torstai 2. toukokuuta 2019

Iltasatuna Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli

"Veljeni, Leijonamieli kertoo kahdesta veljeksestä, Joonatan ja Kalle Leijonasta. Sairas pikkupoika Kaalle eli Korppu ihailee suuresti isoveljeään Joonatania. Isoveli pelastaa Korpun palavasta talosta mutta menehtyy itse. Pian myös Korppu kuolee sairauteensa ja seuraa veljeään kauniiseen maahan, Nangijalaan. Veljeni, Leijonamieli on sekä jännittävä kertomus vihreiden laaksojen, sadun ja leiritulien maasta että hyvän ja pahan kamppailusta, kaiken voittavasta ystävyydestä ja kuolemasta."

Veljeni, Leijonamieli on satuklassikko, joka kuuluu lapsuuteni ikimuistoisimpiin kertomuksiin. Siksipä lahjoitin oman kappaleeni tästä kirjasta lapsilleni, jotta hekin voivat nauttia tästä ajattomasta tarinasta vuosien saatossa. Aloitimmekin heti lukemalla tätä kirjaa iltasaduksi, vaikka hiukan aluksi mietin onko tämä vähän liian jännittävä 5- ja 7-vuotiaille pojille. Turhaan pelkäsin, vaikka lapset kommentoivat tämän olevan jännittävä tarina, ei se aiheuttanut painajaisia kuitenkaan. Lapset kuuntelivat korvat höröllään, kun veljekset suuntasivat Katlan luolaan ja seikkailivat Nangijalassa. 

Vaikka äiti kyyneliä nieleksikin kirjan loppuessa, pojat eivät kokeneet tarinaa lainkaan surullisena. On hauska huomata kuinka eritavalla lapset ja aikuiset kokevat sekä tulkitsevat saman tarinan. Kun mainitsin itse, että olipas surullinen tarina, poikani kysyivät että miten niin? He eivät tienneet tai edes tajunneet veljeksien lopussa tehneen itsemurhaa, heidän mielestään he menivät vain sujuvasti nyt Nangilimaan. Kuitenkin tarinassa vahvasti läsnäoleva kuolema herätti lapsissa paljon kysymyksiä, ja kävimmekin mielenkiintoisia sekä tärkeitä keskusteluja aiheesta kirjan innoittamana - lapsentasoisesti tietenkin. Lapsen mieli ja mielikuvitus toimi eritavalla kuin minun, eivätkä he kiinnittäneet samoihin asioihin huomiota tai edes ymmärtäneet samoja tapahtumia sillälailla kuin aikuinen ne näkee. Ja miten he voisivatkaan ymmärtää sellaisia tapahtumia, jotka ovat heille vain käsite tai ei edes sen vertaa? Toisaalta huomasin tämän olevan lapsille myös tavallaan lohdullinen tarina, kuoleman koskettaessa perhettämme muutamaa kuukautta aikaisemmin lasten papan äkillisenä poismenona. Poikani pohtivat onkohan pappakin nyt seikkailemassa Nangilimassa, missä aikuisetkin leikkivät.

Tarinan kieli on vanhahtavaa, ja ainakin nykylapselle hieman haastavaa seurattavaa. Kuvailua on varsin paljon, joten oikein pitkien kuvailujen kohdalla saattoi huomata lapsissa keskittymisen herpaantumista. Nykylapset kun ovat tottuneet hieman suoraviivaisempaan kerrontaan, ja omat poikanikin pitävät enemmän vauhdikkaammasta kerronnasta kuin runsaasta kuvailusta. 

Koin näin aikuisena tämä lapsuuden suosikin yllättävän erilailla. Lapsena olin enemmän sadun vietävissä, mutta nyt kiinnitin huomiota veljesten erilaisuuteen. He olivat täysin toistensa vastakohtia -  Joonatan lihaksikas, vahva, rohkea, komea ja kaikkien rakastama. Korppu taas pieni ja arka poika, joka surkuttelee itseään joka käänteensä ja omaa erittäin heikon itsetunnon. Korppu oli minun mielestäni välillä hivenen ärsyttäväkin kaikessa surkeudessaan, mutta Joonatan rakastaan veljeään suunnattoman paljon. Toistensa vuoksi he ovat valmiita uhmaamaan vaaroja sillä rakkaus veljeä kohtaan on sanomattoman vahvaa, ja tämä veljesrakkaus olikin kirjan kauneimpia teemoja. Pysähdyin itsekseni myös pohtimaan sitä että Joonatan oli henkilöhahmona paljon kypsempi mitä 13-vuotiaat normaalisti olisi. Hän tuntui lähes aikuiselta, vaikka oli lapsi vielä itsekin.

Paljon on ollut puhetta siitä että tämä kannattaa harkiten lukea lapsille, mutta ainakin poikiin tälläiset huimemmat seikkailutarinat uppoaa. Sain myös huomata että lasten oma mielikuvitus suojelee lapsia, muokaten tapahtumia lapsen kokemusmaailmaan sopiviksi. Ihan herkimmille lapsille en tätä lähtisi iltasatuna lukemaan, mutta muuten suosittelen uskaltautumaan tämänkin klassikon pariin Vaahteramäen Eemelin ja Peppi Pitkätossun ohella. 

Itse aion hyötyä tästä luku-urakasta lukijanroolissa sen verran, että osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 1993
Alkuteos: Bröderna Lejonhärta (1973)
Sivuja: 287
Suomentanut: Kaariina Helakisa

Mistä minulle: Olen saanut tämän lapsena lahjaksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti