Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata – tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja.

Siskoni ihmetteli tässä taannoin, miten en ole vieläkään lukenut yhtään Jojo Moyesia, vaikka olin vinkannut hänelle tätä nimenomaista teosta kirjana, josta hän saattaisi pitää. Tästä kirjasta tai paremminkin trilogiasta pöhistiin aika paljon menneinä vuosina ja Emily Clarken tähdittämä elokuva nosti kirjaa myös enemmän yleisön tietoisuuteen. Siksipä osasin tätä suositella, sillä monet olivat tästä pitäneet, mutta enpä tiennyt millaista kultakimpaletta suosittelin. Nyt vain ihmettelen miksen tosiaan ole aikaisemmin lukenut Moyesia, varsinkin kun tämän kirjan pokkariversio on ollut omassa hyllyssäni jo tovin hyllynlämmittäjänä. 

Joudun hämmästellemään myös sitä miten taas hullaannuin chic lit-kirjasta, joita en yleensä ottaen pidä yhtään minun kirjoinani. Mutta Kerro minulle jotain hyvää ei ollut pelkkää imelyyteen sortuvaa huumoria ja pinkkejä unelmia, sillä kirjalla on oikeasti syvällistä sanottavaa. Toki tästä löytyy se genren kirjallisuudesta tuttu asetelma, jossa tyttö rakastuu mieheen, johon ei kannattaisi rakastua. Nyt vain ei ole kyseessä sydäntensärkijä tai pahapoika, eikä kyllä liiemmin yliluonnollinen olentokaan, vaan parantumattomasti sairas ja vammautunut Will. Olihan tämä myös ennalta-arvattava, kun mm. Patrickin ja Louisan suhdetta kuvataan siihen malliin, että lopputuloksen tiesi jo ensimetreiltä asti. Moyes kuitenkin hallitsee genrensä ja osaa kirjoittaa tunteisiin vetoavasti ja erittäin viihdyttävästi, mikä saikin minut loppuun asti toivomaan, että juoni järjen vastaisesti kääntyisi toiseen suuntaan.

Tämä kirja sai todella pohtimaan elämää, vammautumista ja eutanasiaa. Mutta painavista teemoista huolimatta kirja oli erittäin lämminhenkinen ja hyväntuulinen. Loppua lukuunottamatta (se kirvoitti silmäkulmiin muutaman kyyneleen.. tai okei, aika montakin), voin tunnustaa lukeneeni tätä pieni hymynkare huulilla lähes alusta asti (jos lopun hillitöntä vollotusta ei lasketa). Lukeminen oli sujuvaa ja vaivatonta, mikä sai ajantajun katoamaan kun uppottui kirjan vietäväksi. Haluan ehdottomasti koko trilogian omaan hyllyyni, sillä uskon että tämän pariin voisin palata vielä joskus uudelleen. Seuraava osa Jos olisit tässä ilokseni löytyikin omasta hyllystäni, olin unohtanut kokonaan sen olemassa olon, mutta trilogian päätösosa Elä rohkeasti olisi etsinnässä.

Voin kyllä suositella tätä, jos kaipaa kevyttä viihdekirjallisuutta ilman turhaa imelyyttä ja hössötystä. Kerro minulle jotain hyvää viihdyttää, liikuttaa ja antaa samalla myös mietittävää, tämä on kirja joka on kaunis ja samalla aikaan hyvin raadollinen kirja. Ei ole siis mikään ihme, että kirja on ollut varsinainen ilmiö maailmalla. Ja kirjan pohjalta tehty elokuva on myös pakko nähdä.

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta
Kustantamo: Gummerus

Ilmestynyt suomeksi: 2015

Alkuteos: Me Before You (2012)

Sivuja: 476

Suomentanut: Heli Naski

Mistä minulle: Olen ostanut tämän kirppikseltä.