tiistai 14. tammikuuta 2020

Holly Bourne: Niin käy vain elokuvissa

Audrey Winters on saanut romantiikasta lopullisesti tarpeekseen. Ensin hänen isänsä hylkäsi perheen toisen naisen takia, ja sitten hänen poikaystävänsä jätti hänet heti ensimmäisen yhteisen yön jälkeen. Audrey päättää nyt keskittyä lukiossa käymänsä mediakurssin lisäksi uuteen työhönsä elokuvateatterissa. Siellä hän kuitenkin tapaa ohjaajan urasta haaveilevan Harryn, joka on kuin kaikkien romanttisten elokuvien kliseekokoelma yhdessä paketissa. Huono idea, siis. Mutta salamarakkaus iskee silti.

Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin elokuvissa. Tämä vuosisadan rakkaustarina ei sisällä suudelmia lumisateessa, kiiruhtamista lentokentälle tai rakastetun kiipeämistä sisään makuuhuoneen ikkunasta. Siihen kuuluu kipua, hämmennystä, toivoa ja hämmästystä sekä romanttisen viihteen siirappisten, epärealististen ja vahingollisten kliseiden julistamista pannaan. Niin, ja zombeja.

Holly Bourne on suosittu YA-kirjailija, joka ponnahti julkisuuteen Normaali-sarjallaan. En ole tuota sarjaa lukenut, sillä koin olevani jo liian vanha lukemaan em. kirjallisuutta, mutta Niin käy vain elokuvissa onnistui herättämään utelaisuuteni. Monet bookstagrammaajat kehuivat tätä Bournen uutta suomennosta ja kirja, joka pyllistää perinteisille romantiikan käsityksille kuullosti vallan kiinnostavalta. 

Nuorten kirjan todella sainkin, sillä puolet lukuajasta mietin että olen ihan liian vanha lukemaan tälläistä teinidraamaa. Audreyn ja Harryn romanssi oli liian ennalta-arvattava ja kaikesta huolimatta hyvin kliseinen, vaikka kirjan pitikin lyödä silpuksi kaikki romanttisten elokuvien ja tarinoiden kliseet. Takakannessa kyllä kerrottiin Harryn olevan kliseekokoelma yhdessä paketissa, mutta vaikka kirjassa ei sorruttu suudelmiin vesisateessa tai kiiruhtamaan lentokentällä tunnustamaan rakkauttaan, sorrutaan siinä niin moneen muuhun kliseeseen aina nöyryyttävästä suudelmasta kynttilän valossa suoritettuihin romanttisiin elkeisiin. Harryn ja Audreyn suhde ei ehkä ollut sitä perinteistä siirappia alusta loppuun, mutta sijottaisin tämän silti sinne chic littiin, joka saa minut lähinnä ahdistumaan.

Oli tällä kirjalla kuitenkin hyvätkin puolensa. En kai minä muuten olisi lukenut tätä loppuun asti. Audrey oli varsin onnistunut henkilöhahmo, vaikka onnistuikin ärsyttämään minua ajottain. Minulle kuitenkin kirjan parasta antia oli tärkeä sivujuoni, jossa käsiteltiin Audreyn perhetradegiaa. Audreyn isä on jättänyt perheensä ja vaimonsa, toisen naisen takia. Ja tämä perheenrikkoja on myös synnyttänyt hänelle somat pienet kaksoset. Audreyn äidin maailma mureni säpäleiksi miehen yllättäin lähtiessä, mikä on saanut naisen mielenterveyden järkkymään. Audrey on jäänyt, veljensä lähtiessä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, yksin huolehtimaan epävakaasta ja arvaamattomasta äidistään. Isä antaa piut paut entisen perheensä ongelmille ja huolille lisäten niitä vain omalta osaltaan. Raadollinen asetelma, mutta kuitenkin hyvin realistinen ja Bourne onnistui kuvaamaan tätä perhetradegiaa hyvin.

Niin käy vain elokuvissa oli sujuvasti kirjoitettua romanttista viihdettä, joka on suunnattu enimmäkseen teini-ikäisille ja nuorille aikuisille. Minä en tähän hullaantunut, vaikka kokemus kirjasta jäi kuitenkin enemmän plussan puolelle onnistuineiden henkilöhahmojen ja kiinnostavan taustansa takia. Voisin kuvitella että olisin yläaste- ja lukioikäisenä lukenut tämän hyvinkin intensiivisesti alusta loppuun. Kirjan sanoma on myös selkeästi suunnattu nuorille tytöille, jotka painiskelevat erilaisten mieltä askaruttavien kysymysten kanssa rakkaus- ja suhderintamalla. Minä olen tuon ajan ohittanut jo kauan sitten. Uskon etten enää Bourneen tartu ja jätän hänen teoksensa nuoremmalle lukijakunnalle. Pidän kyllä valtavasti YA-kirjoista, kunhan ne eivät ole liian kliseisiä tai siirappisia ja niistä löytyy jotain tarttumapintaa tälläiselle hieman vanhemmallekin lukijalle. Olen allerginen perinteiselle chic litille ja Niin käy vain elokuvissa voisi hyvin olla Cathy Kellyn tai muun vastaavan kirjojen pikkusisko.

Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: It Only Happens in the Movies (2017)
Sivuja: 378
Suomentanut: Kristiina Vaara

Mistä minulle: Kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen arvostelu. Olen itse hullaantunut chick lit -kirjoihin niiden keveän luettavuuden vuoksi. Ennalta-arvattavuus ja kliseisyys kuitenkin hieman vaivaa, joten pohdin tässä että uskallanko tarttua tähän kirjaan siitä huolimatta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaahan se aina kokeilla ja muodostaa oma mielipide kirjasta.:)

      Poista