"Millaista on rakastaa miestä, joka johtaa maailman kokaiinikauppaa
yhdessä maailman korruptoituneimmista maista? Virginia Vallejo kertoo
avoimesti suhteestaan Kolumbian pelätyimpään huumeparoniin Pablo
Escobariin.
Pablon ja Virginian suhde kesti viisi vuotta huolimatta siitä, että
Escobarilla oli vaimo ja lapsia. Suhteen aikana Virginia pääsi
osalliseksi todellisesta luksuselämästä, mutta suhteen loputtua ja
etenkin Escobarin kuoleman jälkeen Vallejon elämä muuttui täysin.
Virginiasta tuli sosiaalinen hylkiö, ja tietojensa takia hän oli
hengenvaarassa. Vuonna 2006 Yhdysvaltain huumepoliisi DEA kiidätti hänet
todistajansuojeluohjelman turviin Miamiin, missä hän edelleen asuu."
En yleensä lue omaelämäkerrallisia tietokirjoja, mutta Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria vaikutti aiheeltaan niin erikoiselta ja mielenkiintoiselta, että päädyin lainaamaan kirjan kirjastosta. Harvemmin sitä pääsee kurkistamaan huumeparonin elämään, hänen rakastajattarensa näkökulmasta. Pablo Escobar on yksi maailman tunnetuimmista rikollisista ja luketui maailman rikkaimpien miesten joukkoon. Hän pyöritti menestyksellistä huumebisnestä Kolumbiassa ja sanotaan että Escobarin kartelli toimitti jopa noin 80% koko maailman kokaiinista. Liikevaihto ei pyörinyt ihan pikkurahoissa, ja tuo politiikkassakin vaikuttanut huumemoguli omistikin mm. yhden lentokoneen sijaan kokonaisen laivueen koneita ja oman eläintarhan.
Kirja on todella yksityiskohtainen ja kuvaa todella tarkasti tapahtumia, joita Virginia muistelee jälkeenpäin. Tämä sai minut pohtimaan kuinka paljon kirjasta on totta ja kuinka paljon muistojen vääristymiä ja mielikuvituksen värittämää? Tällä toki ei suuremmin ole väliä, sillä muuten tarina pysyy faktassa ja maalaa Escobarista kuvan hyvin häikäilemättömänä ja julmana miehenä. Escobar tuntui olevan narsistien valioluokkaa. Aluksi hän osasi olla niin hurmaava ja kertoa kuulijalle juuri ne sanat, jotka tämä halusi kuulla. Mies sai lähes jokaisen taipumaan tahtoonsa ja kartellin jäsenet pysymään uskollisena hänelle. Hän sai myös Virginian taipumaan käsissään kuin sulan vahan ja onnenpäivien aikana kaikki olikin vielä hyvin. Moni kakku päältä kaunis, jotkut sisältä silkkaa sontaa. Kun Escobarin alamäki alkoi ja hän joutui painumaan maan alle, alkoivat myös hankaluudet. Kuinka julmasti tuo mies pystyi kohtelemaan Virginiaa ja muita läheisiään.
Muttei Escobar ollut ainoa, joka saa karvat nousemaan pystyyn. Minun silmissäni diivaileva Virginia nostaa liikaa itseään esille. Kertoilee kuinka hän saa shoppailtua päivässä Manhattanilla monen kymmenen tuhannen edestä, kuinka hän puketuu vain laatudesigniin. Aivankuin hänen viiden tuhannen dollarin mekoillaan ja käärmeennahkalaukuillaan on mitään väliä muiden tapahtumien valossa. Hän korostaa sitä, kuinka lukuisien lehtien kansikuvamallina hän on toiminut, kuinka suosittuja hänen juontamansa tv-ohjelmat ovat olleet ja hänen esiintymisensä mainoskampanjoissa buustannut brändien tuottoa. Hänelle kelpaa vain rikkaat miehet ja hän ei kaipaa mitään orkideoita, kun ottaisi vastaan mielummin rubiineja. Yäk, yäk ja yäk miten puistattava ihminen. Niin itsekeskeinen, että lukeminen otti välillä pannuun niin että höyry nousi korvista. Halusin lukea hänestä ja Escobarista, en siitä kuinka kaunis ja älykäs, laatutietoinen ja hyväsydäminen ihminen hän oman tulkinnan mukaansa on. Virginia vaikutti yrityksistään huolimatta vain itserakkaalta ja turhamaiselta, eikä hänen yrityksensä kiillottaa omaa sädekehäänsä toimineet, vaan pudottavat pohjaa tarinan uskottavuudelta. Onhan se nyt jo lähtökohtaisesti selvää ettei lämmin ja hyväsydäminen ihminen rakasta sellaista rikkollista, mikä Pablo Escobar oli ja katso läpisormien ja anna anteeksi niin paljon mitä Virginia teki ja antoi. Virginia oppi myös sulkemaan silmänsä kauheuksilta ja vaikutti lopulta vahavasti noissa kuvioissa, vaikka itse pitikin niin sanotusti puhtaat jauhot pussissa. Minun silmissä hän oli yhtä rikollinen kuin Escobarkin ja rahan sokaisema.
Tämän kirjan pohjalta on tehty elokuvakin, sen haluaisin nähdä. Lisäksi sarja nimeltä Narcos kertoo myös Pablo Escobarista ja hänen huumebisneksistään. Kirja itsessään jäi kerronnan vuoksi hieman vaisuksi lukukokemukseksi. Virginia itsensä tyrkyttämisen lisäksi kerronta oli liian hajanaista sekä dramatisoitua, enkä aina oikein meinannut pysynyt kärryillä tapahtumissa, vaikka isommassa mittakaavassa juonikaari pysyikin hallinnassa. Tarinassa vilisi myös liikaa nimiä, osan näistä tapahtumista olisi voinut karsia ja keskittyä tarinassa enemmän Escobariin.
Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: LIKE
Ilmestynyt suomeksi: 2017
Alkuteos: Amando a Pablo, odiando a Escobar (2007)
Sivuja: 461
Suomentanut: Sari Selander
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti