hengen riistämisestä joutuu maksamaan.
Feyre raahataan Prythianin pahamaineiseen valtakuntaan. Hänet vanginneen pedon kasvoja peittää jalokivikoristeinen naamio, mutta läpitunkevan vihreät silmät kutsuvat häntä puoleensa. Olento on Tamlin, yksi Prythianin korkea-arvoisista, vaarallisista haltioista.
Vähitellen Feyren tunteet muuttuvat hyisestä vihasta polttavaksi intohimoksi, joka saa hänet sivuuttamaan kaikki kuulemansa varoitukset. Mutta muinaisen kirouksen varjo heittäytyy haltioiden maiden ylle, ja Feyren täytyy löytää tapa pysäyttää se… tai Tamlin ja tämän maailma tuhoutuvat iäksi.
Sarah J. Maas nousi lukijoiden suosiaan suositus Throne of Glass -sarjansa myötä. Nyt Maasin toisen sarjan aloitusosa tarinoi uudelleen tutun Kaunottaren ja hirviön sadun ihan uudenlaisella asetelmalla. Kirja tarjoaa ihanan kihelmöivän rakkaustarinan sekä lumoavaa fantasiaa.

Becky Albertalli, Minä, Simon, homo sapiens. 2017
 Onko kaikkien pakko tulla kaapista? Riemastuttava ja sympaattinen romaani Simonista, jonka elämä menee mullin mallin, kun hänen salainen ihastuksensa uhkaa paljastua.
Ihana, vetävä ja sympaattinen kirja Simonista, joka on hurmannut monet lukijat ympäri maailman. Kirjasta on tehty myös elokuvasovitus.

Stephanie Garber, Caraval. 2017
Salamannopeasti 25 maahan myyty fantasiaromaani vie lukijansa Dragnan sisarusten mukana Caravalin mielikuvitukselliseen pelimaailmaan, joka tuo mieleen Liisan seikkailut ihmemaassa.
Tämän fantasiatrilogian maailma on lumoava ja mikä parasta, kaikki kolme osaa ovat ilmestyneet suomeksi. Viimeisin osa Finale julkaistiin tänä vuonna. Sarja on saanut suuren suosion ja hurmannut lukijoita aina nuorista vähän vanhempiin lukijoihin. Jos piti Erin Morringsteinin Yösirkuksesta, pitää varmasti tästä.

Siiri Enoranta, Tuhatkuolevan kirous.2018
 Maaginen seikkailu, jossa päähenkilön kohtalo on hiuskarvan varassa - kirjaimellisesti.
Tämä kirja sopii hieman nuoremmillekkin lukijoille, noin 12-vuotiaasta eteenpäin. Kirja voitti viime vuonna lasten- ja nuortenkirjojen Finlandia -palkinnon ja on todella huikea ja laadukas nuorten kirja Pausta, joka saa 14-vuotiaana kutsun Magia-akatemiaan ja saa selville salaisuuksia, joita hänen vanhempansa ovat häneltä pitäneet. Niin suuria salaisuuksia, että valtakunnan tulevaisuus on vaakalaudalla.


John Green, Maureen Johnson, Lauren Myracle, Let it snow. 2019
Kolme talvista rakkaustarinaa
Koe joulun taikaa kolmessa toisiinsa lomittuvassa riemukkaassa ja romanttisessa tarinassa täynnä lunta ja unohtumattomia suudelmia.
En ole vielä lukenut tätä itse, mutta uskallan suositella, sillä olen nähnyt tätä kehuttavan paljon. Lisäksi John Greenin kirjat ovat olleet hyviä, ainakin kaikki ne, jotka olen tähän mennessä lukenut. Jos siis etsii nuorelle lukijalle romanttisia, kevyitä, hyviä, mutta puhuttelevia tarinoita, suosittelen valitsemaan jonkun Greenin kirjoista tai tämän.


torstai 12. joulukuuta 2019

Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme

Vuonna 1998 kampuksen pihan keinuun jähmettyneenä löytyy valkoisiin puetun teinitytön ruumis. Selittämätöntä kuolemantapausta muistelee nykypäivän perspektiivistä Violet.

Nuori Violet tuli uutena oppilaana Elm Hollow Academyyn, tytöille tarkoitettuun sisäoppilaitokseen uinuvassa rannikkokaupungissa. Violet löytää pian uusia ystäviä ja päätyy neljänneksi tarkoin valikoiduksi jäseneksi opintopiiriin, jota pitää karismaattinen taideopettaja Annabel.

Vaikka Annabel yrittää vakuuttaa oppilaansa siitä, että muinaisten okkultististen rituaalien sijaan hän opettaa pelkkää mytologiaa, he alkavat pian uskoa, että taikuus on totta. Violet tempautuu uuteen kiehtovaan maailmaan mutta joutuu pian miettimään, kehen voi todella luottaa. Miten pitkälle nämä nuoret naiset ovat valmiita menemään?
Tässä kirjassa on herkullinen alkuasetelma - nuoruuden raivoa, okkultismia, salaseura ja kadonnut tyttö. Oikein kunnon ainekset kirjaan, joka imaisee mukaansa ja noituu lukijansa. Varsinkin noituus ja okkultismi on aiheita, jotka kiehtovat minua ja monia muitakin suuresti. Kuitenkin sain pettymyksekseni huomata, että näinkin hyvänoloisen tarinan saa pilattua puuduttavan tylsällä ja elottomalla kerronnalla. Jaksoin reiluun puoleen väliin lukea toiveikkaana, sillä olin törmännyt muutamiin kehuviinkin kommentteihin tästä kirjasta, mutta sen jälkeen oli pakko jatkaa harppomalla. Ihan vain siksi että säästän itseltäni aikaa näin surkean kirjan parissa. Keskenjättäminenkin pyöri mielessä useaan otteeseen, mutta se on taito, jota minun pitää hioa vielä. Liityin siis lopulta siihen joukkoon, jotka pettyivät kirjaan kovasti.

Tylsää, tylsää ja tylsää. Oikein mitään ei tunnu tapahtuvan, ja jos jotakin tapahtui oli se kirjoitettu niin latteasti, että sai aikaan lähinnä leukanivelien venymistä. Kaikki tapahtumat tuntuivat olevan yhdentekeviä, kunnes sitten loppua kohden ammutaan pahasti yli. Tätä lukiessa saunan peseminen tuntui useaan otteeseen mielenkiintoisemmalta puuhalta kuin lukeminen, ja sanottakoon että minä vihaan sydänjuuriani myöten siivoamista. Ihmettelen suuresti miten tämä kirja on otettu suomennettavaksi tai alunperin edes kustannettavaksi?

Joten myönnän, että olisi pitänyt uskoa niiden muiden viisaita sanoja, jotka kertoivat tämän kirjan olevan floppi. Olisin säästänyt kallisarvoista aikaani johonkin paljon parempaan kirjaan. Mutta, koska ikinä ei voi tietää onko se muiden mielestä surkea teos itselle jotain kullan arvoista, oli pakko kokeilla itse. Ja ja kuten sanoin olen pariin positiiviseenkin kommenttiin kirjasta törmännyt, joten on tällekkin lukijansa. Minulle tämä oli kuitenkin ihan järkyttävä pettymys!

Annan kirjalle 1 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: The Furies (2019)
Sivuja: 349
Suomentanut: Kristiina Vaara

Mistä minulle: Kirjastosta

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Kevään 2020 kirjauutuudet

Ehdinkin tuolla blogin instassa storyjen puolella julkaisemaan kaikista kiinnostavimmat kevään uutuudet, mutta ajattelin tehdä tänne blogiinkin perinteisen postauksen. Kaikki kun eivät instagrammia käytä ja on tämä samalla minulle itselleni lista siitä, mitä varata kirjastosta. Olen varmaankin auttamattomasti myöhässä ja odotetuimmissa uutuuksissa varausjonot jo pitkiä, vaikka täällä pohjoisessa ei jonotusnumerot olekkaan yhtä huikaisevia mitä esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Mutta olen täälläkin jo useamman kuukauden odottanut esimerkiksi Atwoodin Testamenttia. Onneksi olen kirjojen suhteen suhteellisen maltillinen, koko ajan on hyvää luettavaa pinoissa, joten minulle ei ole väliksi saanko kiinnostavan uutuuden heti tammikuussa vai vasta kesäkuussa. 

WSOY:
  • Tiina Laitila-Kälvemarka; H2O
  • Laura Lähteenmäki; Sitten alkoi sade
  • Lara Prescott; Tätä ei tapahtunut koskaan
  • Max Porter; Lanny
  • Beth O´Leary; Kimppakämpässä
  • Bo Svernström; Uhri ja pyöveli
  • Anniina Mikama; Tinasotamiehet
  • Siiri Enoranta; Kesämyrsky
Tammi:
  •  Saara Cantell; Kesken jääneet hetket
  • Essi Kummu; Loiste
  • Jane Harper; Luonnonvoimat
  • Stephen King; Laitos
  • Caroline Kepnes; Si
  • Ta Nehisi-Coates; Vesitanssija
  • Jenny Erpenbeck; Päivien loppu
  • Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Otava:
  • Enni Mustonen: Pukija
  • Johanna Vuoksenmaa; Pimeät tunnit
  • Philip Teir; Neitsytpolku
  • Sally Rooney; Normaaleja ihmisiä
  • Sofia Lundberg; Tapaa minut tammen alla
  • Alex Schulman; Polta nämä kirjeet
  • Harriet Tyce; Veriappelsiini
  • Stuart Turton; Evelynin seitsemän kuolemaa
Gummerus:
  • Eeva Klingberg; Syvän maan juuret
  • Celeste Ng; Olisi jotain kerrottavaa
  • Sayaka Muraka: Lähikaupan nainen
  • Erin Kelly; Kiviäidit
  • Juno Dawson; Meat Market
  • Sally Green; Paholaisten valtakunta
Bazar: 
  • Lucinda Riley; Perhosten huone
  • Ruth Hogan; Kadonneiden tavaroiden vartija
  • Esmeralda Santiago; Sokeriplantaasin valtiatar
  • Karen Thompson Walker; Ihmeiden aika
  • Fiona Barton; Epäilty
  • Camilla Sten; Kadonnut kylä
  • Nikki Owen; Vanki 375
Aula & Co:
  • Heather Morris; Cilkan tarina
  • A Yi; Täydellinen rikos
  • John Douglas & Mark Olshaker; Mindhunter - FBI ja sarjamurhaajan mieli
LIKE:
  • Inga Magga; Varjonyrkkeilijä
  • Jenni Multisilta; Yksi teistä kuolee
  • Mats Beder Nordbo; Kuolinnaamio
  • Susanna Hynynen & Dess Terentjeva; Neonkaupunki
 Mitä kevään uutuuksia sinä odotat eniten?



tiistai 10. joulukuuta 2019

C.J. Tudor: Paluu pimeästä

Pohjoisenglantilaista kaivoskylää järisyttää tragedia. Lapsensa tappanut äiti jättää jälkeensä vain verellä kirjoitetun viestin.

Uutinen surmatyöstä ajaa opettaja Joe Thornen palaamaan tuohon lapsuutensa kylään ja vuosikymmenten takaisiin muistoihin – siihen, kuinka hänen pikkusiskonsa Annie katosi. Ja kuinka takaisin tuli joku, joka ei ollut Annie.

Mitä tapahtui niiden tuntien aikana, kun Annie oli kadoksissa? Mitä kylän pinnan alla kytee – ja miksi hautausmaalta puuttuvat lasten haudat?

Wautsi wau, siinäpä se rehellisin ja puhtain reaktio tästä kirjasta. C. J. Tudor osoitti jo aikaisemalla trillerillään, Liitu-ukolla, että hänessä on tarinankertojan ainesta, mutta Paluu pimeästä onnistui lyömään minut ällikällä. Harvoin kirjat onnistuvat karmimaan ja nostamaan ihon kananlihalle, mutta tämä pystyi. Jos tästä tehtäisiin elokuva, en varmaan uskaltaisi katsoa sitä silmät auki, vähintäänkin katsominen pitäisi suorittaa valot päällä ja turvallisesti tyynyn takaa vilkuillen.

Paluu pimeästä tunnelma on tummanmusta ja siinä on yliluonnollisia elementtejä. Joku tai jokin on saanut kaivosalueen luoliin eksyneet lapset muuttumaan täysin. Elääkö luolissa jotain yliluonnollista vai saako vanhat uskomukset ja ihmisen vilkas mielikuvitus kuvittelemaan sellaista, jota ei ole olemassakaan? Juoni tempaisee otteeseensa heti ensi hetkistä ja hellittää otteensa vasta viimeisellä sivulla. Kirja onnistui tarjoilemaan yllätyksiä ja samalla viihdyttämään. Tudorin henkilöhahmojen rakentelu oli myös erittäin onnistunutta. Joe ei ole mikään varsinainen sankari, mutta hänestä oppii kyllä pitämään. Ongelmansa on kullakin, mutta Arnhillissä niitä tuntuu olevan enemmän ja vähemmän ongelmia jokaisella. Tuo pikku kaupunki kätkee sisäänsä paljon synkkiä salaisuuksia.

Kyllähän tästä eittämättä tuli mieleen Kingin kirjat ja tuon kauhunkuninkaan kirjat ovat kuuluneetkin Tudorin suosikkeihin jo nuoruudesta asti. Kirjassa ei kuitenkaan annetta selkeää vastausta yliluonnollisille tapahtumille, ovatko ne edes sitä vai mielikuvituksen tepposia?  Onko kaikki vain ihmismielen pimeänpuolen aikaansaannoksia?  Itse haluan kääntyä kuitenkin yliluonnollisen puoleen, sillä se tekee kirjasta heti paljon ahdistavamman, mutta hyvässä mielessä.

Luin tämän kirjan Halloweenin alla ja tämä oli kyllä tunnelman ja tarinansa puolesta nappivalinta teemaa ajatellen. Jos tykkää piinaavan jännittävistä trillereistä, kannattaa tähän ehdottomasti tutustua. Tämä oli minulle täyden viiden pisteen lukukokemus ja tekisi mieleni melkein lukea tämä heti perään uudestaan, sen verran hyväksi tämä osottautui. Toivottavasti Tudorista kuullaan pian lisää.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: The Taking of Annie Thorne (2019)
Sivuja: 431
Suomentanut: Laura Beck

Mistä minulle: Kirjastosta

maanantai 9. joulukuuta 2019

Joululahjavinkkejä lapsille

Joulu on jo ovella ja mikäs sen parempi tapa ilahduttaa perheen pienimpiä kuin antaa kirjalahja. Meillä lukijoita löytyy aina kouluikäisestä leikki-ikäiseen, on itsekseen lukevaa ja yhteiset satutuokiot ovat myös mielekästä puuhaa. Ja mikäs sen parempi tapa viettää joulunpyhiä kuin kirjan parissa - yhdessä tai erikseen. Seuraavat vinkkaamani kirjat ovat olleet meidän perheessämme hittejä ja kovasti lasten mieleen. Osa kirjoista on tämän vuoden uutuuksia ja osa jo vähän vanhempia. Näistä vinkeistä voi ottaa tärpin



Mestarietsivä Peppunen - Kuuttoman yön jättiläinen

Kaupungilla liikkuu viisimetrinen jättiläinen, joka ryöstää leideiltä koruja pimeillä kujilla. Mestarietsivä Peppunen vainuaa, ettei kaikki ole, miltä näyttää. Nokkelalla päättelykyvyllään sekä tavaramerkillään, jättiläismäisellä pierulla, hän ratkaisee tämänkin tapauksen.
Mestarietsivä Peppusen toinen osa oli yhtä kovasti lasten mieleen kuin aikaisempikin osa. Ekaluokkalainen ahmaisi tämän parissa päivässä ja nuoremmat kuuntelijatkin nauliintuivat aloilleen kuuntelemaan. Peppunen on ideana hauska ja tuntuu kiehtovan lapsia kovasti.

Maja Lunde, Lumisisko. 2019
Jouluaatto lähestyy, mutta Aaton kotona ei ole otettu esiin edes kynttilöitä, puhumattakaan muista koristeista. Aatolle joulu on erityisen tärkeä, sillä se on hänen syntymäpäivänsä: hän täyttää 11 vuotta. Näyttää vain siltä, että tänä vuonna joulua ei tule. Äiti ja isä ovat vain varjoja itsestään, surullisia ja poissaolevia. Pikkusiskokin yrittää olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton.

Aatto pakenee kodin ikävää tunnelmaa uimahalliin. Eräänä päivänä hän kohtaa uimahallin ulkopuolella saman ikäisen tytön, jonka ilo ja innostus ovat tarttuvaa laatua. Erikoisesti puhuva ja nauravainen Heta asuu ihmeellisessä talossa, jonka jokainen huone on täynnä joulun tunnelmaa. On kuin talo olisi lumottu. Entä kuka on synkkä mies, joka kiertelee talon lähistöllä?
Upealla kuvituksella varustettu satukirja, joka kertoo kauniisti ystävyydestä. Kirjan kuvitus on tunnelmallinen ja lumoava, suoraansanottuna henkeäsalpaavan kaunis.

Jeff Kinney, Neropatin päiväkirja. 2009

Neropatin päiväkirja -sarjan ensimmäinen osa!
Elämä yläkoulussa ei ole helppoa. Greg Heffley sen tietää jos kuka. Koulun käytävillä Gregin kaltaiset ruipelot joutuvat mennen tullen väistelemään ilkeitä gorilloja, jotka ajavat partansa kaksi kertaa päivässä.
Saammeko esitellä: Greg, kirjailija ja kuvittaja Jeff Kinneyn sankari, joka pitää päiväkirjaa. Tai oikeastaan se on JULKAISU. Gregin sanat ja teot eivät aina kohtaa, ja hyvistä aikomuksista tulee usein jotain aivan muuta...
Tämä on sarjan aloitusosa, mutta sarjaan on ilmestynyt useampia osia. Tämä sarja on meidän koululaisen mieleen ja pari kirjaa päätyi joulupakettiinkin.

Riina ja Sami Jarla, Pet Agents - Täältä tullaan lemmikit. 2019
Uusi, vauhdikas kirjasarja niin nörteille kuin eläinrakkaille
Robottitouhuja ja kaikenkarvaisia lemmikkejä yhdistävän sarjan avaus! Pet Agents koukuttaa kouluikäiset.
Tämä sopii kouluikäisille luettavaksi, mutta myös nuoremmille kuunneltavaksi. Mukava kuvitus ja kiva tarina. Robottitouhut ja lemmikit aiheina kiehtovat kaikkia lapsia sukupuoleen katsomatta.

Hannele Lampela & Ninka Reittu, Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut
Prinsessa Pikkiriikin käsittelyssä mm. Tuhkimo, Pieni Punahilkka, Hannu ja Kerttu saavat astetta hervottomamman tulkinnan.
Kaikkien tuhmuroijien sankari, Prinsessa Pikkiriikki rakastaa satuja, vaikka jotkut niistä ovatkin hänen mielestään melko kummallisia. Miksi esimerkiksi prinssi saa pussata Ruususta ilman lupaa? Ja mihin prinssinpälikkää edes tarvitaan, kun on keksitty herätyskellot?
Tämä sarja on hauskaa kuunnteltavaa lapsille, mutta myös lystikästä luettavaa aikuisille. Sarjaan on ilmestynyt useampi kirja, mutta nämä modernit iltasadut ovat olleet meidän perheessä kaikiasta suosituimpia. Loistava iltasatukirja!

