Agatha Christie: Lentävä kuolema

"Koronkiskuri murhataan lentokoneessa Pariisin ja Lontoon välillä. Onneksi matkustamossa on myös belgialainen mestarietsivä Hercule Poirot.

Istuin nro 9 tarjosi Hercule Poirotille mainiot tarkkailuasemat: Hänestä oikealle istui sievä nainen, joka oli silminnähden ihastunut vastapäätä istuvaan mieheen. Lady Horbury paikalla nro 13 oli mitä ilmeisimmin kokainisti. Käytävän toisella puolella istuvaa salapoliisikirjailijaa ahdisteli ampiainen. Mutta Poirot ei nähnyt, että istuimella nro 2 hänen takanaan kyhjötti naisen eloton ruumis. Käy ilmi, että nainen on murhattu myrkkynuolella. Ammuttiinko se kenties puhallusputkella tai imukkeella? Miksi uhrin kahvikupin vieressä on kaksi lusikkaa? Poirotin pienet harmaat aivosolut löytävät mysteerin ratkaisun matkatavaraluettelosta."

Christien kirjat ovat nerokkaita, sen saan huomata kerta toisensa jälkeen, kun hänen kirjojaan luen. Hienous syntyy pienistä yksityiskohdista, joita hän yhdistelee ja luo aina vain uusia kytköksiä rikoksen taustalle. Lukijaa vedetään kuin pässiä narusta, eikä varmasti kovin moni voi kehua arvanneensa loppuratkaisuja etukäteen Christien kirjojen kohdalla. Taas oli juonirakennettu niin, että se toi eteen aina vain uusia yllätyksiä. Arvaukseni murhaajan suhteen osui tällä kertaa oikeaan, mutta motiivi ja tekotapa oli täysin hakoteillä, vaikka luulin olleeni Poirotin ajatuksenjuoksua edellä.

Poirot on ihana, elegantti, oman arvonsa tunteva herrasmies, joka älyllä ja tarkkaavaisuudellaan ratkaisee tapauksen kuin tapauksen. Hän on aina kohtelias ja rauhallinen, hermostuttavimmasakin tilanteessa, eikä koskaan paljasta enemmän kuin on tarpeen, ellei ole täysin varma. Lopussa hän voittajan elkein kertoo aina ratkaisut tapaukseen, kuten tässäkin kirjassa. Hän tuo esille itsevarmasti ja kylmänrauhallisesti esille, mitä lentokoneessa todella tapahtui ja miksi. Hän saa syyllisen lopulta kimpaantumaan ja tekemään tunnustuksen murhan suhteen, vaikka todellinen murhaaja luuli olleensa ovela ja peitelleensä jälkensä hyvin. Mutta Hercule Poirotilta ei jää mitään huomaamatta. 

Nämä perinteiset rikospähkinät ovat niin minun mieleeni. Väkivallalla ei turhaan mässäillä, tunnelma on yleensä rauhallinen ja elegantti, vaikka mieli askarteleekin kuumeisesti arvoituksen parissa. Lentävän kuoleman asetelma on hyvinkin perinteinen, mutta toimivaksi todettu suljetun huoneen mysteeri, jossa tapahtumapaikkana toimii ajalleen poikeuksellisen modernisti matkustajalentokone. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran 1935, jolloin oli tavallisempaa matkustaa laivalla tai junalla  entä lentokoneella. On kuitenkin selvää että syyllisen täytyy olla joku koneen matkustajista, sillä murha tapahtuu matkan aikana. Lukijan epäilykset suunnataan vuorollaan jokaiseen lentokoneen matkustajaan ennenkuin totuus paljastetaan. En ole vielä kertaakaan pettynyt Christien kirjojen parissa ja vaikka olen useampia jo ehtinyt lukemaan, on minulla vielä onneksi monta lukukokemusta edessäni. Onhan tuolta dekkarikuningattarelta ilmestynyt noin 70 teosta. 

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: Death in the Clouds (1935)
Sivuja: 303
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit