Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Nuori pitäjänkätilö Maria herättää ympäristössään epäilystä. Hankalia synnytyksiä kunnialla hoitava nainen saa viimein tahtomaansa arvostusta, mutta ei huomaa jääneensä oman kaipuunsa vangiksi. Aviottomana syntynyt Lahja-tytär tahtoo kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omastaan painolastina hylkäsi. Sodan polttamaan pohjoiseen palaava pakolainen kaipaa avioliitossaan kosketusta, kun taas sotasankari Onni etsii kaupungeista lyhyeksi jääviä, kiellettyjä onnenhetkiä. Vuosikymmeniä myöhemmin Kaarina sisustaa appensa unelmista tyhjenneen talon ja tahtoo purkaa sitä, mitä toiset ovat äänettömäksi rakentaneet.

Luin tämän kirjan viimeisenä haastekohtana vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen: kirja, jossa on kuulo- tai näkövammainen henkilö. Jätin viimeisten kohtien täyttämisen turhan viime tippaan, joten lopputulos oli se että jouduin lukemaan hieman "väkisin" viimeisiä haastekirjoja, vaikka mieleni olisi tehnyt lukea jotain aivan muuta. Jouduin siis pakkaamaan tämän sukutarinan ulkomaanmatkalle mukaan, kun mieleni olisi tehnyt lukea jotain iloisen kepeää ja juonivetoista rantatuolissa loikoillen. Neljäntienristeys ei oikein istunut tuohon lukufiilikseen, jolloin lukeminen oli välillä hieman pakkopullaa. Kirjan tunnelma on melko melankolinen ja kuvattu arki karua.

Pidin kirjan rakenteesta, kuinka jokaisesta sukupolvesta neljäntienristeykseen astuu oma kertojansa, joka valoittaa perheen tarinaa omasta näkökulmastaan. Viiltävää kuvausta kolmen sukupolven kohtaamista kipupisteistä, unelmista ja tavotteista. Tarina alkaa pitäjänkätilö Mariasta, jonka osuus nousi minun suosikikseni kirjassa. Maria nousee kirjan sankariksi - hän on vahva, elämänmyönteinen ja päättäväinen nainen, joka kohauttaa olkiaan yhteisön odotuksille ja kulkee päättäväisesti omia polkujaan. Marian tarina oli nautittava kasvutarina ja olisin mielelläni lukenut koko kirjan Mariasta.

Pääosassa on kuitenkin Marian tytär Lahja, joka toivoo elämältään sitä mitä ilman hänen äitinsä on tyytynyt elämään. Lahjan elämää kuvataan kirjassa syntymästä kuolemaan. Hänen avioliittonsa Onnin kanssa ei ole sitä mitä Lahja olisi toivonut. He saavat kaksi lasta, joista toinen syntyy sokeana. Onni hakee lohtua toisten sylistä. Kaarina, Lahjan pojan puoliso, joutuu puolestaan kokemaan karuimman kautta millaista on elää kireän anopin kanssa saman katon alla. Mutta arjessa on kuitenkin onnenhetkensä ja valonpilkahduksensa. 

Onnin osuus tässä kirjassa jäi minusta hieman irralliseksi muusta tarinasta. Minusta näiden kolmen naisen näkökulmat olisivat riittäneet valottamaan tarinaa aivan tarpeeksi, eikä Onnin näkökulmaa olisi välttämättä tarvinnut kirjoittaa ollenkaan. Vaikka tietyssä mielessä kyllä Onninkin kertojanäkökulma lopulta paikkansa lunasti, silti en välttynyt ajattelemasta sen olevan ylimääräinen lisä...

Kirja pitää sisällään hienon tarinan, joka olisi toisena aikana ja hetkenä ollut varmasti paljon elämyksellisempi lukukokemus. Nyt kokemukseni jäi ikävän valjuksi enkä malttanut odottaa kirjan loppumista, jotta pääsisin lukemaan jotain mielialaan sopivampaa. Lopputuloksena sain kuitenkin ihan kauhean lukujumin, eikä mihinkään kirjaan pystynyt hetkeen keskittymään. 

Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: WSOY

Ilmestynyt: 2014

Sivuja: 354

Mistä minulle: Olen ostanut tämän kirppikseltä