Laura Ertimo & Mari Ahokoivu, Ihme ilmat - Miksi ilmasto muuttuu?. 2019
Lajissaan ensimmäinen, lapsille suunnattu tietokirja ilmastonmuutoksesta on ilmestynyt!
Ihme ilmat! -tietokirja vastaa lasten kiperiin kysymyksiin ilmastonmuutoksesta ja kertoo, miten voimme pistää sille yhdessä hanttiin. Kaksi nokkelaa kaverusta, Lotta ja Kasper, kyllästyvät vanhempiensa vältteleviin vastauksiin kummista keleistä. He päättävät selvittää, mistä ilmaston muuttumisessa todella on kyse.
Ilmaston muutos on nyt monien huulilla ja herättää lapsissakin paljon kysymyksiä. Ihme ilmat kertoo ilmaston muutoksesta helppotajuisesti, niin että lapsikin sen hoksaa ja samalla se selventää myös vanhemmalle lukijalle paljon asioita. Todella napakka lapsille suunnattu tietokirja, jossa jaetaan arjen niksejä ja osoitetaan yhdessä tekemisen voima.

Pasi Pitkänen, Hirviöturnajaiset. 2019
Pasi Pitkäsen huikea seikkailukuvakirja perheen pienimmille pokemonien, ihmeotusten ja hassujen hurjien hirviöiden hengessä. Ruman ankanpoikasen ja Dumbon lailla tarina kertoo myös rohkeudesta muuttua.ämä 
Kirjassa on kiva kuvitus ja tarina on kovasti ainakin meidän Pokemon -fanien mieleen. Todella kiva kirja yhdessä luettavaksi, ja meillä tästä tykkäsi niin pojat kuin tyttökin.

David Walliams, Pankkirosvon poika. 2019

Kaasu pohjaan, tämä on ryöstö!
Uutuus koululaisten suosikkitekijältä. Hengästyttävää vauhtia ja kreisiä rallihuumoria pankkiryöstön tiimellyksessä!
Tämä oli hauska kirja. David Walliams on noussut koulaisten suosioon hauskoilla tarinoillaan ja häneltä on ilmestynyt useampikin teos, joista ainakin Gangsterimummi on meidän lasten suosituslistalla muille pienille lukijoille ja kuuntelijoille.

Sinikka & Tiina Nopola, Heinähattu, Vilttitossu ja Jouluvintiö. 2019
 Jouluun on viikko aikaa, ja Vilttitossu pelkää, että ei saa tarpeeksi joululahjoja. Hän näkee kadulla Joulun lapsi -keräyksen vähävaraisten lasten hyväksi ja saa mielestään loistavan idean. Hän pukeutuu roskiksesta löytämäänsä palttooseen ja kirjoittaa kerjäyskylttiin "Antaka köyhäle lapsele lahjoja." Vilttitossun yritys ei kuitenkaan tuota tulosta ja seuraavaksi hän esiintyy katulaulajana tiernapojan roolissa -- yhtä huonolla menestyksellä.Kotona kilttiä ja ahkeraa Heinähattua kehutaan joulun lapseksi, mutta mitä ihmettä Vilttitossun pitäisi tehdä saavuttaakseen saman?
 Heinähatut ja Vilttitossut olivat jo minun lapsuudessa rakkaita minulle. Nämä tarinat ovat viihdyttäneet myös omia lapsiani ja tämä uutuus odottaa iltasatupinossa vuoroaan. Vaikkemme tätä ole vielä itse maistaneet, uskallan suositella sillä sarjan kirjat ovat olleet lasten kestosuosikkeja jo vuosia.

J. K. Rowling, Harry Potter ja viisasten kivi. 2015
Uuden sukupolven Harry Potter!

Kate Greenway -mitalilla palkitun Jim Kayn häikäisevä nelivärikuvitus on hieno tulkinta Tylypahkan maagisesta maailmasta. Kayn kuvissa on herkkyyttä, huumoria ja voimaa. Maalauksellisuus ja tarkkaan harkitut yksityiskohdat tekevät oikeutta Rowlingin ajattomalle klassikolle.

Nyt myös nuoremmat lukijat voivat tarttua Rowlingin teossarjaan ja vanhemmille faneille tarjolla on nyt jotain aivan uutta! Näyttävä ja suurikokoinen lahjakirja
Harry Potter on meillä koko perheen suosikki ja nämä kuvitetut versiot tuovat tämän huikean velhopojan yhä nuorempien lukijoiden koettavaksi. Näitä haluaisin myös omiin paketteihin! Tällä hetkellä kuvitettujaversioita on ilmestynyt jo neljä.
.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Malena & Beata Ernman, Greta & Svante Thunberg: Sydämen asioita - perhe ja planeetta kriisissä

Ilmastovaikuttamisen nuoren supertähden ja hänen perheensä koskettava tarina.
Ilmastonmuutos uhkaa planeettaamme ja yhä useampi kokee ympäristöahdistusta. Kirja kertoo tositarinan perheestä, joka käsittelee henkilökohtaista kriisiään ryhtymällä taistoon ilmastonmuutosta vastaan.Malena Ernman, yksi Ruotsin tunnetuimpia oopperalaulajia, eli jännittävää elämää matkustaen maailmalla puolisonsa Svante Thunbergin ja lastensa kanssa. Kun Greta, tyttäristä vanhempi, lopettaa 8-vuotiaana syömisen miltei kokonaan, perheen arki hajoaa. Vanhemmat ponnistelevat saadakseen apua koulusta ja terveydenhuollosta. Lopulta tytär saa diagnoosin Aspergerin oireyhtymästä. Myös nuorempi tytär Beata alkaa oireilla ja saa diagnoosit muun muassa Aspergerista ja ADHD:stä. Sitten Greta näkee koulussa dokumentin ilmastokriisistä ja järkyttyy: Miksi tästä ei puhuta, vaikka tämä on ainoa tärkeä asia? Greta taivuttelee vanhempiaan muuttamaan elämäntapojaan eikä halua enää lentää. Syömishäiriö alkaa parantua samalla, kun Greta löytää intohimonsa. Maailmanlaajuiseen julkisuuteen hän nousee 15-vuotiaana elokuussa 2018 ryhtyessään koululakkoon Ruotsin valtiopäivätalon edessä Tukholmassa saadakseen huomiota ilmastokriisille.
Tässäpä kirja, joka jokaisen tulisi lukea aiheensa puolesta. Varsinkin niiden aikuisten ihmisten, jotka kiusaavat Gretaa ja pilkkaavat häntä sekä hänen ajamaansa asiaa netissä. Mikä parasta, kirja on kirjoitettu helppotajuisesti, joten se on helppoa luettavaa myös sellaisille, jotka eivät ole tottuneet lukemaan paljon. Vaikka kaikkien perheenjäsenten ääni kuuluu kirjan sivuilla, on pääasiassa näkökulma Gretan äidin Malenan. Hän kertoo rehellisesti lastensa neurologisista sairauksista ja ongelmista. Vaikka Gretan perhe on elänyt aina etuoikeutetussa asemassa, ei heidän arkensa ole ollut helpoimmasta päästä. Itse Aspergerin läheisenä koin kuvauksen Gretasta olevan hyvinkin aidon oloinen, lisäksi tiedän paremmin kuin hyvin, että kun Asperger löytää asian, joka on hänelle se the mielenkiinnonkohde, siihen asiaan suhtaudutaan hyvin intohimoisesti. Asperger ei kuitenkaan tee ihmisestä yhtää huonompaa ja tälläisissa asioissa se voi olla huikea voimavara, sillä paneutumisen puutteesta ei voida siinä kohtaa ainakaan syyttää. Asperger on erilainen tapa hahmottaa maailmaa, siihen kuuluu tiettyjä piirteitä, jotka voivat tuntua meistä oudoilta, mutta uskokaa pois että meidän ajattelumaailmat ja toimintatavat herättävät aivan yhtä suurta kummastusta heissä. Ja voin kertoa että Asperger ihminen ei varmasti tee yhtään mitään, mitä hän ei itse halua tehdä. En usko hetkeäkään, että Greta on muiden aivopesemä sätkynukke, toki hänen perheensä julkisuus auttoi varmasti tähän asemaan pääsemisessä.

Olisin toivonut enemmän Gretan ääntä kuuluviin ja enemmän puhetta ilmastoasioista, mutta hyvin niitä tuodaan esille tässäkin kokonaisuudessa. Mikä tärkeintä lukeminen herättää ajattelemaan ilmastonmuutosta, sen seurauksia ja planeettamme tulevaisuutta. Se saa pohtimaan mitä minä itse yksilönä voisin tehdä toisin planeettame hyväksi, se myös vesittää hyvin niitä kuluneita fraaseja kuten "ei Suomen tai Ruotsin kokoisella maalla ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta". Jos muutama koulutyttö pystyy omalla esimerkillään saamaan näin paljon puhetta ja kohua aikaan, niin mitä kokonaisen kansakunnan esimerkki voisi saada aikaan? Muutoksia täytyy tehdä ja pian, siihen Greta yrittää meitä herätellä. Tiedemiehet ovat puhuneet siitä jo useita vuosia, mutta kukaan ei ole halunnut kuunnella. Merkit ovat selvästi kaikkien meidän silmiemme edessä nähtävillä, mutta osa haluaa silti sulkea silmänsä. "Ainahan ilmasto on lämmennyt ja kylmennyt", totta niin on, muttei koskaan näin nopeassa tahdissa mitä nyt. Ihminen on omilla toimillaan kiihdyttänyt lämpenemistä ja jokaista aikaisempaa lämpenemistä on seurannut ekosysteemien romahdus, ja ihminen jos kuka on erittäin riippuvainen näistä ekosysteemeistä. Mitään suoria ratkaisuja kirjassa ei kuitenkaan tarjota, sillä suurimmaksi osaksi vastuu on valtioilla sekä suurilla yrityksillä, jotka tuottavat suurimman osan päästöistä. Kapitalismi ja "länsimainen hyvinvointi" on tässä asiassa suuri haaste. Ihminen voi kuitenkin omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen mitä ostaa ja mitä ei, mitä yrityksiä haluaa tukea ja mitä ei, mitä tekee ja mitä ei. Mitä enemmän ihmisiä tähän herää, sitä enemmän sillä on vaikutusta. Tällä hetkellä meillä on vain viiden prosentin mahdollisuudet saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset tavoitteet. Talomme on todellakin tulessa, mutta kukaan ei tee mitään ja juuri sitä Greta suuresti ihmettelee. Elämme täällä länsimaissa sellaisessa yltäkylläisyydessä, että suomalaistenkin kulutustottumuksilla tarvittaisiin 3,7 maapalloa, jotta luonnonvarat riittäisivät. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi.

Kirjallisessa mielessä tämä ei ole kummoinenkaan taidonnäyte, mutta asiansa puolesta sitäkin tärkeämpi kirja. Siksi en lähdekään tätä pisteyttämään. Toivon että jokainen lukee tämän, herää siihen miten nuoret ja aikuisetkin kokevat ilmastokriisin ja mahdollisesti lohduttoman tulevaisuuden. Herättää pohtimaan asioita.  Elämme kriisin keskellä, mutta kaikki käyttäytyvät kuin mitään kriisiä ei olisi olemassakaan. Pienilläkin teoilla on väliä ja Greta yrittää omalla esimerkillään osoittaa suuntaa.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2019
Alkuteos:  Scener ur hjärtat
Sivuja: 326
Suomentanut: Raija Rintamäki

Mistä minulle: Bookbeat

tiistai 3. joulukuuta 2019

Camilla Läckberg: Kultahäkki

Ulkopuolisten silmissä Faye on saanut kaiken: täydellisen aviomiehen, suloisen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholman parhailta kulmilta. Todellisuudessa ahdistavat muistot lapsuudesta Fjällbackassa vainoavat häntä, ja Faye kokee elävänsä vankina kultaisessa häkissä. Oli aika, jolloin hän oli vahva ja kunnianhimoinen nainen. Se oli ennen kuin hän luopui kaikesta miehensä Jackin vuoksi.

Kun Jack pettää Fayta, hänen maailmansa romahtaa. Faye on täysin musertunut, kunnes hän päättää antaa samalla mitalla takaisin ja keksii julman tavan kostaa.

Olen lukenut aiemmin muutamia osia Läckbergin suositusta Fjällbacka -sarjasta, josta olen kyllä pitänyt. Läckberg on taidokas tarinanpunoja ja hänen dekkareidensa tunnelmassa on sitä jotain. Kultahäkki on kuitenkin jotain hyvin erilaista, mihin Läckbergiltä on normaalisti totuttu, sillä tarina sijoittuu Tukholman rikkaiden seurapiireihin ja pinnallisten sekä onttojen henkilöhahmojen lisäksi kirjan juonikin on hyvin pintaliitoinen. Kultahäkki aloittaa uuden Faye -sarjan, joten jatkoa tällekin on luvassa.

Kuuntelin Kultahäkin äänikirjana, millaisena se toimi oikein mainiosti. Sopivan kevyttä ja sujuvasti etenevää tekstiä hyvän kertojan lukemana takasi, että jaksoin keksittyä kuuntelemaan tarinan mielenkiinnolla alusta loppuun. Minun kohdallani äänikirjojen on pakko olla kevyempää viihdekirjallisuutta tai keskittyminen kuuntelemiseen herpaantuu ja ajatukset hajoavat pohtimaan tekemättömiä töitä tai arjen murheita. Tarina etenee kolmessa eri aikatasossa ja rikoksia tapahtuu jokaisessa aina tietovarkauksista murhaan, mutta poliiseja tarinassa vilahtelee hyvin vähän. Tarinan päähenkilö Faye on määrätietoinen nainen, joka osaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä varjellakseen menneisyyttään, mutta myös päästäkseen tavotteisiinsa. Faye on kliseinen ja epäuskottava hahmo, mutta istuu kirjan tyyliin kuin nakutettu. Faye elää kultahäkissä, missä vääryyksiä tekevät ihmiset pukeutuvat Gucciin ja puukottavat toisiaan selkään saadakseen arkeensa jännitystä. Kaikkeen on varaa, mitään ei näennäisesti puutu, mutta elämä on onnetonta ja tukahduttavaa. Kun Faye saa elämänsä rakkuden, aviomiehensä Jackin, kiinni pettämisestä ja joutuu erossa puille paljaille hän päättää kostaa kaikki kokemansa vääryydet. Alistetusta pikkuvaimosta kuoriutuu kostonenkeli, joka janoaa julkista nöyryytystä ja enemmänkin. Hän haluaa viedä Jackilta kaiken...

Fayen henkilöhahmon kehityskaari oli kyllä kliseinen ja epäuskottavakin, mutta yleensä seurapiirisankarittaret ovat juurikin sellaisia - dramaattisia ja häikäilemättömiä. Toisaalta seurapiirien elämänkuvaus oli hyvinkin uskottavaa, enkä epäile yhtään etteikö sen kuvailussa piile paljon totuuttakin, vaikkemme tiedä missä kohtaa. Raha tai sen paljous saa ihmisissä aikaan paljon epäsuotuisia muutoksia ja kaikkea motivoi ahneus, rahannälkä ja ylellisyydenhimo on kyltymätöntä. Mutta jatkuva merkeillä brassailu alkoi jo loppuakohden ärsyttämään. Minua kun ei kiinnosta tippaakaan onko se stereotyyppinen sovinistisika pukeutunut Gucciin vai Pradaan.

Kirjalla on kuitenkin tärkeä sanomansa yhteiskunnallisessa mielessä. Naiset joutuvat edelleen kokemaan tänäpäivänäkin paljon hyväksikäyttöä niin työelämässä kuin parisuhteissakin. Juuri tähän epäkohtaan Läckberg on halunnut ottaa kantaa kirjallaan, se on kutsuhuuto kaikille naisille pitämään huolta oikeuksistaan ja tuntemaan oman arvonsa.  Maailmassa on vieläkin paljon sukupuolittuneita rooleja ja käsityksiä, jotka istuvat tiukassa - patriarkaaliseen yhteiskuntaan ei ole historiassa edes pitkä matka taaksepäin ja sen maailmanjärjestyksen jäänteitä voimme huomata edelleen joka päiväisessä elämässämme.

Äänikirjan loputtua minulla oli olo kuin olisin katsonut suositusta rikossarjasta jakson. Ei mitään uutta ja yllättävää, hauskaa hetkellistä viihdettä, muttei mitään mieleenpainuvaa tai ikimuistoista. Ajanvietteenä ja viihdykkeenä tämä onnistuu lunastamaan odotuksensa. Jos kaipaa jotain kevyempää, on Kultahäkki juuri oikea valinta.

Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: En bur av guld (2019)
Sivuja: 350
Suomentanut: Aleksi Milonoff

Mistä minulle: Bookbeat

maanantai 2. joulukuuta 2019

Maja Lunde: Mehiläisten historia

Vuosi 1857. Suurperheen isä William etsii elämälleen tarkoitusta. Kauan sitten haudattu kunnianhimo herää uudelleen, kun hän löytää mehiläisten kasvatuksen. Vuonna 2007 mehiläisfarmari George ymmärtää, että työlle ei löydy jatkajaa. Samaan aikaan mehiläiskuolemien aalto pyyhkii yli maailman, ja yksityinen muuttuu yleiseksi: millainen on maailma ilman mehiläisiä? Vuonna 2098 se on totta, ja kiinalaiset pölyttävät puita käsin. Tao toivoo pojalleen parempaa, mutta poika sairastuu ja katoaa. Kuka on vienyt hänet, ja miksi? Arvoitus kiertyy spiraalina takaisin kohti mehiläisopasta kirjoittavaa

Maja Lundin Mehiläisten historia aloittaa ilmastokvartetin, jonka toinen osa Sininen ilmestyi tänä vuonna suomeksi. Minkälainen olisikaan maailmamme ilman tuota pientä ja ärsyttävää hyönteistä, jonka pistokin sattuu niin maan perhanasti? Toivotonta olisi elomme, sillä ekosysteemillemme tärkeä pölyttäminen tapahtuu pääasiassa mehiläisten välityksellä. Tao elää tulevaisuuden  maailmassa, jossa ihmiset joutuvat hoitamaan tuon kallisarvoisen työn itse käsin ja maailmalla käristään ruokapulasta samalla kun lihasta voi vain unelmoida. George taas on mehiläiskasvattaja, joka joutuu kokemaan elantonsa hiljattaisen tuhoutumisen. Hänen kallisarvoisena vaalima perintötila tulee pojalle arvottomaksi vain yhdessä yössä. 1800-luvulla eläneen Williamin intohimo on mehiläisten kasvatuksessa. Hän tulee tietämättään keksimään jotain mullistavaa, joka myöhemmin tulevaisuudessa muodostuu merkittäväksi, vaikka aikanaan hän ei siitä saanut mainetta ja mammonaa. Tarinaa kerrotaan siis kolmessa aikatasossa kolmen eri kertojan näkökulmasta. Näistä ehdottomasti kiinnostavin oli tulevaisuuden kuvaus lohduttomasta todellisuudesta, jossa Tao eli. Näistä kolmesta juonikaaresta, Taon tarina oli myös vauhdikkain, kun hän yrittää selvittää mitä hänen yhtäkkiä sairastuneelle ja sitttemmin kadonneelle pojalleen on tapahutunut. Kaksi muuta tarinaa olivat melko valjuja ja odotin lähes läpi kirjan jotakin merkittävää tapahtuvaksi, kunnes tajusin lopettaa odottamisen.

Henkilöhahmot jäivät ikävän kaksiulotteisiksi ja koko kirja itsessään oli melko väritön. Odotin jotain suurieleistä ja mahtipontista, painiihan kirja kuitenkin painavan teeman parissa. Ilmastoasiat ovat olleet viime aikoina kaikkien huulilla ja ihmisten käsityksiä, asenteita ja mielipiteitä on pyritty muuttamaan melko suurisanaisesti niin puolesta kuin vastaankin. Kieltämättä lukijalle tulee selväksi kuinka katastrofaaliset seuraukset mehiläisen katoamisella olisi ekosysteemille ja ihmiskunnalle, mutta kokonaisuutena kirja ei kyennyt tekemään sen suurempaa vaikutusta tai herättämään tunteita suuntaan tai toiseen, ikävä kyllä. Onneksi kirja oli sujuvasti kerrottu ja sain luettua sen kunnialla loppuun asti. Valikoin tämän kirjan nimittäin Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan kirjasta jossa käsitellään ilmastonmuutosta. Tuo haastekohta oli tuottanut minulle jo enemmänkin pääinvaivaa ja olisi ollut harmi, jos tätä ei olisi saanut luettua loppuun. 

En tiedä aionko tarttua Lunden seuraavaan kirjaa, tämän perusteella voi olla etten lähde kokeilemaan, kun lukulistalla keikkuu monta paljon kiinnostavampaakin teosta. Mutta Lunden ja Lisa Aisaton  uuden satukirjan Lumisisko kotiutin lapsille kirjakaupasta. Se oli kuvitukseltaan jo niin lumoava, että kirjaa ei voinut vastustaa. Kuvitus on kieltämättä yksi kauneimpia koskaan näkemiäni, mutta tarinakin vaikuttaa upealta sen perusteella, mitä olemme lasten kanssa yhdessä ehtineet sitä lukemaan. Kirja on täydellinen joulukirja, sillä siinä on 24 lukua, joten sitä voi hyödyntää myös satujoulukalenterina.

 Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2016
Alkuteos: Bienes historie (2015)
Sivuja: 431
Suomentanut: Katriina Huttunen

Mistä minulle: Kirjastosta

tiistai 26. marraskuuta 2019

Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun

"Stella on psykoterapeutti, naimisissa Henrikin kanssa ja 13-vuotiaan Milo-pojan äiti. Hänen vastaanotolleen tulee nuori nainen, Isabelle. Kohtaaminen järkyttää Stellan perin pohjin: hän on varma, että Isabelle on hänen tyttärensä Alice, jonka uskotaan kuolleen 21 vuotta aiemmin. Isabellesta tulee Stellalle pakkomielle. Ammatillisuuden rajat sortuvat, kun hän vaanii Isabellea pyrkien kaikin tavoin yhteyteen tämän kanssa. Isabellen äiti Kerstin ja Henrik yrittävät turhaan saada Stellan raiteilleen."

Elisabeth Norebäck on 37-vuotias insinööri ja esikoiskirjailija, joka sai idean Sano että olet minun romaaniinsa ollessaan äitiyslomalla. Ei uskoisi, että tämä huikea trilleri on naisen ensimmäinen romaani, sillä en löytänyt tästä valmiista ja  onnistuneesta lukupaketista moitteen sanaa. Ja se on aika paljon, kun liikutaan kuitenkin rikoskirjallisuuden alla. Dekkarien ja trillereiden ilmestymisessä on viime aikoina vallinut nouseva buumi, joka ei ota laantuakseen. Monenmoista on siis jo luettu ja koettu, harva teos kykenee enään yllättämään tai edes yltämään keskitasoa korkeammalle. Mutta Norebäckin Sano että olet minun oli täyden viiden pisteen kirja. Uskomattoman ravisuttava lukukokemus, joka onnistui herättämään monenlaisia tunteita.

En tiedä edes mistä lähtisin purkamaan lukukokemustani. Kirja onnistui tempaamaan minut mukaansa jo alusta alkaen. Intensiivinen tunnelma kohoaa hiljalleen tarinan edetessä ja puolen välin jälkeen kirjan laskeminen käsistään on lähes mahdotonta. Niinpä minun oli luettava kirja loppuun yhdeltä istumalta. Vaikka aihe lapsen nappaamisesta ei ole mitenkään uusi tai uniikki, niin Norebäck on osannut pukea äidin tuskan, kuilun reunalla haromisen ja vahvan äidinvaiston upeasti sanoiksi. Myös kahden äidin välissä seisovan, aikuistuvan tyttären epävarmuus ja suhde vanhempiin oli hätkähdyttävän realistisesti kuvattua kipuilua. Mutta kunniamaininnan ansaitsee Kerstinin henkilökuva, joka nousi ehdottomasti suosikikseni. Upeaa tarinointia murentuneen ja sairaan mielen sisältä. Jokainen tarinassa esiintyvä keskeinen henkilö oli uskottava ja realistinen, mikä toi tarinan iholle. Se sai minut pohtimaan lapsen menettämisen tuskaa, mielenterveys ongelmaisten vanhempien kanssa kasvavien lasten tilannetta sekä sitä miten itse olisin toiminut Stellan saappaissa.

Rakenteeltaan Sano että olet minun noudattaa uskollisesti rikoskirjallisuudesta tuttua kaavaa, jossa tarinan syventämiseksi juonen kehitystä seurataan useasta eri näkökulmasta - tässä tapauksessa Stellan, Isabellen sekä Kerstinin. Virkavalta ei juurikaan tähän tarinaan sekaannu, vaan vyyhteä lähdetään punomaan auki pelkästään maallikkojen näkökulmasta. Pienoista salapoliisin työtä vaatii Stellalta lähteä selvittämään, mitä hänen tyttärelleen tapahtui parikymmentä vuotta sitten, sillä kaikki uskovat vakaasti että Stellan pieni tyttö on karannut vaunuista ja hukkunut. Ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetty, eikä Stella koskaan uskonut tyttärensä kuolleen. Mutta miten saada selvitettyä totuus, kun ainoatakaan johtolankaa ei ollut? Tarinan lopputuloshan on koko ajan selvillä lukijalle, tarinan hienous piileekin sen raadollisessa psykologisessa ulottuvuudessa. Miten näin pääsi käymään?

Lupaava dekkaristi, ja onneksi Norebäck työstää jo seuraavaa romaaniaan. Toivottavasti sitä ei tarvitse kauan odottaa ja suomennoskin ilmestyisi pian. Haluan päästä jo lukemaan lisää! Jos taso on ensimmäisen kirjan kohdalla jo tätä, on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan kirjailija kehittyy. Jos ette ole tätä vielä lukeneet, suosittelen ehdottomasti tutustumaan.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: LIKE
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: Säg att du er min (2017)
Sivuja: 408
Suomentanut: Ida Takala & Sirje Niitepõld

Mistä minulle: Kirjastosta

maanantai 25. marraskuuta 2019

Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli

"Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään, ja kuoressa David Martínin nimi. Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli toistaa kirjeessään vuosi sitten esittämänsä tarjouksen. Hän lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään Corellin tarjouksen – mutta hinta on kovin mahdollinen.
 
David johdatetaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, joka kuiskii hänelle salaisuuksiaan. Myös lukija on vietelty."

Tämä kirja on ollut hyllyssäni jo hävettävän kauan aikaa lukemattomana. Muuton yhteydessä kirjoja lajitellessani uusille paikoilleen, satuin pyörittelemään tätä kädessäni hieman pidempään ajatuksena että pitäisi tämäkin jo lukea. Hyllyttäessäni iski tajuntaani myös se karu totuus siitä kuinka paljon omistan lukemattomia kirjoja. Kun sain Hiljaisen potilaan luettua, oli ajatus tähän tarttumisesta kypsynyt jo päässäni valmiiksi. Olen ostanut tämän kirjan joskus vuonna 2009 tai 2010 kirjakerhon kuukauden paketin mukana. Siitä asti, noin kymmenen vuotta, kirja on kulkenut mukanani kodista ja elämäntilanteesta toiseen, lukemattomana hyllyssäni pölyä keräämässä. Ja poikkeuksellisesti en laita tätä kirjaa kiertoon lukemisen jälkeen, vaan haluan kerätä koko sarjan hyllyyni.
 
Zafónin ensimmäinen teos Tuulen varjo, joka kuuluu myös tähän Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjaan, teki minuun suuren vaikutuksen. Se oli mieleenpainuva lukukokemus kaikessa hienoudessaan. Enkelipeli ei onnistunut yltämään ihan samoihin korkeuksiin, mutta eittämättä sen kansien väliin kätkeytyvä tarina on taidokas ja omaperäinen. Vaikka kirjat kuuluvat kumpikin UKH-sarjaan, teokset voidaan lukea täysin itsenäisinä teoksina. Ainut yhdistävä tekijä kirjoissa on tuo Unohdettujen kirjojen hautausmaa ja sen tuttu portinvartija sekä metreittän jatkuvat sokkeloiset hyllyrivit. Toki toivon sarjan edetessä että tuon kummallisen kirjaston mysteerit viimein avautuvat lukijalle, erittäin mieltä kutkuttava paikka, jossa vierailisin mielelläni itsekin. UKH-sarjaan kuuluvat näiden kahden edellä mainitun osan lisäksi vielä Taivasten vanki, Marina ja Henkien labyrintti.

Enekelipeli on viihteellinen lukuromaani, joka on tunnelmaltaan paljon synkempi kuin Tuulen varjo. Kirjaa onkin tituleerattu Tuulen varjon pahaksi sisarpuoleksi, enkä ihmettele miksi. Enkelipelissä on vahvasti goottilainen ja melankolinen tunnelma, jossa onnettomuuksia sattuu Barcelonan hämyisillä kujilla. Kirja on jaettu kolmeen osaan, mutta tarina pääasiassa tapahtuu 1920-luvun Barcelonassa. Kirjan ensimmäinen osio painottuu nuoren kirjailijalupaus Davidin onnettomaan lapsuuteen ja rankkaan nuoruuteen, josta hän onnistuu taidoillaan sekä vaikutusvaltaisien ystäviensä avustuksella ponnistamaan kirjailijaksi kustantamon listoille ja muuttamaan viimein taloon, josta on pikku poikana jo haaveillut. Toisessa osassa näyttämölle astuu kunnolla kummallinen ja mystinen Andreas Corelli, pariisilainen kirjakustantaja, joka saa aikaan Davidissa kauhunväreitä. Corelli lähestyy sitkeästi Davidia, jotta tämä kirjoittaisi hänelle kirjan ja on valmis maksamaan kirjasta hinnan minkä hyvänsä - vaikka palauttamaan nuoren kirjailijan terveyden. Kun kustannussopimus Corellin kanssa on lyöty lukkoon ja David löytää Unohdettujen kirjojen kirjastosta erään Diego Marlascan kirjoittaman kirjan, alkaa juoni hiljalleen tiivistyä. Davidille selviää että tuo Marlasca on asunut häntä ennen tornihuvilassa ja tehnyt sopimuksen samaisen Corellin kanssa vuosia aikaisemmin. David rupeaa selvittämään Marlascan kohtaloa, sillä pelkää joutuneensa itse samaan soppaan edeltäjänsä kanssa. Kolmannessa osassa tunnelma tiivistyy entisestään ja kaikki alkaa viimein selvitä, ainakin jollain tasolla. Minun täytyi ahmaista kolmas osa yhdeltä istumalta, mutta vaikka kaikki näennäisesti lukijalle selitetäänkin,  jätetään juoni sen verran avoimeksi ja monitulkintaiseksi että minulla jäi mieltäni askarruttamaan vielä monta kysymystä.

Corelli herätti minussa vahvoja mieleyhtymiä Bulgakowin Saatana saapuu Moskovaan teokseen ja kirjan maaginen realismi ja mielikuvitukselliset juonenkäänteet toivat etäisesti mieleen Murakamin teokset. Myös henkilöhahmoja ei säästellä ja heitä kaatuu kuin erään toisen kirjailija Martinin teoksissa konsanaan. Juoni siis on yllätyksiä täynnä. Mutta muuten miellyttävää lukukokemusta vaivasi juonen sekavuus ja pienet epäloogisuudet, jotka söivät muuten niin kutkuttavan mysteerin uskottavuutta. Kokonaisuutena Enkelipeli on kuitenkin erittäin viihdyttävä lukuromaani, jonka salaisuuksiin uppoaa vaivattomasti ja sivut kääntyvät kuin huomaamatta.


Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2009
Alkuteos: El juego del ángel (2008)
Sivuja: 607
Suomentanut: Tarja Härkönen & Anu Partanen 

Mistä minulle: Ostettu kirjakerhon kautta