Garbriel Tallent - Minun ikioman kultani

Neljätoistavuotias Turtle Alveston on selviytyjä. Lähimetsät ovat hänen valtakuntaansa, mutta kotona hän elää mielivaltaisen isänsä vallassa. Äidin kuoleman jälkeen perhe on ollut eristyksissä, ja koulussakin Turtle on outo lintu. 
Sitten Turtle tapaa retkellään Jacobin. Jacob on hauska ja näkee Turtlen tavalla, jolla kukaan muu ei ole osannut katsoa. Vähitellen isä alkaa näyttäytyä sellaisena kuin on: henkisenä ja fyysisenä uhkana. Uuden ystävyyden myötä Turtlessa herää unelma vapaudesta. Paetakseen hänen on käytettävä niitä selviytymistaitoja, joita isä on hänelle opettanut.
Tässäpä kirja, joka vetää hiljaiseksi. Minun ikioma kultani oli valtavan ahdistava lukukokemus, mutta samalla se oli häikäisevän taidokkaasti kirjoitettu esikoisromaani. Tallent kuvailee luontoa ja sen monimuotoisuutta hivelevän kauniisti ja onnistuu herättämään kerronnallaa Pohjois-Kalifornian takametsät eloon. Ei uskoisi että Minun ikioma kultani on vasta hänen esikoisromaaninsa. 

Kirja sai minussa aikaan niin valtaisan tunnemyrskyn, että kaiken kokeamani sanoittaminen tuntuu hankalalta. Kirjan käsittelee niin raskasta aiheitta - insestiä ja lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, etten kyennyt lukemaan edes pitkiä pätkiä kerralla. Kirjan keskeyttäminenkään ei tuntunut kuitenkaan oikealta vaihtoehdolta, Turtlen tarinalla oli oikeus tulla kuulluksi. Tallent on myös kirjoittanut Turtlen ja hänen isänsä ristiriitaisen suhteen puistattavan tarkasti, kuinka nuori tyttö kaikesta huolimatta rakastaa isäänsä syvästi ja on valmis tekemään tämän puolesta mitä tahansa. Kuinka rikkinäinen ja haavoitettu lapsi ei halua nähdä vanhemmassaan mitään väärää tai pahaa, vaikka pieni ääni takaravoissa kertookin asioiden olevan väärin. Turtle selittää isänsä irrationaalista käytöstä parhainpäin itseään syyllistäen. Martinin isänrakkaus tytärtään kohtaan on liian intensiivistä ja absoluuttista, siihen väliin ei mahdu mitään eikä ketään. Hän haluaa omistaa tyttärensä kokonaan, yksinoikeudella. Turtlella ei saa olla omaa elämää, omia mielipiteitä, ystäviä, identiteettiä tai edes unelmia. Turtlen koko elämä on Martinin sanelemaa, ja jos tyttö ei täytä Martinin toiveita on rangaistus myös sen mukainen. Turtlen elämän käännekohdaksi muodostuu kuitenkin hiljalleen kehittyvä ystävyys Jacobiin, joka saa Turtlen silmät avautumaan viimein kotona tapahtuville kauheuksille. 

Tätä kirjaa tuskin hetkeen unohdan - väkivaltakuvaukset olivat hyvin intensiiviä ja kirjan loppuhuipennus yllätti minut täysin. Turtlen ja hänen isänsä viimeinen kamppailu toi mieleeni mieheni rakastamat toimintajännärit. Samaan aikaan kirja kuitenkin tekee vaikutuksen ylitsepursuilevalla luontokuvauksella, hätkähdyttää Turtlen karkealla käyttäytymisellä kanssaihmisiä kohtaan ja ilahduttaa Jacobin ja Brettin välisellä nokkelalla sanailulla. Tallent kertoo ottaneensa vaikutteita klassikoista, pulp fictionista ja omasta suhteestaan luontoo, mikä paistaakin sivuilta erittäin vahvasti. 

En suosittele tätä kirjaa kaikista herkimmille lukijoille. Pidän itseäni suhteellisen paksunahkaisena lukijana ja tämän lukeminen aiheensa puolesta meinasi käydä hyvinkin raskaaksi, mutta samalla kirja on kuitenkin yksi vaikuttavimmista mitä olen hetkeen lukenut. Turtle on kieltämättä ikimuistoinen sankaritar, joka on kokenut lyhyen elämänsä aikana paljon pahaa.

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: My Absolute Darling (2017)
Sivuja: 447
Suomentanut: Arto Schoderus

Mistä minulle: Kirjastosta


Kommentit

  1. Minulla on tämä kirjastolainana, mutta olen funtsaillut onko se liian rajua luettavaa...ei siis niinkään se insesti asiana, vaan että miten se kaikki on kirjoitettu. Pitäisi ehkä varovasti selailla, kirja kiinnostaa kuitenkin enkä mikään kovin herkkä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, että sopiiko omaan makuun. Tämä oli todella mieleenpainuva lukukokemus, joten, jos tuo insesti ei hirvitä, niin suosittelen lukemaan. :)

      Poista
  2. Jos olisin etukäteen tiennyt mitä on luvassa en ehkä olisi uskaltautunut lukemaan. Sama juttu minulla, keskeyttäminen tuntui väärältä, vaikka tämä on fiktiota tuntui se niin uskottavalta, että ansaitsi tulla luetuksi. Taidolla kirjoitettu tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turtlen tarina oli kyllä hyvin aidonoloinen ja ravisuttava. Vaikka kirjan lukemisesta on minulla kulunut jo tovi, on sen tunnelma ja tarina silti vielä hyvin vahvana mielessäni.

      Poista

Lähetä kommentti