Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat

"Elämän ja kuoleman kysymykset. Jatkuva ihmisruumiin eritteiden tsunami. Surkeammat tienestit kuin sairaalan pysäköintimittarilla. 97 tunnin työviikko ja hei hei ystävät ja vapaa-aika. Sellaista on nuoren lääkärin elämä.

Nämä salaiset päiväkirjamerkinnät on raapustettu keskellä sairaalan hektistä arkea. Ne tuovat iholle todellisuuden lääkärisarjojen takana - sensuroimatta yhtäkään ällöttävää yksityiskohtaa tai potilaiden älynväläystä.

Päiväkirja paljastaa kaiken mitä olet halunnut tietää sairaalaelämästä - ja enemmän kuin muutaman asian, jotka olisit voinut jättää väliinkin. Ja kyllä, sen lukeminen voi vähän kirpaista." 

Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista oli mustalla huumorilla höystetty kertomus lääkärin ammatista Iso-Britanniassa. Se kuvaa huumorin kautta sitä raskasta arkea, mitä terveydenalan ammattilainen joutuu tarpomaan valitsemallaan tiellään NHS:ssä. Varsinkin tie lääkäriksi on monivaiheinen eikä aina niin imarteleva sillä aloittelevan lääkärin palkka vastaa lähetin palkkaa kun taas vastuulääkärin palkka hyvin koulutetun pullalähetin palkkaa. Työpäivät venyvät usein räävittömän pitkiksi, on enemmän sääntö kuin poikkeus tehdä valtiolle ja sairaalalle ilmaisia tunteja, kuin päästä ajoissa kotiin. On vaikeaa hoitaa ihmissuhteita ystäviin tai kumppaniin, kun lähes joka kerta joutuu vetoamaan töihin sen sijaan että pääsisi paikalle illanistuijaisiin, polttareihin, saatika häihin tai hautajaisiin. Vastuu on hirveä, potilaita ei voi jättää odottamaan tai kesken operaation pöydälle makaamaan, saati suorittaa nopeampaa avoleikkausta aikaa enemmän vievän tähystyksen sijaan, vain sen takia että haluaa itse ehtiä kerrankin ajoissa treffeille puolison kanssa. 

Kayn mukaan, ainakin Britanniassa, lääkärin ammatin tekeminen on enemmän kutsumus kuin se että olisi rahan perässä. Ja kirjavista kertomuksista käy ilmi, että se vaatii myös melkoista kanttia. Potilastapaamiset ja hoitotilanteet voivat olla mitä erilaisempia aina sisääntungetuista tavaroista kamalaan hätäsektioon - Kayn erikoistumisala oli naistentaudit ja synnytysoppi. Toki tiedän itsekkin hoitoalalla työskennelleenä, että työstä ei selviä ilman huumoria, työ on raskasta ja eteen voi tosiaan tulla mitä vain, mutta silti herää kysymys kuinka paljon oli väritettyä tai oliko jotakin jopa liioiteltu vähän liikaa viihdearvon takia? 

Minuun kirjan huumori upposi, mutta uskon että useat voivat pitää kirjan kertomuksia inhottavina. Minulla on kai niin musta huumorintaju, että muutamaan otteeseen tuli naurettua ihan ääneen. Minua eivät veri ja eritteet ällötä, eikä ihmisten typeryys tule yllätyksenä. Eniten minua yllätti Iso-Britannian terveydenhuollon kamala tilanne, ja nimenomaan työntekijöiden kannalta. Vaikka löytyi tuosta yhtymäkohtia ihan omaankin järjestelmäämme... Kirja on koottu Kayn lääkärinuransa aikaisista päiväkirjamerkinnöistä. Mutta jos hänellä oli jatkuvasti niin paljon töitä kuin kirja antoi ymmärtää ja hän sai nukkua niin vähän, mistä valitti, niin missä vaiheessa hän on ehtinyt päiväkirjaa pitämään?

Vaikka kirja on hirtehisen huumorin kyllästämä, on se myös suurimmaksi osaksi aito ja sympaattinen. Mutta ennenkaikkea Kohta voi vähän kirpaista on eheä kokonaisuus, jossa selviää sekin miksi Kay halusi pois alalta, mutta myös kantaaottava teos lääkärien puolesta Britannian terveydenhuoltojärjestelmässä. He tekevät älyttömän tärkeää työtä pelastaessaan ihmishenkiä, joten he ansaitsisivat enemmän kiitosta ja kunniaa arvokkaasta työstään sekä  sitä tukea, jota ilman he useasti työssään jäävät. Kirjoittaminen ainakin sujuu Kaylta leikiten ja kirja antaa eläväisen kuvan lääkärinammatista ja työstä. Kirjan perusteella myös sanoisin, että nykyisin koomikkona työskentelvä Kay oli hyvä myös lääkäri.

Annan kirjalle 4 /5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Art House

Ilmestynyt suomeksi: 2019

Alkuteos: This Is Going to Hurt: Secret Diaries of a Junior Doctor (2017)

Sivuja: 269

Suomentanut: Ari Jaatinen

Mistä minulle: Storytel