Pohjois-Lontoossa kasvanut Isma joutui ottamaan vastuun kahdesta nuoresta sisaruksestaan perheen äidin kuoltua. Nyt hän toteuttaa viimein unelmaansa ja lähtee tekemään väitöskirjaa Amerikkaan. Hän ei silti voi lakata huolehtimasta omapäisestä sisarestaan Aneekasta eikä tämän kaksoisveljestä Parvaizista, joka on kadonnut kulkiessaan itselleen miltei tuntemattomaksi jääneen jihadisti-isänsä jalanjälkiä. Kun selviää, että Parvaiz on päätynyt Syyriaan, Raqqaan, joutuvat sisaret suunniltaan surusta ja huolesta. Mitä he voivat tehdä? Mitä heidän pitäisi tehdä? Miten Parvaizin valinnat heijastuvat heidän elämäänsä?
Kamila Shamsie on niitä kirjailijoita, jonka kirjoihin olen halunnut tutustua heti ensimmäisestä suomennoksesta, Poltetuista varjoista, lähtien, mutta en ole vain löytänyt sopivaa saumaa. Poltetut varjot ja Kartanpiirtäjä löytyy minulta jopa omasta hyllystä, mutta silti Joka veljeään vihaa, Shamsien neljäs suomennettu teos, on ensimmäinen johon sain viimein tartuttua. Pitäisi kunnostautua ja lukea nuo kaksi omassa hyllyssä odottavaakin, sillä Shamsie vaikuttaa kiinnostavalta kirjailijalta, joka kirjoittaa puhuttelevista sekä ajankohtaisista aiheista.
Joka veljeään vihaa on saanut inspiraationsa Sofokleen Antigonesta, mutta tuota tarinaa tuntematta rinnastin itse tämän tarinan enemmänkin moderniksi versioksi Romeosta ja Juliasta. Kaksi perhettä Pashat ja Lonet, sekä heidän nuorikkonsa, jotka rakastuvat. Suhde ei kuitenkaan ole hyväksyttävissä perheiden silmissä, sillä Pashan perheen kauan sitten kuollut isä oli jihadisti ja myös Parvaiz on päätynyt Syyriaan isänsä jalanjäljissä. Lonen perheessä sisäministerinä toimiva isä on kauan sitten tuominnut Pashan perheen sekä isän sanoillaan, eikä Parvaizin tekemä päätös sovi yksiin hänen harjoittamansa politiikan kanssa. Koko perhe on leimattu miesten päätösten tähden, niin yksilöiden kuin yhteiskunnan silmissä.
Kirja kertoo hyvin ajankohtaista tarinaa Isis-värvääjistä, radikalisoitumisesta sekä tavallisista muslimiperheistä, jotka yrittävät elää tavallisesti terrorismin varjossa. Se ottaa kantaa siihen miten kärkkäitä olemme tuomitsemaan ihmiset uskonnon tai synnyinmaan perusteella, muutamien radikalisoituneiden yksilöiden perusteella. Shamsie myös osoittaa että terroristeistakin puhuttaessa, mikään ei lopulta ole niin mustavalkoista kuin haluaisimme olettaa. Tarinan pahikseksi nouseekin kohtuuton ja periksiantamaton sisäministeri, joka ei pääse terroristina toiminutta katumapäälle tullutta nuorukaista takaisin maahan, ei edes ruumisarkussa. Joskus terroristikin voi vain olla hukkaan joutunut nuorukainen, jonka eteen on sattunut väärä tyyppi väärään aikaan. Joka veljeään vihaa herättelee todella ajattelemaan terrorismia ja rasismia, joka istuu tiukasti yhteiskunnanrakenteissa sekä myös sitä kuuluisaa kolikon kääntöpuolta.
Shamsien kieli on melko toteavaa, mikä yhdistettynä hitaasti alkavaan tarinaan, teki lukemisesta ajottain puuduttavaa. Kuitenkin loppuakohden tarinan intensiteetti kasvaa, huipentuen koskettavaan ja kyynelpadot aukaisevaan loppuratkaisuun. Lukukokemukseen vaikuttavat olennaisesti myös kertojaäänet, joita tarinassa viisi; Isma, Aneeka, Eamonn, Parvaiz ja Karamat. Isma, Pashan sisaruksista vanhin, on hyvin väritön henkilöhahmo, joka näkyi hänen kertojaäänessään. Aneeka puolestaan on raivostuttavan itsepäinen, Eamonn päämäärätön ja etuoikeutettu, Parvaiz herkkä ja johdateltavissa oleva, Karamat kova ja vallanhimoinen. Jokaisesta kertojaäänestä kuului henkilöhahmon luonne, mikä vaikutti siihen kuinka intensiivisesti kykenin hänen kertomaansa lukemaan. Jokainen kertojaääni tuo uuden näkökulman tapahtumiin, niiden kulkuun ja syntymiseen. Rakenteessa tai sen toteutuksessa ei ole moitittavaa, vaikka henkilökohtaisella tasolla tarina ei päässyt ihoni alle. Joka veljeään vihaa ylsi minulla hieman keskivertoa paremmaksi lukukokemukseksi, jonka eduksi nousi mielenkiintoinen aihevalinta ja kompastuskiveksi Isman puuduttava kertojaääni. En vain päässyt niin syvälle sisälle tähän kirjaan kuin olisin toivonut, eikä se kyennyt sykähdyttämään syvemmältä.
Joka veljeään vihaa voitti vuonna 2018 Women's Prize for Fiction palkinnon.
Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi 2018
Alkuteos: Home Fire (2017)
Sivuja: 302
Suomentanut: Kristiina Drews
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti