Jessica Townsend: Meinioseppä - Morriganin kutsumus

"Morrigan Korppi ja Pihlaja Swift ovat läpäisseet vaaralliset koetukset ja ovat nyt Nevermoorin Meineikkaan Seuran koulutettavia. Mutta Morriganin taival maagisessa Nevermoorissa, sen salaisuuksien keskellä on vasta alussa. Pian käy selväksi, että kaikkea taikuutta ei suinkaan käytetä hyvään…"

Paljon maailmalla kiitosta saanut ja palkintoja kahminut sarjan ensimmäinen osa Nevermoor - Morriganin koetukset ei vakuuttanut minua täysin. Sarjan aloitusosaa mainostettiin ehkä liikaa Pottereiden maineen siiveellä ja muokkasi liikaa ennakko-odotuksiani kirjan suhteen. Nyt kuitenkin tiesin paremmin enkä ladannut minkäänlaisia odotuksia kirjaa kohtaan. Yllätyksekseni sain huomata että hullaannuin tähän sarjan toiseen osaan täysin, olin niin tarinan sisässä, että lopussa taisin huudahtaa muutaman kerran jännityksestä ääneen. 

Nyt voin hyvillä mielin todeta, että vaikka kirjan tunnelmassa on toki edelleen Pottermaisia vivahteita - on taianomainen maailma, taikakoulu, kirottu ja väärin ymmärretty tyttö, jolla on kytköksiä pahamaineiseen pahikseen, josta ei haluta edes ääneen puhua - on tarina muotoutunut enemmän persoonalliseksi itsekseen. Potterit henkii vanhaa aikaa, kun taas tässä kirjassa on hieman moderneita vivahteita. Minusta oli ihana tutustua syvemmin maagiseen Nevermooriin, kaupunkiin, josta löytyy kiertokujia, joista päädyt aivan toiselle puolelle kaupunkia, kuin kadun pätkiä, joissa saatat tempautua yhtäkkiä pääalaspäin. Tuo kaupunki kätkee sisäänsä vedestä rakennetun talon sekä kiinnostavaakin kiinnostavamman Meineikkaan seuran, jonka alaisuudessa Morriganin tulisi saada koulutusta ja oppia kyvyistään meinioseppänä. Olin ehkä ihan hitusen pettynyt siihen, että opiskelusta ja koulusta ei kerrottu enempää. Olisin halunnut uppoutua vielä syvemmälle kirjan maailmaan.

Kirjassa oli myös yksi perustavanlaatuinen ongelma - se loppui ihan liian aikaisin. Tunnelma oli niin ainutlaatuinen, Nevermoor niin taianonmainen, että tarinaa olisi voinut hyvin venyttää vielä parilla sadalla sivulla. Myötäelin hyvin vahvasti tarinan mukana alusta loppuu, seurasin jännittyneenä Morriganin yksikön suhteiden kehittymistä ja ystävyyssuhteita. Olin hyvin vihainen Morriganin saaman opetuksen laadusta ja pelkäsin Ezra Viiman pilaavan kaiken. Yllätyin kovasti myös  muutamista juonenkäänteistä, joita en osannut yhtään odottaa. Voisin siis melkein sanoa, että tämä toinen osa oli parempi kuin ensimmäinen. En millään malttaisi odottaa seuraavan osan ilmestymistä!

Olen virallisesti nyt yksi niistä, jotka ovat tähän sarjaan hullaantuneet. Eihän tämän tarinan viehätysvoimaa kykene vastustamaan, minulla ei riitä edes superlatiivit kuvaamaan kuinka upea tämä lukukokemus oli!

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: WUNDERSMITH - The Calling of Morrigan Crow
Sivuja: 200
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta

Mistä minulle: Bookbeat

Kommentit

  1. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, täytyypä pistää nimi mieleen. Hieman kyllä vierastan tuota kömpelöhköltä tuntuvaa tapaa suomentaa hahmojen nimiä(Morrigan Korppi, Pihlaja Swift). Samaa tosin näkyy Pottereissakin, mutta on se vähän hassua kumminkin.

    VastaaPoista
  2. Mulla tää oottaa kirjastossa varattuna. Pidin ekasta osasta, joten ootan tän lukemista kovasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti